Tulee jotenkin tuntemistani vaaka-ihmisistä mieleen ensivaikutelmana ylpeä. Eli siis ovat sellaisia ylpeän oloisia, ehkä jopa kylmänkin tiettyjä ihmisiä kohtaan. Sitten kun tutustuu niin ovat todella herkkiäkin puhumaan tunteellisistakin asioista, mutta kuuluuko se tähän kontrollin tarpeeseen että pitää olla ulospäin "ylpeä"?
miksi vaaka on ylpeä?
olen huomannut
213196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ohos...olipas yksiviivainen yleistys!
Et kerro oletko nainen vai mies mutta yksiviivainen yleistäminen on ainakin rankkaa.
Luulisin sentään että kotikasvatuskin näyttelee osaa tällaisissa asioissa????
Kyse on nyt horoskooppipalstasta ja vaakamerkistä, ei mistään kotikasvatuksesta. Jos siltä kannalta miettii niin sitten ei mikään täällä liity enää astrologiaan. Eli vain horoskoopin kannalta vastauksia kiitos.
Yleistys sen mukaisesti mitä itse olen huomannut, en tietenkään tunne kaikkia maailman vaakoja.
Mikäli asia tähän nyt mitenkään mielestäsi liittyy niin olen nainen.
Puhun nyt siitä, millaisen vaikutelman antaa ihmisille aluksi.
minun mieheni on ylpeä vaaka. ylpeys tulee esille,työn puurtamisen yhteydessä hommat pitää hoitua viisveisaa muijasta ja kodin sisällä tapahtuneista asioista.toki on ylpeä perheestään ja kauniista vaimostaan tarpeen tulle.hänellä pitää olla kaikki niin viimesen päälle ettäjotta.ps. ylpeyttä voidaan katsoa monella silmällä, näin mä ja hymm olenko perseestä?
Kerroit paljon sellaisesta materiaylpeydestä. Tarkoitin sitä ensivaikutelmaa jonka antaa, esim. kun kävelee kadulla ohi niin on hieman ylpeän oloinen/näköinen. Ja aluksi kun juttelee niin sellaista tietynlaista kylmyyttä on aistittavissa. niin...eli onko ajatuksia siitä?
Niin tuli tuosta mieleen, että me vaa'athan ollaan sellasia pohdiskelijoita että esim.tuo tilanne että ollaan kadulla kävellessä ylpeän ja etäisen oloisia ja "kun juttelee, aluksi kylmän oloisia" - ehket tarkoittanut että pysäytät kadulla yhtäkkiä ja saat kylmähkön alkuvastaanoton, mutta tosiasiahan on se, että monesti vaa'at nauttivat kertakaikkiaan omasta seurastaankin, harmonia näet löytyy usein oman pään sisältä jos maailman myllerrykset häiritsevät, ja näin ollen aina keskeytykset eivät saa vaakaa samalla sekunnilla sieltä oman pään harmonisen olotilan sisältä ulos ja "olemaan läsnä" vaan vaikutelma voi olla -jopa se voi olla oikeakin itseasiassa monesti- se, että vaaka ei halunnut tulla keskeytetyksi ajatuksissaan, mutta se taas ei tarkoita sitä etteikö keskeytys ensireaktion jälkeen vaihtuisikin mielekkääksi kokemukseksi.... Vaakahan rakastaa yllätyksiä ja muuttuvia tilanteita, rutiininomainen yllätyksetön elämä on tukehduttavaa !!
Minulle monet ovat sanoneet, että ensivaikutelmani on ollut "ylpeä", mutta kun ovat paremmin tutustuneet ovat kyllä syöneet sanansa.. En koskaan ole sitämieltä, että olisin muita parempi yms.. mutta kai vaan näytän sitten "ylpeältä" vaikken olisikaan..... Ja olen vaakanainen
siis tietenkin pidän itseäni parempana kuin muita sillä itseäni on helpompaa ymmärtää, joskus sekin on kyllä vaikeaa.
ylpeä? noh joo miks en ois? kyllä olen saannut aikaseksi sellaista mistä voikin olla ylpeä :P
mutta tiedäskös että ylpeys ja ylimielisyys on eri asia ja luulen että tarkoitit juuri ylimielisyyttä sillä ylpeydessä ei mitään paha vaan se muuttuu pahaksi kun sitä on liikaa ja silloin ollaan jo ylimielisä.
ja minä en ylimielinen ole :P
jos vaikka näätkin mut tuolla kaduilla käppäilemässä nenä kohti taivasta älä erehdy luulemaan sitä ylimielisyydeksi sillä se on mukava asento päälle ja tulee ihan luonnostaan :)
nyt kun tulit maininneeksi...niin joo,kyllä minua on ylpeäksi mainittu/haukuttu.
