Jumala auttaa hädässä

Joskus, kun seuraamme elämää Jumalan luomakunnassa, saatamme havaita, että lähes kaikki luontokappaleet elävät aivan kuin jatkuvan varuillaan olon leimaamaa elämää. Vaarana on joutua toisten saaliiksi ja ruoaksi. Eläinten tunne-elämästä tiedämme vain vähän, mutta ihmisinä voisimme kokea vastaavassa tilanteessa kuolemanpelkoa.
Ihmisille pelko, myös kuolemanpelko, on tuttu asia jo lapsuudesta lähtien. Pelko tuli ihmisten elämään jo paratiisissa syntiinlankeemuksen seurauksena. Jokainen ihminen kohtaa elinkaarensa aikana hyviä päiviä, mutta jatkuvasti myös pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Useimmat lapset ovat jo ennen kouluikää tulleet tietoisiksi elämän rajallisuudesta ja ihmisen hauraudesta.

Ihmisen osaan kuuluu myös ymmärrys siitä, että joudumme ajallisen elämämme päättyessä luopumaan kaikesta ajallisesta: omaisuudesta, tavaroista, tiedoistamme ja taidoistamme, yhteiskunnallisesta asemastamme, perheestämme ja läheisistämme. Raamattu toteaa ihmisen osasta Paavalin sanoin: ”Emme ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois” (1. Tim. 6:7).

Uskonpuhdistaja Martti Luther selittää ensimmäisen Mooseksen kirjan selityksessään syntiinlankeemuksen seurauksia. Hänen mukaansa ihmisten osana on kuormien kantaminen, naisilla lasten synnyttämisen vaiva ja miehillä toimeentulon hankkimisen kuorma. Näiden edessä kaikki sukupolvet ovat kamppailleet.

Jumalan asettama elämänjärjestys ei ole muuttunut meidänkään aikanamme. Samat vaivat ovat myös meidän osanamme. Haluaisimme kyllä elää huoletonta elämää, mutta usein olemme ahtaalla ja jopa hätäännymme.

Martti Lutherin käsitys perhe-elämän todellisuudesta oli aikamme ihanteiden vastainen. Hänen mukaansa siihen, ja muuhunkin elämään, kuuluu olennaisena osana vaiva ja kärsimys. Hän lohduttaa, että Jumalan määräysten ja säädösten jälkeen niin tuleekin olla.

Jumala ei syntiinlankeemuksen jälkeenkään ole jättänyt ihmisiä oman onnensa varaan. ”Jumala, Herra Jumala, on puhunut ja kutsunut koolle koko maanpiirin, idän ääriltä, kaukaiseen länteen saakka. Siionista, täydellisen kauniista, Jumala ilmestyy kirkkaudessaan.” (Ps. 50:1–2.)

Adventin aikaan saamme kohottaa katseemme elämän antajaan ja ylläpitäjään, meidän Jumalaamme, olimmepa sitten ahtaalla tai iloisella mielellä. Jumala on auttajamme.

Psalmin kirjoittaja kehottaa turvautumaan kaikkivaltiaan Jumalan apuun: ”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut ja sinä kunnioitat minua.” (Ps. 50:15.)

Jumalan poika, Jeesus Kristus, on Jumalan kirkkaus. Sitä kirkkautta katselemme avoimin sydämin Kristuksen kasvoissa. (2. Kor. 4:6.)

Evankeliumi on Jumalan voima. Jeesus kehotti: ”Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11:28.)

Tapani Kopsa
6<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Luthert ei ollut lestaadiolainen, eikä näin ollen päässyt taivaaseen.
Lisäksi Luther oli suuri oluen ystävä, eikä juomareilla ole asiaa taivaan kotiin.

Äänestä
  • Kerro yksikään lestadiolainen, tai edes pakana, joka on päässyt Taivaaseen, Raamatun mukaan tai SRK;N olettamusten ja hautasaarnajien mukaan, ja se aina nimetäänkin.

    Äänestä

Yksikään amputoitu ei ole hädässään saanut jäseniään takaisin.

Aloitus on siis turhaa sanahelinää ja epäjumaluskon mainosta.

Äänestä

"Hänen mukaansa ihmisten osana on kuormien kantaminen, naisilla lasten synnyttämisen vaiva ja miehillä toimeentulon hankkimisen kuorma. Näiden edessä kaikki sukupolvet ovat kamppailleet."

