http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000 000000020&conference=4000000000000027&posting=220000000 07257661
30% suomalaisista mielisairaita!
lääk.tri.
6879
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Epävakaa persoonallisuus eli rajatilapersoonallisuus on hyvin tavallinen psyykkinen häiriö; siitä kärsii noin 2-3 prosenttia väestöstä. Psykiatrisen avohoidon potilaista se on noin 11%:lla ja sairaalapotilaista noin 9%:lla."
Matematiikan joukko-opin mukaan (laskutoimitus);
"Jos 3% kärsii rajatilapersoonasta ja heitä on noin kymmenes osa mielisairaista, jotka ovat hoidossa, niin väestöstä vähintään 30% on mielisairaita, jotka ovat saaneet hoitoa. Sykologiahan on tunnetusti verbaalinen huuhaatiede, johon on sotkettu näennäinen tilastotiede.
http://www.samianttila.net/tyo/epavakaa_persoonallisuus
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=4000000000000027&posting=22000000007257661
Tervehdys, parahin "Lääk. tri." :)
> Sykologiahan on tunnetusti verbaalinen
> huuhaatiede, johon on sotkettu näennäinen
> tilastotiede.
Viestissäsi sotket kaksi tieteenalaa: psykologian sekä epidemiologian. Psyykkisten ongelmien levinneisyys ja esiintyvyys on (psykiatrisen) epidemiologian heiniä, ei psykologian.
Muutenkin olisin (itsekin tutkimusta tekevänä) kiinnostunut kuulemaan perustelusi väitteellesi. Ainakin omassa yliopistossani pakollisia tutkimusmenetelmien, metodologian ja tilastotieteen opintoja kuuluu kaikista tuntemistani koulutusaloista eniten juuri psykologian opintoihin - ja olen tutustunut useimpien oman yliopistoni pääaineiden tutkintovaatimuksiin. No, tilastotieteilijät opiskelevat enemmän tilastotiedettä... :)
Itse asiassa psykologia on (tilastotieteen ohella) ainoa tietämäni koulutusala, jonka pääsykokeissa kuulustellaan (yhtä yliopistoa lukuunottamatta) psykologian kirjojen lisäksi tilastotieteen teos ja usein myös metodologian teos.
Eli... Voisin väittää, että Suomen psykologien tilastotieteen ja tutkimusmenetelmien tuntemus on melkoisen hyvä verrattuna jopa muihin akateemisiin koulutusaloihin. Ja omasta kokemuksesta voisin sanoa, että tutkimusmenetelmiin kiinnitetään myös melkoisen tarkkaa huomiota tutkimusta tehtäessä.
Tähän on toki selvät yhteiskunnalliset ja historialliset syyt: psykomedikalisaatiolla on valtaisat markkinat. Elämäntapaoppeja ja "tie onnelliseen elämään" -guruja on joka kädelle ja jalalle. Näin alan opiskelijana tuntuu aina kurjalta katsella minkä tahansa kirjakaupan "psykologia"-hyllyä: kirjakaupan "psykologia"-hyllystä löytyy yleensä 1-2 kirjaa, jotka minä luokittelisin psykologiaksi. Muut ovat yleensä jotain "näin tulet onnelliseksi, älykkääksi ja menestyväksi viikossa" -opuksia... Kannattaa joskus verrata yliopistollisen kirjaston ja kirjakaupan "psykologia"-hyllyjä: niistä ei löydy montaa samaa kirjaa. (Ja tällä en toki tarkoita, etteikö näistä onnellisen elämän oppikirjoista voisi olla kenellekään koskaan missään mitään apua... Jos olet kokenut niiden muuttaneen elämäsi, ole tyytyväinen. Tiedettä ne silti eivät ole...)
Psykologian nimissä on siis helppo markkinoida kaikenlaista höpöä ja humpuukia. Tästä tietoisena psykologian yliopistokoulutuksessa painotetaankin hyvin paljon tutkimusmenetelmien ja tilastotieteen opetusta - jotta kaiken kaupallisen höpön ja humpuukin vastapainoksi saataisiin sitä "ihan oikeaa tieteellistä psykologiaa". Ikävä kyllä tieteellisen psykologian piiristä löytyy harvemmin keinoja tulla älykkäämmäksi ja menestyvämmäksi yhden kirjan lukemisella - siksi niille ei riitä markkinoita yhtä paljon kuin helppoa elämää lupaileville menestysguruille.
Siispä... Olisi mukava kuulla perustelusi väitteellesi. Samaten olisi mukava kuulla, mitä tarkoitat tässä tapauksessa "verbaalisella". :)
PS: Suhtaudun itse melkoisen kriittisesti medikalisaatioon ja psykiatrisiin tautiluokituksiin... Silti minun on mainittava, että ollaksesi lääketieteen tohtori, viestiisi sisältyy useita sellaisia käsitteellisiä sekaannuksia, joita ei otaksuisi LKT:n kirjoituksesta löytyvän. Sen lisäksi, että sekoitat epidemiologian ja psykologian, puhut esimerkiksi "mielisairauksista", kun selvästikin tarkoitat mielenterveyden ongelmia yleisesti - näihin siis lukeutuvat myös sellaiset diagnostiset luokat kuin esim. masennus ja fobiat, joita ei todellakaan yksikään psykiatri kutsuisi "mielisairauksiksi".
"Jos 3% kärsii rajatilapersoonasta ja heitä on noin kymmenes osa mielisairaista, jotka ovat hoidossa, niin väestöstä vähintään 30% on mielisairaita, jotka ovat saaneet hoitoa."
Laskelma pätee vain jos oletetaan että kaikki rajatilapersoonasta kärsivät hakeutuvat tai ohjataan hoitoon.
Vastaesimerkki:
Populaation koko 1000 henkeä.
Rajatilasta kärsiviä 30 henkeä (3 %)
Psykiatrisessa hoidossa 20 henkeä.
2 rajatilasta kärsivää hakeutunut hoitoon (= 10% potilaista).
No et kai psyk.yo tosissasi edes harkitse vaihtoehtoa että LKT tänne kirjoittaisi, puhumattakaan tuollaisesta soopasta.?!?!
En. Siksi hienovaraisesti ilmaisinkin epäilykseni tuolla viestini lopussa.
ennemminkin luonnevikaisia. Sitä se vääränlainen sukusiitos teettää.
Muualla asuneena olen huomannut, että suomalaiset ovat selvästi kateellisempia ja ilkeämpia toisilleen kuin muualla Euroopassa.
Tuo suuri määrä luonnevikaisia lienee syy myös korkeisiin itsemurhien määrään.