Toisen tunteiden vähättelyä. En mielelläni kerro koskaan ketä ajattelen ja mitä tunnen ja mitä on tapahtunut, sillä ärsyttää se ihmisten tapa vastata: kyllä sä vielä jonkun tapaat, kyllä ihan varmasti tapaat ja mairea hymy päälle. Enhän mä sitä halua. Miten vaikea on käsittää, että kun kerron jo kauan kaivanneeni sitä yhtä ja samaa, niin en kai mä nyt toivo tapaavani jotain muuta, vaan saavani omakseni sen, jota ajattelen ja rakastan ja kaipaan?
Jo kuusi vuotta on mennyt näiden tunteiden kanssa ja mua loukkaa se, että ne ohitetaan noin helposti ja että kyse olisi vain siitä, etten ole tavannut jotain toista ja rakastunut uudestaan. Ei se niin mene. Kun rakastaa, sitä rakastaa, eikä kukaan muu kelpaa. Piste.
Jo kuusi vuotta on mennyt näiden tunteiden kanssa ja mua loukkaa se, että ne ohitetaan noin helposti ja että kyse olisi vain siitä, etten ole tavannut jotain toista ja rakastunut uudestaan. Ei se niin mene. Kun rakastaa, sitä rakastaa, eikä kukaan muu kelpaa. Piste.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Minulla alkaa ajatus vaeltaa muuallekin. Aika tekee tehtävänsä, koska ei edistystä tapahdu. Sanat eivät riitä.
Joopa joo, olen lukenut ja kuullut aiemminkin näitä tapauksia.
Mut tiedätkö missä mies menee väärin? Oletan että olet mies.
Sä juttelet siis ihmisille ihastuksestasi, tunteistasi ja vaadit ikään kuin ihmisiä auttamaan, sinua näinkö on?
Sanon nyt että hän, ihminen on sulle kuitenkin vieras ja tuntematon!
Kaipauksella sä et tee paljoa, jos sä et ota asioita omiin käsiisi ja päätä itse huomisesta päivästä. Elämä on sitä mitä on, mutta totuus on tämä:
Muut ihmiset eivät omista sinun (kaipauksen) kohdetta millään tavalla täällä elämässä. Koska täällä elämässä asiat ovat muuttuneet sellaisiksi että, tarvitsee kysyä lupa jonkun tutustuakseen johonkin ihmiseen.
Kannattaa myös muistaa että, täällä on turhaa ottaa tuota asennetta:
Kukaan muu, ei kelpaa piste! Entäs jos kaipauksen kohde, ei pitäisikään sinusta miehenä ja ihmisenä jos hänellä olisi jotain todellisia syitä vielä että, miksi hän ei ole kiinnostunut sinusta. Pakolla yrittäisit mies no sanonpa että, tämä ei tule toimimaan käytännössä ei onnistumaan. Ajattele sanomaa ja pysähdy miettimään tätä kaikkea! Koska tämä toinen ihminen voi myös kaivata elämäänsä tuntematonta ihmistä, jonka on tavannut joskus elämässään.
Eikä hän koskaan kysyisi muilta ihmisiltä lupaa rakkauteen!
Vaan elämässä voi olla muita esteitä kohtaamiselle ja usein se on sitä että, tunteet eivät kohtaa kahdella ihmisellä.
Huti. Olen nainen ja ihan yhtälailla vähättelet sitä mitä tunnen. Enkä pyydä ihmisten apua, mutta joskuskun joku suoraan kysyy onko minulla ketään ja haluan tehdä selväksi, että vaikka olen yksin, niin tunteillani ja ajatuksillani on jo tietty kohde. En silloin välitä kuulla, että kyllä mä vielä tapaan jonkun toisen, sillä en halua tavata. Miksi pitäisi unohtaa ha päästä yli?
OK, nainen siis.. Mutta turhaan pidät sydämessäsi häntä, joka ei tunne ehkä samoin.
