Tämä kaikki tuntuu liian hyvältä. Entä jos sä et sittenkään tykkää minusta? Mun mukana tulee myös surua ja murhetta, luuletko, että sä kestät sen? Mitä jos mä oikeesti rakastun?
Mua jännittää, ahdistaa, kuumottaa...
Anonyymi
19<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Voi kuule.
Tuo ei selviä muuta kuin kokeilemalla. Kolhut kuuluvat elämään.
Yhdessä, rinnakkain toisiamme täysin tukien ja arvostan mikään este ei ole ylitse pääsemätön. Itse tiedän sisimmässään jo nyt, että tuntisin rinnalla oloni varmaksi, ja turvalliseksi. Kaiken muun positiivisen lisäksi.
Jos olet tietty tyyppi, niin voit olla varma että tykkään. Kaikilla on vaikeita kohtia elämässä. Minullakin niitä on ollut jo omasta mielestä ihan riittävästi. Ajan kanssa kaikesta selviää, vaikka sitä ei uskoisi. Kun elämä on kolhinut, haluaa suojella itseään ja pelkää rakastua.
Pelkojen yli pääsee, kun aidosti haluaa niistä eroon. Kaikesta voi puhua. Jos olet päässyt oikeaan seuraan, löytyy sinulle myös kuunteleva korva. En ole aapee.
Olen kai jumiutunut liikaa menneeseen. Pitäisi vaan alkaa rohkeasti elämään elämäänsä. Puhuminen ei tosiaan olisi pahitteeksi.
Puhumalla asiat selviää, yleensä. Parempaa kohti, peukut.
Oon sun kanssa, omasta tahdosta ja voin sanoo 😗
Laita viestiä jos se helpottaa
Tai mitäpä jos tämä onkin yksi leikin ja pelaamisen muoto. Ohimenevä ihmissuhde jonka olikin tarkoitus mennä mappiin kirjaimeton. Niitä on riittänyt.
Elämä on. Tuot myös sen toisen puolen. Tuntuu vain,että odottelen turhaan.
Vaikea antaa tähän vastausta sitä pitää kysyä häneltä itseltään.
Ajattelen niin, et yhdessä niistä paremmin selviää. Jos uskalletaan syvempiäkin jutella, en ainakaan yksin toista jätä jos tukea minusta hakee. Lähtökohtana mielummin toisen ymmärtäminen kuin päinvastoin. Rohkea rokan syö ja viisas pääsee vähemmällä, kun luottaa oikeisiin ihmisiin, jotka osaavat käsitellä asioita toista kunnioittaen. 👍
Nyt on pakko sanoa,että hienosti kirjoitit.
Kiitos, kirjoitin sen häntä ajatellen ja käsi sydämellä, jos hän luottaisi minuun, pyrkisin olemaan hänelle, arvoisensa. Osaan käsitellä myös surullisia asioita murheineen niitä kokeneena. Vastoinkäymisilläkin on tapana myös kasvattaa meitä ajattelemaan toisin. Osaan olla myös epäitsekäs.
"Ja joka kerta hulluus tuli
kutusumatta mun huoneisiin
ylleni sataen"
Muhun vetoaa enemmän jopa sellainen, jolla on joku särö.
Selittänee sinun ajatuksen katkoksesi siellä =)
Surut ja murheet kuuluvat elämään siinä missä ilokin. Minä en osaa miettiä etukäteen mikä voisi mennä pieleen.