Kaveripariskunta erosi. Pariskunnasta mies on se, jonka kanssa olen ystävä. Tiedän, että miehellä on jo uusi ja että hän ei enää juuri ajattele entistä suhdettaan, joka kertomansa mukaan oli myrkyllinen. Mies ei siis haukkunut exäänsä minulle, vaan esitti asiat omasta näkökulmastaan ja että eivät ole enää yhdessä. Minulle asia ok. Enhän minä tätä (nykyistä) exää sinänsä tunne.
Nyt heidän eron jälkeen entinen tyttöystävänsä on jostain syystä päättänyt, että minä ja hän ollaan kavereita tai edes mitenkään tekemisissä muutoin kuin miehen kautta. Tämä exä vuodatti suruaan minulle ja kertoi, että mies oli jättänyt hänet puhelimessa ilman mitään kunnollista selitystä yms ja hän oli romahtanut ihan täysin jätetyksi tulemisesta. Olen tuon ex-tyttöystävän kanssa kaksi aivan täysin päinvastaista ihmistä ja ei mitenkään toisiamme täydentävällä tavalla, vaan sillä vaikealla “en tiedä mistä jutella tai miten olla”-tyyppisellä tavalla. Ei estä minua olemasta kohtelias hänelle, mutta samasta syystä vierastan häntä ja ei olla tultu kavereiksi mitään muuta kautta. Ainoa syy yhtäkkiä kavereiksi ryhtymiselle on pakko olla se, että hän haluaa kuulla miehen asioista ja kysellä minulta, koska tietää että tiedän.
On vaikea sumplia asioita niin, ettei joutuisi kolmantena osapuolena vaikeisiin tilanteisiin. Yhteentörmäyksiltä ei voi mitenkään välttyä, kun samoissa porukoissa/paikoissa pyöritään opiskelijoina. Voinko mitenkään pelata itseäni ulos tilanteesta, vai hoitaako ajan kuluminen asian puolestani?
Nyt heidän eron jälkeen entinen tyttöystävänsä on jostain syystä päättänyt, että minä ja hän ollaan kavereita tai edes mitenkään tekemisissä muutoin kuin miehen kautta. Tämä exä vuodatti suruaan minulle ja kertoi, että mies oli jättänyt hänet puhelimessa ilman mitään kunnollista selitystä yms ja hän oli romahtanut ihan täysin jätetyksi tulemisesta. Olen tuon ex-tyttöystävän kanssa kaksi aivan täysin päinvastaista ihmistä ja ei mitenkään toisiamme täydentävällä tavalla, vaan sillä vaikealla “en tiedä mistä jutella tai miten olla”-tyyppisellä tavalla. Ei estä minua olemasta kohtelias hänelle, mutta samasta syystä vierastan häntä ja ei olla tultu kavereiksi mitään muuta kautta. Ainoa syy yhtäkkiä kavereiksi ryhtymiselle on pakko olla se, että hän haluaa kuulla miehen asioista ja kysellä minulta, koska tietää että tiedän.
On vaikea sumplia asioita niin, ettei joutuisi kolmantena osapuolena vaikeisiin tilanteisiin. Yhteentörmäyksiltä ei voi mitenkään välttyä, kun samoissa porukoissa/paikoissa pyöritään opiskelijoina. Voinko mitenkään pelata itseäni ulos tilanteesta, vai hoitaako ajan kuluminen asian puolestani?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.