Kenellä masennuslääkitys?

Kuinka/kuka on todettu et tarttet mielialalääkitystä?
Kyselen vaan sux ku ittellä ahistaa joka helkutin asia, tässä menny hiukan huonosti joka kantilta ja rankka menneisyyskin takana joka painaa. En vaan tiedä kelle pitäis tästä puhua?
Noin vuosi sitte mulle määrättiin mielialalääkitys, mut en ikinä kokenu tarvitsevani niinä ja en siis hakenu.

Nykyään elämä tuntuu tosi raskaalta,revin itseni joka aamu väkisin ylös ja laitan lapset kouluun siihen se sit jääkin mitä päivän aikana saan aikasex.

määrätty? kirjoitti:

Kuinka/kuka on todettu et tarttet mielialalääkitystä?
Kyselen vaan sux ku ittellä ahistaa joka helkutin asia, tässä menny hiukan huonosti joka kantilta ja rankka menneisyyskin takana joka painaa. En vaan tiedä kelle pitäis tästä puhua?
Noin vuosi sitte mulle määrättiin mielialalääkitys, mut en ikinä kokenu tarvitsevani niinä ja en siis hakenu.

Nykyään elämä tuntuu tosi raskaalta,revin itseni joka aamu väkisin ylös ja laitan lapset kouluun siihen se sit jääkin mitä päivän aikana saan aikasex.

olen pitkään fyysisesti sairastellut, ja viime syksynä oli useita monen viikon sairaalajaksoja... tähän päälle vielä läheisen äkillinen kuolema, ja sain aivan yllättäen aivan tavallisena iltana nukkumaan mennessä paniikkikohtauksen. en tiennyt mikä oli, ja menin ensiapuun. siellä suositeltiin jos edes kerran kävisin psykologin kanssa juttelemassa, ja aattelin että mikä ettei kun kerran tällaista tilaisuutta tarjotaan... siellä sitten ruvettiin selvittelemään miten asiat mun kohdallani on, ja alettiin puhua lääkityksestä. esim. en pystynyt ajamaan autoa, kun alkoi sydän hakkaamaan ymym. vähän ennen joulua sitten aloin serotoniinia kokeilumielessä syödä, ja hyvä olikin että aloin. autolla pystyin taas ajamaan eikä paniikkikohtauksista tietoakaan. annostus kuitenkin oli niin suuri, että toimintani meni alkuvuodesta maaniseksi. bailabaila, rahaa paloi, enkä meinannut ehtiä edes nukkumaan. annostusta pienennettiin, mutta alkoi mennä homma sekasin. saatoin pitää näkemääni unta totena, ilman että sitä itse tajusin. aloitettiin risperdal lääkitys, joka auttoi heti. nykyään otan risperdalin vain jos siltä tuntuu(eli en juuri koskaan).nyt muutama viikko sitten selvisi, että olen raskaana, ja viikkojakin kertynyt ihan hyvin. vedin tietysti paniikin noiden lääkkeiden takia, ja viime viikolla oli aika psykiatrille, ja se sanoi että ihan ookoo... niin pienet annostukset ja yleisesti raskausaikana käytetyt lääkkeet... mitenkään hällä väliä tmv. tuntemuksia mulla ei ole ollut, ja tunteita löytyy edelleen koko skaala ilosta suruun. yksikään päivä ei ole tuntunut ylitsepääsemättömän vaikealta, ja aamuisinkin olen pirteä kuin peipponen. silti nyt raskauden myötä on noita ailahteluja tullut. saatan kiukutella miehelleni mitä pienimmistä asioista, ja seuraavana hetkenä kiukuttelu on pelkkä muisto vain.. mutta kaikille joista siltä tuntuu, suosittelen lämpimästi psykoterapiaa, sekä lääkityksen kokeilua. kukaan ei pakota niitä lääkkeitä syömään, ja aina niiden käytön voi lopettaa ! itselläni ainakin elämä helpottui paljon !! :)