Ajattelin jakaa kokemukseni, jotta muut voisivat ottaa oppia, ja välttää virheet joita itse tein ja leimauduin ns. kakkosluokan kansalaiseksi.
Eli luottotiedot meni n. 2,5 vuotta sitten. Suurin syy oli tietojen menettämiseen oli osamaksut ja luottokortit, jotka edellisen avosuhteeni aikana otettiin nimiini, koska toinen osapuoli opiskeli, eikä näin ollen saanut luottoja. Elämä ei aina mene niinku strömsössä, joten eron jälkeen kaikki velat ja lainat jäivät nimiini. Huomautin exälleni, että olisi hänenkin velvollisuus hoitaa lainat ja luotot pois, koska ne yhdessä on otettu. Vastaus oli tyly: Ei minulle tule niistä laskuja...
Tästä alkoi kierre, velkaa jotta sain maksettua nuo lainat pois, koska sillä hetkellä yksintienaavana en pystynyt niitä hoitamaan, koitin selvitä asioista yksin, koska ajattelin, että itsehän olen ollut typerä, niin itse myös asiani hoidan. Tämän jälkeen jäin n 6kk työttömäksi ja maksut kaatuivat päälle... Laskut alkoivat mennä perintätoimistoille ja sieltä tuli sitten korolle korkoa ja perintäkulut päälle, olin kaulaani myöten suossa.. Loppujen lopuksi totesin itselleni, etten enää välitä. Annoin kaiken mennä ulosottoon ja olisi helpompaa maksaa sieltä kaikki pois ja samalla sitten laittaa aina muutama euro säästöön. Tämä oli se järkevin ratkaisu mielestäni. Näin 2,5 vuotta myöhemmin, kun kaikki maksut on kuitattu totesin olevani väärässä, tästä se kaikki kura vasta alkaakin.
Jälkiviisas voisi sanoa, että olisi pitänyt mennä pankkiin keskustelemaan tilanteestani, ja näin olen itsekin todennut, mutta myöhäistä se on enään. Suomen laki velvoittaa pitämään merkintöjä voimassa sen 2 vuotta ainakin, joka mielestäni on verrattavissa vankeusrangaistukseen, ei nyt tietenkään ihan täysin, mutta likimain. Eihän vangeiltakaan evätä mahdollisuutta uuteen alkuun rangaistuksen suorittamisen jälkeen, mutta jos olet menettänyt tietosi, maksut tehtyäsi sinua seuraa tuo muutamien vuosien "koevapaus". Koen ainakin itse olevani vankilassa, kun tienestit ovat tuplat normaaliin suomalaiseen palkkatasoon peilaten. En pysty ostamaan asuntoa, vaikka tulojeni puolesta pystyisin yksinkin lyhentämään asuntolainaa 1000-1300€/kk, en saa uutta puhelin liittymää (paitsi prepaid), en vakuutuksia... Listaa voisi vielä jatkaakin, mutta enpä taida jaksaa.
Muistakaa siis aina keskustella asioista läheisten, pankin, tai jonkun sosiaalitantan kanssa, miten asiat olisi mahdollista saada kuntoon ennen kuin tämä suolla taapertaminen alkaa. Ei ole häpeä sanoa, että olen vaikeuksissa ja hakea apua siihen. Jos apua ei saa, ei voi ainakaan sanoa ettei olisi yrittänyt. Älkää ottako kalliita pikavippejä maksaaksenne laskuja tai muita luottoja, vaan rohkeasti sinne pankkiin juttelemaan! Ihmisiä nekin on siellä! Tsemppiä kaikille!
Terv. Ehdollisessa "luottovankeudessa" vuoteen 2023 asti....
