Uni oli pitkä ja sekava, mutta tämän jakson muistan, koska se oli tunnelmaltaan ihmeellinen ja tarinallinen. Paikka oli jonkinlainen hoivakoti tai sairaala, jossa hoidimme meille annettua pientä vauvaa. Lapsi ei ollut meidän kummankaan oma. Pienokainen oli kapaloitu kokonaan valkoisiin, huone ja kaikki ympärillämme oli valkoista ja myös meillä kahdella oli puhtaan valkoiset vaatteet. Sinulla oli ylläsi hoitajan takki ja valkoiset housut. Istuimme sairaalavuoteella ja lapsi nukkui vieressämme omassa sängyssään. Huoneessa vallitsi rauha ja hiljaisuus. Laskin pääni syliisi ja sinä silitit päätäni hellästi. Käännyin katsomaan ylös silmiisi, sinä hymyilit minulle, kumarruit lähemmäksi ja huulemme kohtasivat. Se oli ensisuudelmamme. Huulesi tuntuivat ihanan pehmeiltä. Kiedoin käsivarteni ympärillesi ja kysyin: "Mitä nyt tapahtuu?" Sinä vastasit lempeällä äänellä: "Ei varmaankaan mitään" ja suoristit selkäsi. Tilanne oli ohi, ja seuraavassa kuvassa olimme ulkona jonkinlaisella parvekkeella ja katsoimme avautuvaa vuoristomaisemaa. Ymmärsin, että meillä ei ole rakkaussuhdetta, mutta tunnelma oli silti jotenkin helpottunut, niin kuin jokin jo pitkään jatkunut vaikeampi aika olisi takana päin. Siinä rinnallasi oli hyvä olla.
Heräsin rauhalliseen ja hyvään oloon. En muista aiemmin nähneeni sinusta unta.
Heräsin rauhalliseen ja hyvään oloon. En muista aiemmin nähneeni sinusta unta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Osaatpa kirjoittaa...
Kiitos :)
Mielenkiintoista että minulla on ollut samanlaisia ajatuksia tänään. Sellainen tietynlainen rauha siitä, että ystävyys voisi kantaa eteenpäin hyvää luoden.
Hieno uni.
Itsekin haluaisin tuollaisen nähdä.
Minulla ei ole enää mitään yhteyttä häneen (henkistäkään), olen siitä surullinen.
Yhteyden pystyy luomaan uudelleen.
En oikein usko, se on vain kadonnut. En tavoita häntä.
Tottakai pystyy. Jos molemmat sitä haluaa niin se syntyy uudelleen kunhan toisella riittää uskallus aloitteeseen.
Olisin halunnut hänen kanssaan perheen. 😔
Tuo uni oli jotenkin erikoisen selvä (yleensä uneni ovat sekavia tai en muista niistä mitään) ja voimauttava ja on pysynyt mielessäni viime päivät. En tiedä, mikä sen merkitys on, mutta jäljelle on jäänyt levollinen olo.
Mieti unen symboliikkaa, huomaat keneltä se ikäänkuin on ja mikä viesti sinulle haluttiin antaa. Kun oivallat tiedät viimeistään ettei se viesti ole siltä joka tilanteessa suuteli vaan kosmisempi info ja apu sinulle omiin tunteisiisi liittyen.
Pidät varmasti foliohattuna mutta ...joku läheltä pyytänyt. Ehkä se joka suuteli.
Mitä tarkoitit tuolla 'joku läheltä pyytänyt'? Siis ikään kuin rukous tai pyyntö universumille?
Haluaisitko ap kertoa jotain suhteestasi tuohon naiseen, näetkö häntä usein?
Näin häntä viimeksi tänään tauon jälkeen työpaikallamme. Tuo uni oli mielessä (ehkä siksi kun kirjoitin sen tänne) ja tuntui kuin meillä olisi hänen kanssaan jotakin uutta yhdessä koettua, vaikka näin ei tietenkään ollut. Kummallinen fiilis. Melkein kuin olisin vieläkin siinä unessa.
....ja kun ajattelen sitä unisuudelmaamme... se tuntui niin todelliselta. Saan roskan silmään.
Mitä, jos hänkin näki unta minusta?
Voi rakas, näit unessa sen merkityksen miksi mut tuotiin sun elämääsi! Juuri sen takia! Sulle valontuojaksi, että pääset siihen sisäiseen rauhaan. Vauva unessa edustaa sitä uutta elämää, uuden elämän alkua sinulle. Loppuelämäsi on alkanut! Sinä itse päätät miten jatkat tästä eteenpäin.
T. Valontuojasi
Kiitos, Valontuojani, näistä lohduttavista sanoista. Todellakin, minä itse päätän. Tulkitsen myös samoin tuon vauvan, uuden elämänvaiheen kuvahan se on, mitä se sitten tuokaan tullessaan. Nainen unessani on myös todellisessa elämässä lapsirakas ja äiti itsekin, sieltä jostakin tämä hoivakuvasto ehkä nousee.
Tänään taas näin hänet, mutta montaa sanaa ei ehditty vaihtaa. Tuo uni jotenkin vaikuttaa vieläkin rauhoittavasti, vaikka rinnassa polttaa. Näen oma paikkani tässä kuviossa jotenkin selvemmin. Ja jos täytyy, osaan päästää irti ja katsoa eteenpäin.