Et osaa hahmottaa kokonaisuuksia ja ajattelet kaikki oikein, vaikka kuvittelet asioiden olevan käänteisiä- etsit kuitenkin aina nauhalta aina jotain mikä ei kuulu sinne, minä taas etsin aina mitä sieltä puuttuu. https://m.youtube.com/watch?v=OC-IxaEadns
Et ole minulle sopiva...
Anonyymi
57286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Ei voi hahmottaa kun ei tiedä mitä pitäisi hahmottaa.
Jos nyt ensin pystyisi hahmottamaan itsensä niin voisi hahmottaa kokonaisuuksia. Tosin näin se ei ole mahdollista, niin kuin olen useaan kertaan todennut.
Miksi siis takerrut minuun, jätä minut rauhaan, kiitos.
Jos haluat naiseen takertua mene ja takerru. Kerro se hänelle äläkä piirrä viivaa veteen.
Jaapa jaa. Eleleppä dinä ditten diin.
Tällaiset aloitukset on huvittavia. On totta, että toisilla ihmisillä on heikompi itsetuntemus kuin toisilla. Toiset on psykologisesti ja sosiaalisesti lahjakkaampia kuin toiset. Itse olen harrastanut itsereflektiota vuosia ja oma itsetuntemukseni on vahva. On totta, että itsestään voi silti oppia erilaisissa tilanteissa uutta. En ole tavallisesti mikään alistuja mutta jotkut tilanteet voivat tehdä jopa minusta sellaisen. Tosin kiltin tytön syndrooma-selittää minunkin taustaani. Siinä menee aikaa ennen kuin saa koottua itsensä ja itselleen ominaiset toimintamallit, jos on joutunut murskaamisen kohteeksi.
Se unohtui lisätä, että toisille se itsereflektio on luontaisempaa kuin toisille, koska toiset on luontaisesti pohdiskelijoita. Näin omalla kohdallani.
On siinäkin uskomus, että ihmiset on luontaisesti pohdiskelijoita. Kuinkahan monen ihmisen näkökulmasta tätä mielipidettäsi oikein julkaiset?
Ei kaikkia ihmisiä kiinnosta itsereflektio tai he eivät ole kykeneviä taitavaan sellaiseen. Toisilla ei välttämättä ole siihen "aikaakaan". Toiset ovat syvällisiä pohdiskelijoita, toiset eivät. Olen itse ainakin tavannut erilaisia ihmisiä ja huomannut, että toiset osaa, toiset ei. Ei ainakaan siinä suhteessa, mitä tuovat itsetuntemuksestaan toisten tietoon.
Olen aina ollut kiinnostunut sekä suurista linjoista mutta myös yksityiskohdista. On hyvä edes hahmottaa suuret linjat ennen kuin käy yksityiskohtien kimppuun. Moni perfektionisti rakastaa yksityiskohtia, ei välttämättä kaikkien asioiden vaan itselleen merkittävien. Onkin viisautta osattava valita ne asiat, joiden yksityiskohdat kiinnostavat eniten. Se tosin voi olla kovin vaikeaa, jos on kiinnostunut monesta asiasta.
Itseään ei koskaan voi hahmottaa täysin koska se hahmottajakin on osa sinua. Ihan harhaista ajatella että ratti olisi täysin omissa käsissä. Jokainen yllättää itsensä aina joskus. Kuullostaa lähinnä ylimielisen ihmisen jorinoilta.
ps. Se hahmottaja on puolueellinen. Se luo kuvansa subjektiivisin perustein aina lopulta.
Et ilmeisesti ole päässyt itsesi kanssa niin pitkälle, että pystyisit kritisoimaan itseäsi 3:ssa persoonassa- eli pystyisit katsomaan ulkopuolisen asemasta, sitä joka antaa itsekritiikkiä itselleen. Sitä kykyä ei ihan joka tyypillä taida olla. On tyhmää kuvitella etteikö ihminen pysty asettumaan muiden näkökantaan tietämättä heidän kantaansa.