Eli luottotiedot meni n. 2,5 vuotta sitten. Suurin syy oli tietojen menettämiseen oli osamaksut ja luottokortit, jotka edellisen avosuhteeni aikana otettiin nimiini, koska toinen osapuoli opiskeli, eikä näin ollen saanut luottoja. Elämä ei aina mene niinku strömsössä, joten eron jälkeen kaikki velat ja lainat jäivät nimiini. Huomautin exälleni, että olisi hänenkin velvollisuus hoitaa lainat ja luotot pois, koska ne yhdessä on otettu. Vastaus oli tyly: Ei minulle tule niistä laskuja...
Tästä alkoi kierre, velkaa jotta sain maksettua nuo lainat pois, koska sillä hetkellä yksintienaavana en pystynyt niitä hoitamaan, koitin selvitä asioista yksin, koska ajattelin, että itsehän olen ollut typerä, niin itse myös asiani hoidan. Tämän jälkeen jäin n 6kk työttömäksi ja maksut kaatuivat päälle... Laskut alkoivat mennä perintätoimistoille ja sieltä tuli sitten korolle korkoa ja perintäkulut päälle, olin kaulaani myöten suossa.. Loppujen lopuksi totesin itselleni, etten enää välitä. Annoin kaiken mennä ulosottoon ja olisi helpompaa maksaa sieltä kaikki pois ja samalla sitten laittaa aina muutama euro säästöön. Tämä oli se järkevin ratkaisu mielestäni. Näin 2,5 vuotta myöhemmin, kun kaikki maksut on kuitattu totesin olevani väärässä, tästä se kaikki kura vasta alkaakin.
Jälkiviisas voisi sanoa, että olisi pitänyt mennä pankkiin keskustelemaan tilanteestani, ja näin olen itsekin todennut, mutta myöhäistä se on enään. Suomen laki velvoittaa pitämään merkintöjä voimassa sen 2 vuotta ainakin, joka mielestäni on verrattavissa vankeusrangaistukseen, ei nyt tietenkään ihan täysin, mutta likimain. Eihän vangeiltakaan evätä mahdollisuutta uuteen alkuun rangaistuksen suorittamisen jälkeen, mutta jos olet menettänyt tietosi, maksut tehtyäsi sinua seuraa tuo muutamien vuosien "koevapaus". Koen ainakin itse olevani vankilassa, kun tienestit ovat tuplat normaaliin suomalaiseen palkkatasoon peilaten. En pysty ostamaan asuntoa, vaikka tulojeni puolesta pystyisin yksinkin lyhentämään asuntolainaa 1000-1300€/kk, en saa uutta puhelin liittymää (paitsi prepaid), en vakuutuksia... Listaa voisi vielä jatkaakin, mutta enpä taida jaksaa.
Muistakaa siis aina keskustella asioista läheisten, pankin, tai jonkun sosiaalitantan kanssa, miten asiat olisi mahdollista saada kuntoon ennen kuin tämä suolla taapertaminen alkaa. Ei ole häpeä sanoa, että olen vaikeuksissa ja hakea apua siihen. Jos apua ei saa, ei voi ainakaan sanoa ettei olisi yrittänyt. Älkää ottako kalliita pikavippejä maksaaksenne laskuja tai muita luottoja, vaan rohkeasti sinne pankkiin juttelemaan! Ihmisiä nekin on siellä! Tsemppiä kaikille!
Terv. Ehdollisessa "luottovankeudessa" vuoteen 2023 asti....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jo alku kiinnitti huomioni... Nimittäin kohta: "Suurin syy oli tietojen menettämiseen oli osamaksut ja luottokortit, jotka edellisen avosuhteeni aikana otettiin nimiini, koska toinen osapuoli opiskeli, eikä näin ollen saanut luottoja." Tuo ei ainakaan korkeakouluopiskelijoiden kohdalla pidä paikkaansa, jos on luottotiedot kunnossa. Opiskelijat saavat helposti luottokortin (toki luottoraja on alhainen) tai osamaksuja, tosin minusta niitä ei kannata opiskelijoilla olla ollenkaan. En minä ainakaan koko opiskeluaikana ottanut luottokortteja tai osamaksuja enkä niitä kaivannutkaan.