Kuljemme elämämme aikana juuri meille osoitetun tien. Tuo kulkemamme taival sisältää paljon iloa, mutta myös pilvisiä päiviä ja kivisiä polkuja.
Daavid piirtää psalmissa 16 kirkkaasti eteemme elämän tien. Se on tie, jonka Jumala on valmistanut ihmisille poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Elämän tien kulkijoille hän antaa siunauksensa jo täällä ajassa ja ennen kaikkea kerran taivaassa.
Psalmirunoilija varoittaa myös seuraamuksista, jos ihminen valitsee epäuskon tien: se vie iankaikkiseen tuhoon. Daavid toteaa, että on vain kaksi tietä: elämän tie ja kuoleman tie. Raamattu kehottaa ihmistä valitsemaan elämän tien.
Omien mieltymysten tie
Tänä itsekeskeisyyden aikana ihminen voi yrittää rakentaa myös kolmatta tietä, jolla hän uskoo saavansa pelastuksen. Se rakentuu omien mieltymysten ja järjellisen käsitysten varaan.
Ihminen saattaa ottaa omalle tielleen rakennusaineeksi Jumalan seurakunnan yhteisöllisyyden, mutta ei sen opetusta ja oppia. Oman pohdiskelun kautta tapahtuvassa tien rakentamisessa ei ole sijaa evankeliumille. Tämä kiteytyy sanoihin ”kyllä minä uskon, vaikka en niin ajattelekaan kuin te ajattelette ja uskotte.” Tuo tie on vaarallinen, sillä se rakentuu ihmisen, ei Jumalan varaan. Se on aivan kuin toinen kaista kuoleman tiellä, joka on vahvasti verhottu omavanhurskauden sumulla.
Iloa uskosta
Daavid iloitsee psalmissaan siitä, että Jumala on luvannut oman Poikansa vapahtamaan ihmisen synnin ja kuoleman alta. Kun ihminen uskoo Vapahtajan lahjoittaman pelastuksen, hän uskon kautta ymmärtää, että kaikki mitä hän on saanut, on Jumalan siunausta: niin hänen osansa Jumalan yhteydessä kuin kaikki ajallinen.
Uskovainen saa iloita Jumalan lapsen osastaan ja siitä perinnöstä, joka seuraa uskossa kilvoittelijaa. ”Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu”, kirjoittaa Daavid (Ps. 16:6). Raamattu osoittaa selvästi elämän tien siunauksellisuuden.
Sielunvihollinen on aina ollut vihainen elävälle uskolle ja tahtoisi eksyttää pois elämän tieltä. Siksi monet harhailevat ja valitsevat toisen tien ja sen turmiolliset kaistat. Raamattu opettaa, että synti erottaa elävästä Jumalasta. Jos ihminen eksyy elävästä uskosta, se on synnin seuraus, ja kun jumalaton vaeltaa jumalattomuudessaan, on sekin synnin seuraus.
Jumala kutsuu
Armollinen Jumala kutsuu yhteyteensä sinua, eksyksissä oleva ja synnin sumussa vaeltava lähimmäiseni. Sinä saat kuulla Jumalan valtakunnasta armollisen sanoman: Tule, käännä kulkusuuntasi ja suuntaa askeleesi parannuksen askeleille, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.
Kun uskot syntisi anteeksi, toteutuu kohdallasi virren sanat: ”Synkeys nyt hajoaapi, yöstä päivä valkenee. Kun näin Jeesus voiton saapi, taivas meille aukenee. Herra Jeesus verellään rauhan tuotti ristillään.” (Vk. 301:2.)
Psalmin 16 sana on käynyt toteen Jumalan lapsen kohdalla. Hän iloitsee Jumalan armosta ja on vakuutettu siitä, ettei tämä hylkää omiansa. Jumala on osoittanut omilleen elämän tien ja antanut heille anteeksiantamuksen suloisen evankeliumin. Siinä on ehtymätön ilo ja Jumalan lapsen voima. Tuo tie vie kulkijansa perille taivaan kotiin.
Aimo Koskelo
Daavid piirtää psalmissa 16 kirkkaasti eteemme elämän tien. Se on tie, jonka Jumala on valmistanut ihmisille poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Elämän tien kulkijoille hän antaa siunauksensa jo täällä ajassa ja ennen kaikkea kerran taivaassa.