Irtipäästäminen helpottaa ja avartaa näkemään että, elämässä on aina muitakin mahdollisuuksia. Rakkautta voi aina toivoa, mutta sitä ei voi pakottaa saamaan vastapuolelta. Yksin eläminen on ihan kivaa, se vahvistaa, opettaa itsenäisemmäksi.
Mietihän naista jolta kukaan ei kysele että, kaipaako ketään tai haluaisiko kokea vielä jotain vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Olen hyväksynyt tavallaan että, kaikki on päättynyt omalla kohdallani.
En siis kaipaa mennyttä, joka ei tuonut iloa, onnea ja pysyvyyttä.
Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää, etten halua päästää irti? Mennäänkö leskeksi jääneillekin selittämään, että vielä sä jonkun tapaat, laske irti, tartu mahdollisuuksiin? Jos valitsen rakastaa mahdotonta, niin se on oma valintani. Oma yhden naisen luostarini.
Mitä sinä täällä melskaat jatkuvaan. Ota vapaa mies äläkä ukkomiehiä vaihtaa, kerta olet leski ja vapaa.
Tämä nainen sattuu myös olemaan leski ja vapaa, mutta koskaan siis koskaan en ole varattuja edes katsellut, sillä mielellä. Yrittäkääpä puhua vaihteeksi totta, se on paljon helpompaa kuin valehteleminen.
Ihmiset on typeriä. Kaikkien päähän on iskostettu, ettei pidä jäädä maahan makaamaan vaan rohkeasti vain eteenpäin. Ja yrittävät siinä sitten "auttaa" muutkin eteenpäin. Ymmärrän tunteesi. Mäkin olen sellainen kestokaipaaja. Ollut aina. Mutta ei siitä voi enää vuoden jälkeen muille puhua kun saa vastaavanlaisia kommentteja. Muista: Olet oman elämäsi tähti, elä sitä vain itseäsi varten. Eli, kaivataan me vain. Jos sydän on varattu yhdelle, ei sinne toista välttämättä mahdu.
Kiitos. En ymmärrä miksi vain rakkaus, johon liittyy parisuhde on arvokasta ja kaikki muu ohimenevää ja arvotonta. Ei se parisuhde edes takaa sitä, että rakastaa. Ihminenhän voi olla suhteessa ilman sen suurempia tunteitakin.
Mutta tässä yhteiskunnassa juhlitaan vain parisuhderakkautta, kaikki muut "eivät vain ole tavanneet sitä oikeaa". Mutta eihän kukaan koskaan voi tietää mitä kaikkea siihen toisen tunteiden taustalle liittyy. Millaisia tarinoita, millaista historiaa, millaisia muistoja. Jos sitä haluaa vaalia, niin kyllä sitä minusta pitäisi kunnioittaa.
Itse en menisi kellekään laukomaan mitään tuollaista, että kyllä sinäkin vielä jonkun tapaat. Ei se siitä ole kiinni. Yritin jopa katsella niitä muita miehiä, mutta kun ei vain iske niin ei iske ja mielessä on se toinen, johon heitä vertaat, niin turhaa touhua. Rakastuneenakin voi ihastua, mutta se syvempi tunne siihen toiseen jää sinne taustalle ja kyllä siinä on vaarana leikkiä toisen tunteilla, kun huomaakin, ettei vaan ole unohtanutkaan sitä aiempaa.
Lähinnä tässä vain alkaa jo tulla vastareaktio ja v*tutus noista kommenteista, että v*ttu varmana en ole kenenkään toisen kanssa, prkl.
Hyvä asenne ;)
Mä saan sentään olla suht rauhassa kun olen jo kerran velvollisuuteni täyttänyt, eli ollut naimisissa ja eronnut. Silloin ei enää ohjata väkisin eteenpäin. Mutta kyllä mäkin kuulen tuota ohjailua. Kerrotaan milloin se josta välitän on ollut toisen naisen seurassa, ym, tarkoituksena tietysti näyttää että "älä jumita". Sellaista. Välitän silti yhä. Sinkkuna lähes 10 vuotta. Ehkä mun suhteen jo kohta luovutetaan ja saan rauhassa elää elämäni miten haluan.