Kuljen vaan niin suoraselkäisenä ja ilmeisesti minulla on sellainen putkinäkö, että vaikka mutsi tulis kaupassa vastaan, en välttämättä tuntis.
Ja nyt isommilta paikkakunnilta muutettuani takas kotipitäjään, unohtuu välillä se, että täällä ON tuttuja. Ex kotikaupungeissa ei tosiaan tuttuihin törmillyt sai olla ylpeä ihan rauhassa.
ja vielä se että minulla on huono kasvomuisti:moikkailin aiemmin vääriä mummoja ja vääriä tuttuja. päätin sitten olla moikkailemasta ketään, no ei sekään sitten ollut hyvä juttu, moitetta tuli molemmista.
Tunnistan itseni. Työkavereiden ym. seurassa kestää aikansa ennen kuin päästän ihmiset lähelle ja henkilökohtaiselle tasolle. Minulle tämä on vain tosi luontaista enkä voi sille mitään. Kun olen paremmin ihmisiin tutustunut on tullut puhetta ensivaikutelmista ja kalseudesta ja pidättyväisyydestä. Läheisteni seurassa olen hyvinkin herkkä ja tunteellinen.
samaa mieltä.. se on vain tietynlaista etäisyyden pitämistä.
Tuo on aivan totta.. Monet ystävistäni joita tunnen , tavatessani ajattelivat että: "Mikä ihmeen prinsessa tuo oikein on?" Mutta nytten kun tunnemme paremmim he kertovat kuinka ihana ihminen olen.. hassua! :)
ehkä meistä vaaoista saadaan hieman väärä kuva tavassa! :)
Mulle on kanssa samaa sanottu useasti... että olen ylpeä, nirppanokka, prinsessa, pidän itseäni muita parempana ym ym. Kaikki tämä siis ihmisiltä jotka myöhemmin ovat tutustuneet lähemmin ja pyörtäneet puheensa :-)
Ja ikävältähän se tuntuu, jos tuollaista ensivaikutelmaa onnistun antamaan, vaikka hymyilenkin paljon :-(
Mutta olen luonteeltani ujo, eikä mulle ole luontevaa mennä heti hölöttämään tuntemattomille, katselen ja seurailen vähän aikaa minkälanen tyyppi on edessä ja sitten alan juttelemaan. Kun muhun tutustuu, niin hölötyksestä ei sitten meinaa tulla enää loppua :-D
Ja toisinaan osaan kyllä olla heti ensihetkestäkin lähtien sellainen hölö... Mutta peilaan todella helposti muiden käyttäytymistä, jos tunnen ettei mua ihan hyväksytä, saatan vaikuttaa tosi varautuneelta takasin.
Mutta mitä tulee tuhon että katselisin ihmisä nenän vartta pitkin, se satuttaa koska ei voisi olla kauempana totuudesta!! Mulle on aivan sama mitä ihmiset ympärilläni tekevät vaikkapa ammatikseen, persoonallisuus on kaiken a ja o, ei materialistiset asiat.
Lähelleni on vaikeaa päästä... Tapaan hyvin harvoin minua oikeasti kiinnostavia ihmisiä, sekä olen todella varovainen ettei mua satuteta. Siitä varmaan johtuu tietty "etäisyys", haluan olla todella varma toisen tunteista ennen kuin avaudun. Itsesuojeluahan se vain on.
En myöskään osaa itkeä edes parhaiden ystävien tai perheen edessä ja vaivaannun jos muut itkevät. Kotioloissa olen toisaalta todella tunteellinen, liikuttava mainoskin saattaa tuoda tipan linssiin ;-)
Vaakojen kuoresta pitää vain päästä läpi :-)
olla vaakojen "likinäköisyydestä" johtuva
En tiedä, ovatko vaaát muita ylpeämpiä, mutta yleisesti ylpeydestä: se on puolustusreaktio. Ylpeydellä ihminen suojelee itseään. On vain kysymys: miltä? Aikaisemmin tapahtuneiden ikävien tapahtumien toistumiseltako, menneisyydeltä vai rakkaudelta?