Psalmirunoilija varoittaa myös seuraamuksista, jos ihminen valitsee epäuskon tien: se vie iankaikkiseen tuhoon. Daavid toteaa, että on vain kaksi tietä: elämän tie ja kuoleman tie. Raamattu kehottaa ihmistä valitsemaan elämän tien.
Omien mieltymysten tie
Tänä itsekeskeisyyden aikana ihminen voi yrittää rakentaa myös kolmatta tietä, jolla hän uskoo saavansa pelastuksen. Se rakentuu omien mieltymysten ja järjellisen käsitysten varaan.
Ihminen saattaa ottaa omalle tielleen rakennusaineeksi Jumalan seurakunnan yhteisöllisyyden, mutta ei sen opetusta ja oppia. Oman pohdiskelun kautta tapahtuvassa tien rakentamisessa ei ole sijaa evankeliumille. Tämä kiteytyy sanoihin ”kyllä minä uskon, vaikka en niin ajattelekaan kuin te ajattelette ja uskotte.” Tuo tie on vaarallinen, sillä se rakentuu ihmisen, ei Jumalan varaan. Se on aivan kuin toinen kaista kuoleman tiellä, joka on vahvasti verhottu omavanhurskauden sumulla.
Iloa uskosta
Daavid iloitsee psalmissaan siitä, että Jumala on luvannut oman Poikansa vapahtamaan ihmisen synnin ja kuoleman alta. Kun ihminen uskoo Vapahtajan lahjoittaman pelastuksen, hän uskon kautta ymmärtää, että kaikki mitä hän on saanut, on Jumalan siunausta: niin hänen osansa Jumalan yhteydessä kuin kaikki ajallinen.
Uskovainen saa iloita Jumalan lapsen osastaan ja siitä perinnöstä, joka seuraa uskossa kilvoittelijaa. ”Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu”, kirjoittaa Daavid (Ps. 16:6). Raamattu osoittaa selvästi elämän tien siunauksellisuuden.
Sielunvihollinen on aina ollut vihainen elävälle uskolle ja tahtoisi eksyttää pois elämän tieltä. Siksi monet harhailevat ja valitsevat toisen tien ja sen turmiolliset kaistat. Raamattu opettaa, että synti erottaa elävästä Jumalasta. Jos ihminen eksyy elävästä uskosta, se on synnin seuraus, ja kun jumalaton vaeltaa jumalattomuudessaan, on sekin synnin seuraus.
Jumala kutsuu
Armollinen Jumala kutsuu yhteyteensä sinua, eksyksissä oleva ja synnin sumussa vaeltava lähimmäiseni. Sinä saat kuulla Jumalan valtakunnasta armollisen sanoman: Tule, käännä kulkusuuntasi ja suuntaa askeleesi parannuksen askeleille, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.
Kun uskot syntisi anteeksi, toteutuu kohdallasi virren sanat: ”Synkeys nyt hajoaapi, yöstä päivä valkenee. Kun näin Jeesus voiton saapi, taivas meille aukenee. Herra Jeesus verellään rauhan tuotti ristillään.” (Vk. 301:2.)
Psalmin 16 sana on käynyt toteen Jumalan lapsen kohdalla. Hän iloitsee Jumalan armosta ja on vakuutettu siitä, ettei tämä hylkää omiansa. Jumala on osoittanut omilleen elämän tien ja antanut heille anteeksiantamuksen suloisen evankeliumin. Siinä on ehtymätön ilo ja Jumalan lapsen voima. Tuo tie vie kulkijansa perille taivaan kotiin.
Aimo Koskelo
Vastaukset 6
Vanhimmat
Missä aloituksessa, ja missä Raamatussa sanotaan, että ilminen menee kuollessaan Taivaaseen?
Voistko laittaa paikan Raamatussa.
Ilminen menee kuollessaan Thaimaaseen.
Luuk. 16:
19 Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti.
20 Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita
21 ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.
22 Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
23 Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.
24 Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'
25 Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.
26 Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.'
27 Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon
28 -sillä minulla on viisi veljeä-todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan'.
29 Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä'.
30 Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen'.
31 Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'."
Missä tuossa metaforassa ilmenee Taivas?
He olivat muutaman sadan metrin päässä toisistaan?
Haloo.
Mielenkiintoinen joskin aivan liian pitkä sepustus. Miten tuo osoittaminen käytännössä tapahtuu?
Jep, kyllä kaikki orgaaninen aines hajoaa aikanaan ja häviää taivaalle hiilidioksidina. Niin sinä kuin mimä