..tosin en onneksi niin kauaa ketään kaivannut ;) Se kävisi jo rankaksi. Eikä silti vielä luostariin.
Mulla on vielä taustalla se pelko, että koska kuitenkin olemme kuitenkin yhä toistemme elämissä läsnä, niin mitä jos menetänkin tilaisuuden olla hänen kanssaan heilastelemalla jonkun yhdentekevän kanssa? Hän on sellainen mies, ettei toisen parisuhteeseen sekaantuisi ja vaikenisi.
Kyllä kuulostaa miehiseltä mieheltä.
Joillakin ihmisillä on tapana vähätellä toisten tunteita, oli kyse mistä tunteesta tahansa. Ehkä kyseessä on oman tunne-elämän köyhyys, mene ja tiedä. Sitten on niitä ihmisiä, jotka eivät vähättele tarkoituksella. Heidän hölmöt lausahduksensa ovat kömpelöitä, mutta ainakin ne lausutaan vilpittömästi hyvää tahtoen. Näihin lausahduksiin kuuluu tuo "kyllä sä vielä jonkun löydät" ja mielestäni se vielä epämiellyttävämpi "tiedän miltä susta tuntuu". Toki joku joskus tietääkin, mutta suurimmalla osalla ei ole mitään käsitystä ja se käy nopeasti ilmi keskustelun edetessä.
En tiedä tarkallen miltä sinusta tuntuu. Olen ollut samankaltaisessa tilanteessa ja olen sitä tälläkin hetkellä. Olen korvieni myöten ihastunut erääseen, jolta en koe saavani vastakaikua. Hän varmasti pitää minusta ja viihdymme toistemme seurassa, silloin harvoin kun päädymme toistemme seuraan. En tule ikinä lähtemään horjuttamaan tätä "toistemme seurassa viihtymistä", ellen saisi jotakin selkeää merkkiä kiinnostuksesta myös hänen puoleltaan. Selkeänä erona sinuun, en tunne sydämeni olevan mitenkään suljettu. Voisin aivan varmasti ihastua ja rakastua johonkin toiseen. Ihastukseni kohdetta voi olla vaikea "voittaa", mutta ei hän mikään itse täydellisyys ole (hänhän ei ole ihastunut minuun ;) ). Minun kohdallani siis tuo "löydät kyllä jonkun muun" voisi hyvinkin pitää paikkansa. Kerroin tämän oman tilanteeni, ihan vain sanoakseni, että tavallaan ymmärrän sinua.
Kaiken edellä kirjoittamani pointtina on, että eivät ihmiset useinkaan tarkoituksella vähättele. Heillä ei ole mitään mahdollisuutta lukea sinun ajatuksiasi tai sinun tunteidesi syvyyttä. He peilaavat niitä omien tunteidensa ja kokemustensa kautta. Ehkä he eivät ole koskaan tunteneet kuten sinä, jolloin heidän on mahdoton täysin ymmärtää sinua. Oletko koskaan ajatellu, että ehkä he haluavat vilpittömästi auttaa sinua siirtymään eteenpäin elämässäsi. Ehkä he kokevat sinun olevan onneton ja pelkäävät, että nykyisten tunteidesi kanssa et tule koskaan onnelliseksi. Myönnetään, kun oma tunne on vahva, niin tuollaiset hyvää tarkoittavatkin kommentit tuntuvat pahalta. Voisit kuitenkin yrittää ajatella asiaa sitä kautta, että heistäkin voi tuntua pahalta. On myös rankkaa katsella itselle tärkeän ihmisen kärsivän ja olla voimaton sen asian edessä.
