Lopettamalla pelaamisen aloitin elämisen

Usean vuoden ajan peliongelmasta kärsineenä ja tuhansia euroja hävinneenä, sain vihdoin tänä kesänä rohkeutta kertoa ongelmastani läheisilleni ja olen pistänyt täydellisen stopin pelaamiselle ja aloittanut paranemisen.

Nyt yli kuukauden pelaamatonta elämää viettäneenä ja paljon paremmin voivana ihmisenä haluaisin jakaa muille ongelmaisille apua peliongelmasta eroonpääsemiseksi. Mielestäni koko prosessiin liittyy vahvasti 4 tekijää:

1. Tunnusta itsellesi, että sinulla on ongelma pelaamisen kanssa. Hyväksy se.

- Pelaaminen voi näkyä elämässäsi taloudellisina huolina, ajankäytön menettämisenä, jatkuvana ahdistuksena, ihmissuhteiden kärsimisenä tai kaikilla em. osa-alueilla. Vaikeinta on aina myöntää itselleen, että on epäonnistunut, sairas ja tarvitsee apua. Tästä kaikki lähtee liikkeelle!

2. Kerro ongelmasta läheisillesi. Älä luule selviäväsi yksin.

- Ongelmasta puhuminen on kenties tärkein tekijä parantumisen kannalta ja asian paljastaminen läheisille voikin usein edeltää ja edistää asian omaa käsittelyä, kuten omalla kohdallani. Puhumalla saa taakkaa pois omilta harteilta ja varmasti myös tukea asian selvittämiseen ja paranemiseen.

3. Älä ota lisää lainaa. Saamatta jääneet voitot ja hävityt rahat ovat ollutta ja mennyttä.

- Yleinen peliongelmaisille tuttu ajatuskulku liittyy hävittyjen rahojen takaisin saamiseen ja tappioiden sulattamisen vaikeuteen. On kuitenkin hyväksyttävä, ettei mitään takeita tappioiden kattamiseksi ole olemassa ja uusi velka lisää AINA ahdinkoa tulevaisuudessa. Pelaamista ei tulisi rahoittaa millään, eikä varsinkaan lainoilla.

Velan määrän lisäämisen sijaan maksukyvyttömyyden uhatessa voi esimerkiksi ottaa yhteyttä kunnallisten oikeusaputoimistojen tarjoamaan ilmaiseen velkaneuvontaan. Lopulta saatavien päästäminen ulosottoon on parempi vaihtoehto, kuin velan kasvattaminen ja järjetön sinnittely.

4. Nollatoleranssi pelaamiselle. Ei edes satunnaista pelaamista.

- Tässä piilee onnistuneen lopettamisen ja aidosti mahdollisen paranemisen siemen. Kuten alkoholistit tai narkomaanit, ei peliriippuvaisetkaan pysty ottamaan päivittäistä annostaan hieman harvemmin ja säilyttämään itsekuriaan. On itselleen valehtelemista jos väittää, että ongelmasta huolimatta voi vähentää pelaamista ja päästä sitä kautta eroon addiktiosta ennen pitkää.

Tutkimusten mukaan aivoissa olevat synapsit ovat peliriippuvaisilla kehittyneet siten, että dopamiiniannoksen metsästämisen tarve pelaamisen avulla syntyy aina uudestaan ja uudestaan. Nämä synapsit heikkenevät sitä mukaan, kun pelaamattomuutta on tarpeeksi takana päin. Näin ollen tarve pelaamiselle vähenee ajan myötä paitsi toiminnallisuuden lakkaamisen takia myös aivokemiallisten muutosten seurauksena. Anna siis itsellesi aikaa parantua ja tiedä, ettet pysty enää pelaamaan uhkapelejä oman itsesi takia.

Yleisesti ottaen haluan vielä sanoa, ettei koskaan ole liian myöhäistä ottaa sitä ratkaisevaa askelta ja päättää muuttaa elämänsä suunnan. Vähättelinkö pitkään oman ongelmani suuruutta? Ahdistiko ja hävettikö minua hirveästi puhua asiasta vanhemmilleni ja tyttöystävälleni? Halusinko viimeiseen asti selvitä yksin ja uskoin sokeasti, että tilanne on kontrollissani? Kyllä, juuri näin koin ja ajattelin. Nyt elämääni mahtuu muutakin, kuin joka päiväistä pelaamista (joka ei muuten enää pitkään aikaan ollut erityisen tyydyttävää), laskujen ja postien kyttäystä, häpeän tunnetta, läheisilleni valehtelemista, poissaolevuutta, ongelmien piilottelua. Olen vapaa pelaamisen kahleista ja voin keskittyä jälleen aidosti siihen, mitä elämällä on tarjota nettikasinoiden ulkopuolella. Olkaa vahvoja ja tehkää muutos itsenne takia. Pohjalta on vain yksi suunta eteenpäin!! :)