Ihminen tarvitsee toisiaan ollakseen ihminen mutta myös toisia oppiakseen tuntemaan itsensä ja itseymmärryksensä muodostamiseen. On olemassa totuudenmukaisia peilejä ja vääristyneitä peilejä. Kyllä sen aika äkkiä huomaa, millaisesta peilistä on kysymys. Vääristyneitä peilejä toki kannattaa välttää. Jos ihmisellä on vahva itsetuntemus, väärien peilien huomaaminen on helpompaa. Väärien peilien säröt voi huomata myös helpommin.
Pieni lisäys. Siis totuuteen pyrkiviä peilejä. Ei kukaan ihminen kai voi olla täydellinen peili toiselle, koska on itse lähtökohtaisesti epätäydellinen ja keskeneräinen, silti toiset peilit ovata totuudenmukaisempia kuin toiset peilit. Pyrkimys totuuteen ja kyky nöyrtyä on aika hyviä merkkejä siitä, onko peili totuudenmukainen vai ei.
Mielestäni ei ole olemassa kuin yksi peili ja se on 1:1, kaikki muu ulkopuolinen on täysin turhaa ja keksittyä. Älytöntä peilata itselleen omaa vääristynyttä kuvaa itsestään toisten kautta, joka ei ole aito muiden läsnäolon takia. Se ei vain ole aitoa itseään eikä kerro ihmisestä mitään, paitsi mielipiteen siitä, että tietää mitä oikea aitous on.
No on näitä itseään yli-ihmisiksi kuvitelleita ollut aika paljon. Kaikilla on kyky katsoa itseään. Ei se poista sitä tosiasiaa että sen katsojan näkemykseen itsestään vaikuttavat hänen omat arvot ja maailmankatsomus. Kristitty näkee huorintekemisen syntinä itsessä ja toisissa. Jollekin toiselle tuo on vain hauskanpitoa.
Siinä olet oikeassa että on olemassa vain yksi totuus. Eri asia sitten kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Kaikki maailmankatsomukset ovat vastakkain ja vain yksi niistä on tosi.
Niin on ja ainoa tosi on ihmisen oma katsomus kaikesta. Kukaan toinen ei voi sanoa, että katsot asioita väärin. Jos joku tulee itselleni sanomaan tekeväni jonkun asian väärin, niin eihän se ole oma katsomukseni jos olen ajatellut tekeväni oikein, vaan sen toisen ihmisen ja silloinhan se on väärin.
Jos kristinusko on tosi, kaikki ketkä eivät usko Jeesukseen toimivat väärin. Jos ateismi on tosi kaikki ketkä eivät ole uskomatta Jumalaan toimivat väärin (tuhlaavat aikaansa ukomalla Jumalaan ja levittävät tätä ajatusta myös toisille). Ei ole niin että meistä jokainen päättää totuuden. Me voimme vain valita mitä pidämme totuutena eli mihin uskomme. Se ei muuta totuutta. Fysiikan lait eivät muuta meidän tahtomme mukaan.
Täydellinen ja objektiivinen peili on vain Jumala. Ihminen ei ole edes itse itselleen täydellinen peili, koska on lähtökohtaisesti keskeneräinen, syntinen, epätäydellinen jne. Moni myös selittelee itselleen ja varsinkin toisille asiat aina itselleen edullisimmin tavoin. Hyvin inhimillistä. Usein jopa huvittavaa, kun sitä seuraa. ;)
Itse uskon samoin. Olen siis tuo toinen keskustelija. Jos väittää että kukaan ei saa pitää toisen totuutta vääränä syylistyy itse siihen että pakottaa toiset uskomaan siihen ettei kenenkään "totuutta" saa pitää vääränä. Tuo ajattelu on totuuden vastaista ja käytännössä pakottaa ihmiset suvaitsemaan väkivaltaa ym. "Eihän meidän totuus ole sen kummempi kuin tuon murhaajan".
Jeesukselta aika hyvin kun Hän puuseppänä tiesi tämänkin todellisuuden luonteen.