Mitä tulee tunteidesi kohteeseen, niin olen pahoillani, että et saa häneltä vastakaikua. Olen itsekin ihminen, joka tuntee asiat aina liiankin syvään ja voimakkaasti. Ikävä kyllä meidän on vain elettävä näiden tunteidemme kanssa.
Eniten toivoisin, että voisin jakaa sen ilon ja onnen mitä rakastuminen tuo tullessaan. Sitä saa kuunnella tuntikaupalla seurustelevien ja suhteessa olevien ystävien onnea ja rakkausjuttuja, mutta kun itse haluaisit puhua siitä sinulle tärkeästä ihmisestä, niin se kaikki kuitataankin vain "vielä sä jonkun tapaat, kyllä se ohi menee."
Hitto. Kyse on elämäni miehestä ja tärkeimmästä ihmisestä, jota kohtaan tunnen enemmän kuin ketään ikinä aiemmin ja ehkä tulen koskaan tuntemaan, mutta en saa edes vähän jakaa sitä onnea ja lämpöä mitä olen kantanut sydämessäni nämä vuodet. Miksi ei kysytä missä tapasit hänet ja miten kaikki alkoi ja mihin hänessä rakastuit, sillä kyllä se kokemus rakkaudesta on aivan yhtä aito kuin he, jotka ovat yhdessä sen rakastettunsa kanssa ja joiden rakkautta on saanut ihastella ja juhlia häitä myöten.
Tämä tekee minut toisinaan enemmän surulliseksi kuin mikään muu.
Niin ... ikävä kyllä suurin osa ihmisistä peilaa asioita aina omien kokemustensa kautta. Harvalla on sellainen empatiakyky, että kykenisi asettumaan toisen saappaisiin itselleen täysin tuntemattomassa tilanteessa. Jos ei ole ikinä kokenut kaukorakkautta ja suunnatonta kaipuuta saavuttamattomaan ihmiseen, niin sen tunteen tajuaminen on aika mahdotonta. He itse todennäköisesti kaipaavat konkretiaa ja osaavat todella samaistua vain siihen. Ehkä hekin toivovat, että voisit jakaa heille omaa rakastumistasi ja siihen liittyviä asioita. Ehkä he haluaisivat nähdä sinut rakastuneena, onnesi kukkuloilla, hehkuen sitä ihmeellistä hymyilevää valoa, jota rakastuminen heistä on. Ehkä tämä on syy siihen, että he yrittävät hölmöinä töniä sinua eteenpäin.
yhden ja saman vuodatusta. kysyy vastaa
Tämäkin oli sitten varmaan aloittajan kommentti, jos ei muut kerran keskustele yleisellä keskustelupalstalla?
Voisit ainakin herätä todellisuuteen, jos mitään ei ole tähän mennessä tapahtunut. Päiväunelmoinnilla on rankat seuraukset, joita ei kannata vähätellä. Elä elämääsi, äläkä roiku saavuttamattomassa, muuten pian onnettomana menetät kaiken ihan turhaan.
Tuo on totta. Henkilöt, joiden kanssa et ole edes koskaan jutellu ei voi olla suhun tarja ihastunut.
Anna ihmisten käydä maksetuilla tunneilla ilman että odotat heiltä maksun lisäksi muutakin korvausta!
En voisi kenenkään muun jumppaohjaajan takertuvan asiakkaisiin niinkuin sinä teet. Luojan kiitos, tänäänkin olin tervepäisen ja normaalin ohjaajan ammattitaitoisella ja tehokkaalla tunnilla ilman niitä kylmääviä inhon sävyttämiä jälkituntemuksia, joita kyttäämisesti aiheutti.
Sori, sulla on nyt puurot ja vellit sekaisin. En ole Tarja, enkä Tarjaa edes nähnyt! Hankkiudu hoitoon, saat paremman mielen.
Valitettavasti sä et voi pakottaa ketään rakastumaan itseesi. Vaikka itse tuntisit toisin. Silloin ehkä on parempi päästää irti ja jatkaa elämää.