Hö!
Vaaka nyt vaan on semmonen esiintyjä. Vaaka haluaa olla kaikkien kaveri ja pitää jutut kevyellä tasolla. Vaaka ei missään nimessä ole ylpeä. Ainakaan itsestään. Ehkä kavereistaan tai jotain. Vaaka on aina erittäin tyytyväinen kun rullaa hyvin ja katsokaa sitä reppanaa kun menee huonosti.... Kolkon vaikutelman saattaa antaa se, että vaaka ei mielellään käy juttelemaan syvällisiä itsestään (etenkään seurassa) vaan kääntää kaiken vitsiksi. Se siksi, että vaaka ei halua synkistellä tai jurputtaa, vaan pitää hauskaa ;) Ankeilut sikseen ja häppeninkiä kehiin! Sanoo vaaka!
: o))) Heheheh aivan loistavia kommentteja, tunnistan itseni näistä kaikista kyllä !! Juuri tuo selkä suorassa kulkeminen, arvokkaanoloinen etäinen olemus, vaikkakin sisältä silkkoa mussua eli todella ihmisrakas tyyppi !! ns.Pinnallisuus on ennemminkin tuota hauskanpidon tarvetta !! Jokainen vaa'an tunteva tietää että syvällisyydestä ei todellakaan ole puutetta jos aletaan kunnolla juttelemaan, mutta turha synkistely on jotakuinkin tarpeetonta tässä muutenkin niin rankassa mutta todella mitä mielenkiintoisemmassa seikkailussa nimeltä elämä : ) Cheers teille kaikki vaa'at, pidetään me päät pystyssä ja huulet virneessä ja autetaan muitakin ottamaan elämän pieniä hetkiä edes välillä vähän kevyemmin =oP)) !!
Jep, olen huomannut samaa. Jostain syystä olen aina ollut vaakamagneetti (olen itse kalat), kaveripiirissäni on useampi vaaka ja löytyypä niitä kaksi ex-osastollakin. On tosin sanottava että osa niistä vaaoista joihin olen tutustunut on olleet heti alusta lähtien todella sydämellisiä ja mukavia ihmisiä, mutta sitten loput ovat antaneet itsestään alussa todella jääprinsessa/-prinssikuvan. Yksi heistä on kehonkieleltään edelleenkin jotenkin leuhkanoloinen, vaikka puheissaan hän ei sitä (ainakaan kovin pahasti :) ole.
Vaa'at tuntuvat olevan varsin viehättäviä ihmisiä kunhan heihin tutustuu, mutta älkää tehkö sitä tutustumista vaikeaksi antamalla ylpeän vaikutelman itsestänne. :)
Vakka on herkkä ja sisimmässään ujo merkki. Ujous näkyy ulospäin ylpeytenä. Vasta kun Vaaka saavuttaa taspainon ja hyvän itsetunnon ylpeys häviää ja nöyrä ja avoin suhtautuminen voi alkaa. Vaakojen ylpeys ei ole samanlaista kuin Leijonien itsetietoisuus, mutta ulkopuolinen saattaa tulkita Vaa'an sellaiseksi. Mia Melitza
olen vasta alkanut seurustelemaan vaakamiehen kanssa ja kun esittelen häntä kevereilleni ja sukulaisilleni niin hän monesti on niin cool ja katselee poispäin että luulen monien saavan hänestä ylpeän kuvan , vaikkei hän todellakaan sitä ole! Huomasin heti että taitaapi kysymys olla vain ujoudesta, mitä vaaka yrittää kovasti kontrolloida..
Vaakamiehenä olen kuullut juttuja samanlaisista ensivaikutelmista. Olen ujo oudossa seurassa, joten saatan vaikuttaa hiukan tympiintyneeltä. Olen kyllä enimmäkseen kiinnostunut ihmisistä ja varsin avoin juttelemaan eri asioista, kunhan rikotaan jää ja löydetään puheenaihe...
Tunnistan kyllä itseni näistä merkeistä... Koitan olla viileä ja välinpitämättömän näköinen, ettei kukaan vain kiinnittäisi minuun mitään (negatiivista) huomiota, eikä näkisi kuinka peloissani/jännittynyt/ujo todellisuudessa olen. Vieraassa seurassa aina näin, ystävien kesken ylpeydestä ei ole tietoakaan. Se on sellainen suojamuuri vain, ei todellista ylimielisyyttä ketään kohtaan.