Jumala vieläkin kutsuu rakkaudella syntistä ihmistä.
Luukkaan evankeliumin koko 15. luku käsittelee samaa aihetta: Jumalan etsivää rakkautta syntisiä kohtaan. Luvussa puhutaan nimenomaan sellaisista syntisistä, jotka tuntevat olevansa eksyksissä ja haluaisivat tulla löydetyiksi. Kun publikaanit, jotka usein ottivat liikaa tullimaksua ihmisiltä ja olivat näin tulleet syntisten perikuviksi, ja muut julkisyntiset halusivat kuulla Jeesusta, hän otti heidät mielellään vastaan ja vieraili heidän luonaan.
Jeesus opetti vertauksin
Olisiko tässä meillekin opittavaa? Jumalan kutsua otetaan vastaan siellä, mistä sitä ei voisi kuvitellakaan. Jeesus ei välittänyt siitä, että fariseukset ja lainopettajat paheksuivat häntä. Monet publikaaneista tekivät parannuksen, Sakkeus oli yksi esimerkki tällaisesta. Suuri ilo täytti kaikkien parannuksen saaneiden sydämet.
Jeesuksen aikalaiset paheksuivat syntisten kanssa aterioimista ja armon saamista ja siitä iloitsemista. Vaikka Jeesus ei hyväksynytkään syntiä, hän sai menettelynsä johdosta pilkkanimen ”syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä”. Nimitys viittaa ehkä Mooseksen lain kohtaan, jossa puhutaan vanhemmilleen tottelemattomasta juomari- ja irstailijapojasta, jolle määrättiin kivitystuomio. Jeesusta verrattiin siis tällaiseen. Paheksujilleen, fariseuksille ja lainopettajille Jeesus esitti vertaukset eksyneestä lampaasta, kadonneesta hopearahasta ja tuhlaajapojasta.
Jumalalle tärkeitä
Edellä mainitussa vertauksessa silmiinpistävää on kaksi asiaa: ensimmäiseksi tietystä näkökulmasta katsottuna vähä- tai halpa-arvoisen asian kadottaminen ja sen löytyminen sekä toiseksi onnellinen löytymisen ilo. Kallisarvoisia olivatkin yksi lammas yhdeksänkymmenenyhdeksän rinnalla, yksi raha kymmenestä ja omaisuutensa porttojen kanssa tuhlannut poika. Vertaukset kertovat siitä, että jokainen ihminen on tärkeä Jumalalle. Yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen, iloitaan suuresti taivaassa. Jumalan enkelitkin iloitsevat.
Evankeliumeissa Jeesus sanoo olevansa Hyvä Paimen, joka rakastaa lampaitaan niin paljon, että antaa henkensäkin heidän edestään. Lammasta hartioillaan kantavasta paimenesta on tullut yksi yleisimpiä ja kauneimpia kuvia Jeesuksesta: eksynyt ja hätääntynyt lammas on päässyt turvaan Hyvän Paimenen olalle.
Ei liene väärä tulkinta sekään, että hopearahan kadottanut nainen ymmärretään Jumalan seurakunnaksi, joka sytyttää sanan lampun ja sen valossa etsii kadottamaansa. Jumalan sanaa saarnataan yhä tarkoituksena löytää kadonneita ja eksyneitä.
Pauli Kivioja
Luukkaan evankeliumin koko 15. luku käsittelee samaa aihetta: Jumalan etsivää rakkautta syntisiä kohtaan. Luvussa puhutaan nimenomaan sellaisista syntisistä, jotka tuntevat olevansa eksyksissä ja haluaisivat tulla löydetyiksi. Kun publikaanit, jotka usein ottivat liikaa tullimaksua ihmisiltä ja olivat näin tulleet syntisten perikuviksi, ja muut julkisyntiset halusivat kuulla Jeesusta, hän otti heidät mielellään vastaan ja vieraili heidän luonaan.
Jeesus opetti vertauksin
Olisiko tässä meillekin opittavaa? Jumalan kutsua otetaan vastaan siellä, mistä sitä ei voisi kuvitellakaan. Jeesus ei välittänyt siitä, että fariseukset ja lainopettajat paheksuivat häntä. Monet publikaaneista tekivät parannuksen, Sakkeus oli yksi esimerkki tällaisesta. Suuri ilo täytti kaikkien parannuksen saaneiden sydämet.
Jeesuksen aikalaiset paheksuivat syntisten kanssa aterioimista ja armon saamista ja siitä iloitsemista. Vaikka Jeesus ei hyväksynytkään syntiä, hän sai menettelynsä johdosta pilkkanimen ”syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä”. Nimitys viittaa ehkä Mooseksen lain kohtaan, jossa puhutaan vanhemmilleen tottelemattomasta juomari- ja irstailijapojasta, jolle määrättiin kivitystuomio. Jeesusta verrattiin siis tällaiseen. Paheksujilleen, fariseuksille ja lainopettajille Jeesus esitti vertaukset eksyneestä lampaasta, kadonneesta hopearahasta ja tuhlaajapojasta.
Jumalalle tärkeitä
Edellä mainitussa vertauksessa silmiinpistävää on kaksi asiaa: ensimmäiseksi tietystä näkökulmasta katsottuna vähä- tai halpa-arvoisen asian kadottaminen ja sen löytyminen sekä toiseksi onnellinen löytymisen ilo. Kallisarvoisia olivatkin yksi lammas yhdeksänkymmenenyhdeksän rinnalla, yksi raha kymmenestä ja omaisuutensa porttojen kanssa tuhlannut poika. Vertaukset kertovat siitä, että jokainen ihminen on tärkeä Jumalalle. Yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen, iloitaan suuresti taivaassa. Jumalan enkelitkin iloitsevat.
Evankeliumeissa Jeesus sanoo olevansa Hyvä Paimen, joka rakastaa lampaitaan niin paljon, että antaa henkensäkin heidän edestään. Lammasta hartioillaan kantavasta paimenesta on tullut yksi yleisimpiä ja kauneimpia kuvia Jeesuksesta: eksynyt ja hätääntynyt lammas on päässyt turvaan Hyvän Paimenen olalle.
Ei liene väärä tulkinta sekään, että hopearahan kadottanut nainen ymmärretään Jumalan seurakunnaksi, joka sytyttää sanan lampun ja sen valossa etsii kadottamaansa. Jumalan sanaa saarnataan yhä tarkoituksena löytää kadonneita ja eksyneitä.
Pauli Kivioja
Vastaukset 1
Vanhimmat
jumalanterve
on kiva oll lammas
jumalanrauhaan