Ihminen on täydellinen juuri silloin kun se tuntee itsensä täydelliseksi. Ei ole olemassa mitään Jumalaa, klubeja, terveydenhuoltoa, poppakonsteja, korttipakkoja tai muuta kuviteltua tietoa, muuta kuin se, että ihminen on täydellinen ollessaan iloinen ja onnellinen. Suomessa tälläistä olotilaa ei vain voi saavuttaa, koska tässä maassa on kaikenmaailman idiootteja jotka kuvitellevat tietävänsä, mikä on jollekkin toisella hyvä. Helvetin yksikertainen asia: yksikään ihminen ei voi olla elämäänsä onnellinen silloin kun toiset ovat säätämässä vierellä ja kertomassa mikä on oikein ja hyvä toiselle. En ole tavannut yhtäkään ihmistä jonka kohdalla näin olisi tapahtunut eikä sellaista tule koskaan ihmisen elinaikana universumissa tapahtumaankaan. Se jos jokin on satavarmaa!!
Ihminen ei ole koskaan täydellinen eikä tule täydelliseksi tässä ajassa siinä määrin kuin täydellisyys ymmärretään syvällisesti. Ihminen kuitenkin riittää epätäydellisenä. Ihminen ei tarvitse myöskään pyytää anteeksi syntistä olemustaan (en tarkoita tällä vääriä tekoja enkä etenkään tietoisesti tehtyä vääryyttä, josta jokaisen tuleekin tuntea syyllisyyttä). Ihmisen ei siis tarvitse tuntea syyllisyyttä olemuksestaan, joka lähtökohtaisesti on hyvin keskeneräinen. Keskeneräinen ei ole kuitenkaan negatiivista, keskeneräisyys täällä riittää. Kun sen ymmärtää omalla kohdalla, sen voi hyväksyä myös muiden kohdalla.
Minulle Jumala on totta. On ollut reilu 21 vuotta, olen itse nyt 35-vuotias. Siitä matkasta Jumalan kanssa en kadu päivääkään. Tosin ymmärrän, että kaikki ei tule Jumalan kädestä tässä elämässä ja hinta Hänen seuraamisestaan voi olla myös kova. Hinta monesta asiasta voi olla kova tässä elämässä, varsinkin jos toimiin itseään ja Jumalaa vastaan. Voin itse ainakin todeta aidosti, että Jeesus on parasta, mitä minulle on tapahtunut tässä elämässä ja sillä on ikuisuusvaikutus.
On totta, että toisten elämän säätäjät ja häiritsijät ovat "ihan perseestä". Kyllä minäkin haluaisin päättää, keitä elämääni kutsun ja kelpuutan. Inhoan tunkeilijoita. Haluaisin pitää idiootit ja kaikin tavoin häiriintyneet kaukana. En itsekään pidä heistä. Ei onnistunut. Olen itse kokenut täydellisyyden yksityisyyden raiskauksen, johon liittyy monta rikosta itseäni. Ilman vahvaa tuntemusta siitä kuka ja mikä olen ja kuka on minun elämäni Herra en olisi jaksanut tai jaksaisi päivääkään.
*korjaus: Olen itse kokenut täydellisen yksityisyyden raiskauksen, johon liittyy monta rikosta minua kohtaan.
Minulle on turha selitellä mitään Jumala tai jeesusjuttuja, en usko kumpaankaan enkä myöskään mihinkään muuhunkaan yliluonnolliseen.
Pisteet siitä että tunnustat että kyseessä on usko 👍 Yleinsä kun epäuskoiset ilmaisevt itsenä kaikkitietävinä eli sellaisina ketkä voivat elää ilman uskoa mihinkään.
Ateismi on uskontona sellainen että siinä tehdään olettamus omasta kaikkitietävyydestä Jumalaa koskien. Eli uskotaan omaan jumaluuteen tavallaan. Agnosti on järkevämpi usko. Siinä kun ei lähdetä tekemään itsestään jumalaa. Tosin kristinusko minusta paras.
Usko ei-mihinkään on myös uskoa. Erittäin hyvä pointti.
Olisin voinut ilmaista tämän toisellakin tapaa, niin miten asian oikeasti ajattelen. ”En luota yhteenkään toiseen ihmiseen enää elämäni aikana, paitsi itseeni” En halua enää lisää pettymyksiä elämääni toisten kustanuksella, ei kiitos. En vain luota yhteenkään toiseen ihmiseen, oli se sitten kuka tahansa.