Höh, mitenkä ne syystä tai toisesta hedelmättömät naiset?
Aika epistä kyllä. Joku nainen ei saa lapsia ollenkaan, joku saa 17 kersaa.

Olikohan Lutherin aikana sossuja?
Tiedän monta miestä, jotka eivät käy töissä. Toimeentulo saadan sitten Kelasta/ sossusta.
Ja sitten on miehiä, jotka tekevät kahta, kolmea työtä.

Ihan höpösiä on Luther puhunut.

1Äänestä

Eipä vaan auta. Laiminlyö.

1Äänestä

Sori Tapsa. Vihtaasi on kustu. Jumalaa ei ole, eikä siitä merkkiäkään. Mielikuvitusjumala möykkää vain mielikuvituksessa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Joskus, kun seuraamme elämää Jumalan luomakunnassa, saatamme havaita, että lähes kaikki luontokappaleet elävät aivan kuin jatkuvan varuillaan olon leimaamaa elämää. Vaarana on joutua toisten saaliiksi ja ruoaksi. Eläinten tunne-elämästä tiedämme vain vähän, mutta ihmisinä voisimme kokea vastaavassa tilanteessa kuolemanpelkoa.
Ihmisille pelko, myös kuolemanpelko, on tuttu asia jo lapsuudesta lähtien. Pelko tuli ihmisten elämään jo paratiisissa syntiinlankeemuksen seurauksena. Jokainen ihminen kohtaa elinkaarensa aikana hyviä päiviä, mutta jatkuvasti myös pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Useimmat lapset ovat jo ennen kouluikää tulleet tietoisiksi elämän rajallisuudesta ja ihmisen hauraudesta.

Ihmisen osaan kuuluu myös ymmärrys siitä, että joudumme ajallisen elämämme päättyessä luopumaan kaikesta ajallisesta: omaisuudesta, tavaroista, tiedoistamme ja taidoistamme, yhteiskunnallisesta asemastamme, perheestämme ja läheisistämme. Raamattu toteaa ihmisen osasta Paavalin sanoin: ”Emme ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois” (1. Tim. 6:7).

Uskonpuhdistaja Martti Luther selittää ensimmäisen Mooseksen kirjan selityksessään syntiinlankeemuksen seurauksia. Hänen mukaansa ihmisten osana on kuormien kantaminen, naisilla lasten synnyttämisen vaiva ja miehillä toimeentulon hankkimisen kuorma. Näiden edessä kaikki sukupolvet ovat kamppailleet.

Jumalan asettama elämänjärjestys ei ole muuttunut meidänkään aikanamme. Samat vaivat ovat myös meidän osanamme. Haluaisimme kyllä elää huoletonta elämää, mutta usein olemme ahtaalla ja jopa hätäännymme.

Martti Lutherin käsitys perhe-elämän todellisuudesta oli aikamme ihanteiden vastainen. Hänen mukaansa siihen, ja muuhunkin elämään, kuuluu olennaisena osana vaiva ja kärsimys. Hän lohduttaa, että Jumalan määräysten ja säädösten jälkeen niin tuleekin olla.

Jumala ei syntiinlankeemuksen jälkeenkään ole jättänyt ihmisiä oman onnensa varaan. ”Jumala, Herra Jumala, on puhunut ja kutsunut koolle koko maanpiirin, idän ääriltä, kaukaiseen länteen saakka. Siionista, täydellisen kauniista, Jumala ilmestyy kirkkaudessaan.” (Ps. 50:1–2.)

Adventin aikaan saamme kohottaa katseemme elämän antajaan ja ylläpitäjään, meidän Jumalaamme, olimmepa sitten ahtaalla tai iloisella mielellä. Jumala on auttajamme.

Psalmin kirjoittaja kehottaa turvautumaan kaikkivaltiaan Jumalan apuun: ”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut ja sinä kunnioitat minua.” (Ps. 50:15.)

Jumalan poika, Jeesus Kristus, on Jumalan kirkkaus. Sitä kirkkautta katselemme avoimin sydämin Kristuksen kasvoissa. (2. Kor. 4:6.)

Evankeliumi on Jumalan voima. Jeesus kehotti: ”Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11:28.)

Tapani Kopsa

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu