Maalismammoille!

Ensimmäistä odotellaan mieheni kanssa ja miehen arvio oli, että syntyy ennen keskiviikkoa (huomista), mutta eipä taida olla vielä aika.

Limatulppaa en oo ainakaan huomannut, joten eiköhän se ole siis vielä tulematta. Raskausviikkoja on nyt 38 5, joten valmis vauveli jo olisi ja käy tämä odottaminen vähän tylsäksi kun mies on töissä ja ei jaksaisi kokoajan siivota tai lompsia kaupungilla.

Kaikki olisi jo valmiina vauvaa ja itseänikin varten joten eipä tässä voi muuta kuin siis kirjaimellisesti odottaa.

Torstaina olisi neuvola ja täti sanoi jo viimeviikolla, että voi olla vauveli jo vieressä, mutta eiköhän me vielä ylihuomenna olla yhtenä kappaleena.

Iloista odotusta kaikille maalismammoille ja onnea kaikille jo synnyttäneille.

Reetta 38 5

Juu, moi vaan kaikille maalismammoille! =D
"Yhtenä" vielä ollaan täälläkin, mutta sais kuulemman lähteä jo vaavi tulemaan, on ilmeisen iso jo..?
Jos la (22.3) syntyy, veikkas neuvolalääkäri painoksi n.4kg. Esikoista siis meillekin odotetaan.

Mitään merkkejä tulevasta ei juuri ole, limatulppaa ei ole näkynyt, vähän alavatsaa välillä vihlasee, ei muuta.
Olen käynyt kävelemässä, ravannut portaissa, toteuttanut "3:a ässää".. ;D Mikään vaan ei auta!
Olen niiiiin malttamaton, mieskin jo totesi että "ei se taida tulla ollenkaan", mutta eipä taida masuunkaan vaavi jäädä... Heh!

Malttamattomina tosiaan täällä odotellaan, aika matelee! Yöt on ehkä inhottavampia, kun joutuu ravata veskissä ja muutenkin olo on jo kovin levoton.

Nyt lähden taapertamaan kaupalle ja sitten leipomaan, saa ajatukset hetkeksi muualle..

Aurinkoisia "loppuodotuksen päiviä" kaikille! :)

Täällä sitä odotellaan. Laskettu aika olisi 25.3. Kyllä meinaa aika käydä pitkäksi. Hiukan on supistellut mutta ei mitenkään kivuliaasti. Päivisin olen tehnyt pitkiä lenkkejä koiran kanssa kun on ollut niin mahtavat ilmat. Kolmea S:ää on myös meillä harjoitettu mutta ainakaan vielä ei näy merkkejä, siitä että olisi auttanut. Mieskin jo kärsimättömästi odottaa vauvelin syntymistä. No ei tässä muu auta kuin odotella. Mihinkäs olette muuten menossa synnyttämään jos saa tiedustella? Itse menossa kätilöopistolle.

Heippa kaikille! Yhyres koos ollaan juu, LA olis 23.3, tällä hetkellä siis rv 38 6. Niin joo ja ekaa myös odotamme.. Limatulpasta ei tietookaan, ja nuo supparit mitä tulee päivittäin eivät ole lainkaan kivuliaita, pistää kylläkin pysähtymään, mutt ei sen kummempaa. Kaksi viikkoa sitten oli lekuritark. ja siellä oli paikat pehm. ja kohdunk. 2cm. Mutta tuohan nyt ei taida merkitä vielä mitään. Viime yönä näin ekan kerran unta että tyttö tuli ;o) Vaikka olen ollut miltei saletti, että poitsu sieltä tulee. ;o) Saas nähä.. Olo on todellakin norsumainen ja tuntuu että mitä enemmän toivois että vaveli jo tulis, niin sitä vähemmän merkkejä siitä saa.. Täälä myös testattu kolmet ässät, no eipä auta, paitti että siivouksen jälkeen supisteli jatkuvasti koko illan ja seuraavan päivän.. No,ei tässä taida auttaa kuin odotella kärsivällisesti. Ja kun yhdeksän kuukautta (10kk) ollaan jo pian ooteltukkin, niin eiköhän tämä pari/kolme viikkoakin tästä sutjakkaasti mene.. Tsemppiä kaikille maaliksille!

Täälläkin vauva venyttelee yksiössään ilman minkäänlaista kiirettä ulos, vaikka laskettu aika on jo huomenna. Ei supistuksia, ei limatulppaa, ei mitään... Vatsa vaan kasvaa, mamma turpoaa (6,5 kiloa kuukaudessa!), närästää, lonkkia ja alapäätä särkee... Eilinen reipas kävely ei aiheuttanut supistuksia, vaan kivuliaita liitoskipuja.

Tähän asti kaikki on mennyt hyvin, ja vasta viimeisen parin-kolmen viikon aikana on alkanut tuntua siltä että tämä raskauspuoli on nähty ja koettu. Viime yönä huomasin ensimmäisen kerran toivovani synnytystä ihan siksi että pääsisin närästyksestä ja lonkkakivuista eroon! Aikaisemmin olen vaan ollut kärsimätön, nyt olo oli tuskainen!

Nyt vietän ihan suosiolla hiljaiseloa, enkä kaipaa vieraita tai uteliaita puheluita vaikka tylsää onkin. Yritän ottaa kaiken irti rauhasta: katselen leffoja, surffailen, lueskelen ja löhöilen. Kotitöitäkään en jaksa joka päivä tehdä. Hävettää kun mies vihdoin raahautuu töistä kotiin ja ensimmäiseksi joutuu tekemään päivällistä norsuvaimolleen... ;(

Tieto tuskaisen olotilan tilapäisyydestä on ainoa syy siihen miksen vaivu epätoivoon. Kyllä tämän kestää, viimeistään parin viikon päästä helpottaa!

Paljon supisteluita kaikille! ;)