Mikä
Sellanen peilikuva on, jossa ihminen katsoo peiliin yksin ja peili näytää kuitenkin olkapäällä olevan papukaija. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miltä ihminen näyttäisi jos peili olisi aito eikä vääristynyt.
Ajattelen asioita laajalla näkökulmalla astuen myös toisen asemaan tarvittaessa etten loukkaisi. Hahmotan ja toteutan suuria linjoja kadottaen sen välillä mikä minulle itselleni olisi hyväksi.
Mutta osaan rajata terveellä tavalla laajuutta satuttamatta itseäni.
Ookkona pissis.
Täällä on hirveesti ihmisiä, jotka järjettömän paljon pohtii itseään ja omia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan. Siinä piilee itsekkyyden ja narsismin vaara, minä, minä. Sorry, toivottavasti en loukannut ja häirinnyt kokonaiskuvaanne, jos puuttuu palasia.
Ei ole narsismia ajatella olevansa oikeassa. Miksi kukaan tahallaan pitäisi omaa varmaa tietoa vääränä ainoastaan sen takia, että joku toinen näkee asian niin. Jos näin olisi, silloin tämän toisen mielipide olisi vain narsistinen ja ainoastaan vastaväite toisen narsistisuudelle. Kun jokainen pitää kiinni omista mielipiteistä ja uskomuksistaan, niin narsisti sanana ja merkityksenä katoaa yhteiskunnasta :)
On huvittava vetää narsismikortti, kun puhutaan itsereflektion tärkeydestä, siis itsetuntemuksen tärkeydestä. Jokaiselle ihmiselle on ominaista ainakin jossakin määrin kysyä, kuka on ja millainen on. Itsetuntemus on myös avain toisten ihmisten tuntemiseen ja ennen kaikkea haluun tutustua toiseen aidosti.
Narsisti sanaa käytetään väärin. Pienoinen osa on narsisteja. Narsistisuutta on jokaisessa luonnostaa, koska geeneihin on annettu keinot selviytymiseen. Ilman narsistisuutta et osaisi asettaa omia rajoja ja näkemään mikä ei ole sinulle hyväksi. Ihmisestä ei saa narsisti, jos näkee ja kokee asiat eri tavalla. Näkemyksiin vaikuttaa persoona, itselle mielenkiintoiset/tärkeät asiat ja elämänkokemus.
Mä niin arvasin nämä vastauksenne, kun yritin aitoa keskustelua täällä. Eli tokihan mä tarkotin, että itteensä ei tartte ollenkaan miettiä, mutta nykyajan suurin vitsaus on itsekkyys. Nuorille murkuille on tärkeäö olla itsekkäitä, mutta kun joillekin se jää päälle koko elämäks.
On kuitenkin ylpeyttä luulla olevansa aina oikeassa. On ylpeyttä luulla tietävänsä toisen ihmisen asiat paremmin kuin ihminen itse. Tällaisiakin ihmisiä olen tavannut. Jokainen periaatteessa tietää omat asiansa parhaiten, jos haluaa pyrkiä totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen ja nöyrtyy samalle tasolle toisten kanssa. Kuuntelemaan. Olemaan läsnä. Kunnioittamaan. Tarvittaessa myös tunnustamaan se, että aina ei kaikkea ymmärrä.
Se lähtöasetelma, että ihminen luulee olevansa aina oikeassa on järkyttävä. Täytyy myöntää oma rajallisuutensa, ymmärryksensä rajallisuus, ihmisen rajallisuus. Se on viisauden alku. Se on aidon ihmistuntemuksen alku.
Ei varmaan kukaan halua olla tahallaan väärässä mutta silti kaikki ei ole oikeassa. On tavattoman hankalaa, etenkin ylpeälle ihmiselle, jolla on valtava pätemisen tarve ja oikeassa olemisen tarve, myöntää olevansa/olleensa väärässä. Moni ei siihen kykene, koska se vaatii sitä nöyryyttä ja itsensä kohtaamista totuudellisin silmin. Usein tällainen "olen aina oikeassa"-tyyppi halveksii syvästi eri tavalla ajattelevia ja niitä, jotka eivät hänen talutusremmiin suostu.
