Herkkutatti raakana

pieninä määrinä voi toki herkkistäkin popsia suoraan mutta kyllähän senkin hieno ainutlaatuinen umamiaromi tulee oikeuksiinsa vasta pannun kautta. Ja varsinkin kuivattuna niiden maku jalostuu entisestään, tiivistyy. Jolloin se on mitä hienoin sienikeiton aines.
Vasta viime päivinä olen kerännyt toista satoa, hämmästyttävän pian ne kasvavat varsinkin kosteammilla varjoisemmilla paikoilla. Haavanpunikkitatteja löytyi ennätysmäärä paikalta josta en aiemmin ole niitä juurikaan havainnut. Maantien reunustaa, ojan luiskaa ja muutamia oli viereisellä metsittyneellä pellollakin. Ja muutama ylikypsä herkkis sielläkin. Eilen löytyi yllättävän paljon, toistakymmentä hyvin nuorta kivitattia jälleen "uudelta" paikalta. Samasta kasvupisteestä lähti jopa 2-3 pikkuruista lakkiniekkaa. Myös harmittavan monta jo yli-ikäistä ja myös mädäntynyttä itiöemää. Paikka on varsin paahteinen, osin paljas maa viljelystien reunassa, osa niistä pitkän ruohikon suojissa ja aikoja sitten ruopatun luonnonojan penkalla ja sen välittömässä läheisyydessä. Eli mitä tyypillisin kasvupaikka.

Kyllä sopii raakanakin syödä. Italiassahan se on vallan suurta herkkua ohuina viipaleina, pieni suola & pippuri pyöräytys myllystä ja oliiviöljyä. Njamskis!!
Pienet ja nuoret tatit varsinkin käyvät näin nautittaviksi