Olen täysin eri mieltä siitä miten ajattelet kaikesta.
Eri tavalla ajattelevat ihmiset usein koetaan uhkana. Etenkin sellaiset eri tavalla ajattelevat ihmiset, jotka paljastavat väärät ajattelu- ja toimintamallit ja jotka osoittavat omat virheet.
Ei ole kyse lopulta siitä oletko väärässä vai et vaan omasta mielipiteestä. Okei! sanotaan jonkun ajattelevan alkoholin olevan hyvästä- no niin lähes kaikki tietävät sen olevan pahasta ja sen käyttö pitäisi lopettaa. Tuskin yksikään asiaa haluaa näin ilmaista- kysymys on siitä, että jos joku haluaa juoda ja se on laillista, niin se ei kuulu kenellekkään toiselle. Silloin tulee esille tämä suuri kysymys, kuka on oikeassa ja väärässä? Ainoa vastaus on sen kuka juo, koska asia ei kuulu yhdellekkään toiselle ja jos näin kuvittelee voi alkaa katsomaan itse peiliin. Koskaan ei ole kysymys muiden mielipiteistä vaan siitä, mistä ihminen itse nauttii ja miten kaiken näkee. Minäkin tyhmänä aikoinaan menin muita uskomaan enkä koskaan ole sen jälkeen ollut onnellinen elämääni, en tuntiakaan.
Nöyrään totuuden etsimiseen ja tavoitteluun kuuluu se, että ihminen ymmärtää oman asemansa maailmassa suhteessa muihin ja suhteessa Jumalaan, oman asemansa keskeneräisenä, oman asemansa erehtyvänä, oman asemansa virheitä tekevänä. Ilman nöyryyttä ei voi oppia tuntemaan totuutta. Ilman nöyryyttä ei edes halua oppia tuntemaan totuutta, koska totuus avautuu vain niille, jotka ovat valmiit vastaanottamaan sen ja laittavan totuuden tavoittelun tärkeimmäksi asiaksi elämässä. Se voi olla kova hinta ja onkin monelle.
Ikävä kyllä näennäiseen vapauteen kuuluu se, että on mahdollista tehdä väärin itseä ja toisia vastaan. Vääryys kuitenkin sitoo. Jos ihminen tekee tietoisesti väärin, ei hän usein ymmärrä vääryyden tai oikeuden, totuuden tai valheen oikeaa olemusta.
Nöyryydellä ei saa mitään hyvää elämään. Ja nimenomaan väärää nöyryyttä, nykyajan ihmiset ovat sen viisaita etteivät mene enää eliitin ”nöyryyskuvitelmiin” ja elätettyihin toiveihin ”stringeistä” joita voidaan heilutella miten tykätään. Matkustellessani aikoinaan itseäni pyydettiin jäämään tarkkailemaan ihmisiä kaduille työkseni ja raportoimaan heistä korkeimmalle taholle. Olisinhan silloinkin ollut pelkkä pelinappula, mutta näin jälkeenpäin se mitä olen kokenut nyt pidemmän ajan täällä saa helposti lisää tulta kenkien alle lähtemään takaisin sinne jossa edes hiukan arvostettiin. Täällä en ole saanut koskaan mitään hyvää mistään suunnasta, ainoastaan paskaa. Kun ihminen täällä otetaan silmätikuksi, siltä viedään kaikki mahdollinen. Se on nähty moneen kertaan. Onneksi se ainakaan itseäni haittaa, koska tiedän ettei tässä maassa ole itselleni koskaan mitään sellaista mistä voisin nauttia tai olla onnellinen. Odotan vain ratkaisun hetkeä milloin lähden, se on ainoa mitä elämältä haluan.
Nöyryys on eri asia kuin nöyristely. Nöyristely ja mielistely tapahtuu usein alisteisesti. Siinä ihminen ei ymmärrä omaa arvoaan. Nöyryydessä ihminen ymmärtää aidosti itsensä ja toisten arvon. Oman ja toisten aseman tasavertaisena. Nöyristely liittyy usein huonoon itsetuntoon. Mielistely voi liittyä moneen asiaan.
Suomessa on paljon hyvää. Suomalaisuudessa ja suomalaisissakin on paljon hyvää. En yksittäistä kansakuntaa lähtisi leimaamaan huonoksi, vaikka huonoa ainesta löytyykin. Jotkut ihmiset ovat paskamagneetteja syystä tai toisesta. Paskahan pyrkii likaamaan puhtauden tai puhtaan. Se on paskan syvin olemus. Paska pyrkii paskaamaan muut samaan paskaan. Paskaa vastaan on joskus vaikea taistella. Tärkein on kai se, ettei lähde samaan paskaan mukaan kuin paska itse.
En vain näe Suomesta löytyvän enää mitään positiivista itselleni. Tämä maa on nähty. En tarkoita rakkaita, se on eri asia, mutta muuten en täällä olevan yhtäkään sellaista joka ymmärtäisi enää. Ei ole järkeä leimata itseään joksikin, mikä toisissa maissa on ihan iltapäivälehti kamaa. Täällä ei osata keskustella asioista järkevästi, vaan aina leimataan ja otetaan silmätikuksi. Se tarkoittaa tämän maan kielellä ihmisen tuhoa ja vapauden menetystä. Ei osata arvostaan erinlaisuutta ja sitä pidetään uhkana yhteiskunnalle. Niin kuin sanoin, toisessa maassa kykyjäni arvostettiin ja oltiin tarjoamassa vaikka mitä jäämisestä töihin. Tämä on se asia.
Vastakohta Suomessa saat vertailukohtana hyviin töihin toisessa massa. Helvetinmoisen läskimahan piereskelyinen, montakymmentä sairautta ja työttömyyden. Se on hinta sille että olet viisas. Kuka haluaa asua Suomessa????? Ei kukaan!
Tai siis luotan muihinkin ihmisiin, mutta en Suomalaisiin.
Hahmota ensin hahmot mitä voisi hahmottaa, kuten esim. joku mustakaapu tai taikaviitta?
Toiset etsii virheitä, toiset ei näe niitä.
Toiset ei ymmärrä etteivät ne välttämättä ole toiselle itselleen virheitä, vaan sille toiselle asioita joita heillä ei itsellään ole.
En ainakaan itse voi mennä sanomaan kenenkään lahjakkuuksille, että ne ovat virheitä. Virheiltä ne varmasti silloin tuntuukin jos et itse omaa vastaavia kykyjä. Jos ihmisen taidot ylittää perus normaalin ajatuksen, niin se on virhe. Se tässä on ongelma, toisissa maissa ne luetaan taidoiksi ja harvinaisuudeksi ja siitä palkitaan. Suomessa rankaistaan.
Kerroinkin aikanaan tämän tarinan eräälle ihmiselle. Olin reissun päällä ja viereeni tuli Intialainen mies kertomaan kuinka paljon arvostaa minua. Hän sanoin huomaavansa minun olevan ”kameleontti” ja olevan 0.0001 prosenttia koko maailman väestöstä. Pystyisin muuntautumaan keneksi haluan ja että haluavat minut hinnalla millä hyvänsä töihin. Ei mennyt kauaakaan kun eräs mies tuli salkun kanssa kertomaan työtehtävistäni ja laittoin kynän pöytään ja sanoi ”jäätkö tänne vai et” et ehkä saa toista mahdollisuutta. En ymmärtänyt tilannetta ja jätin kaiken auki. Onneksi otin hänen numeron ja toimipisteen, jotta voin tarpeen kysellä asiaa. Kuitenkin, mitä olen saanut täällä? Pelkkää paskaa, tuhoa, kaiken menetyksen, en mitään muuta, en penniäkään, rahaa, arvostusta tai mitään muutakaan.
Tai olen saanut, loputtoman vitutuksen, läskimahan, 3 työpaikan menetyksen, kaiken paskan mitä ihminen voi saada, 20 sairautta, nämä kaikki Suomella on ollut tarjota vastineeksi että olisin elänyt parin tunnin lennon päässä täydellistä elämää. Hurraa Suomi!
Tässä maassa ei kertakaikkiaan ole mitään hyvää! Ei yhtään mitään!