Vuosien mittaan olen masentunut, ahdistunut, pelkään ihmisiä ja olen työssäni erakoitunut (työni vaatisi kuitenkin tiettyä sosiaalisuutta). Alkoholismi on myös vaivanani, tosin koetan päivä kerrallaan olla raittiina. Masennuslääkkeet olen heittänyt roskiin niiden haittavaikutusten takia, eikä diapameja sun muita uskalla koko aikaa syödä.
Tilanne on aivan hirvittävä. Edes kotona en pysyt avautumaan puolisolleni, ja nyt sekin tilanne on ajautunut umpikujaan. Työelämä vituttaa, ja julkisilla paikoilla liikkuminen etenkin valoisaan aikaan ahdistaa ja tulee melkein pakokauhu. Ei jotenkin keksi enää mitään keinoa, muuta kuin vetää itsensä "jojoon". Onko teillä muilla tilanne mennyt yllättäen, salakavalasti, samaan jamaan?
Tilanne on aivan hirvittävä. Edes kotona en pysyt avautumaan puolisolleni, ja nyt sekin tilanne on ajautunut umpikujaan. Työelämä vituttaa, ja julkisilla paikoilla liikkuminen etenkin valoisaan aikaan ahdistaa ja tulee melkein pakokauhu. Ei jotenkin keksi enää mitään keinoa, muuta kuin vetää itsensä "jojoon". Onko teillä muilla tilanne mennyt yllättäen, salakavalasti, samaan jamaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se mitä parilla läheiselläni näin, tuo alkoholi tekee sen helvetinmoisen masennuksen ja ahdistuksen ja erakoituminenkin näkemä kuuluu siihen. Hiipimäällähän nuo vaivat tulevat eivätkä yhdessä yössä, siis jopa monien monien vuosien saatossa. Tuo salakavaluus juuri on petollista.
Elämä on ainutlaatuista, jojoon ei kannata mennä. Mutta apua sinun on saatava pian. Vaimosi on varmaan väsynyt, alkoholismi vaikuttaa koko perheeseen. Onko sulla yhtään tuttua, jonka kanssa voisit purkaa tilannetta ja pohtia keinoja. Hae apua heti! Tässä yksi linkki:
http://www.tukiasema.net/auttajat.asp
Tukiasemalla on myös keskustelupalsta, jossa voit kysyä neuvoja tilanteeseesi.
Koen samaa. Pelkään ihmisiä. En uskalla kun illalla liikkua pihalla. Hirvittää kun tulee valoisat yöt. Pelkään miehiä, poikiani, tyttärien poikakavereita, huoltoasemalla notkuvia miehiä, kauppojen miesmyyjiä, poliiseja, postimiehiä ja sitten puolestaan kaikkia parisuhteissaan eläviä ihmisiä. Olen eronnut, yksin, masentunut, pelkään. Valvon öitä läpi, pelkään elämää. Helvettiä. Tekis mieli kuolla kun tietäs miten täältä pääsee kivuttomasti. Jossain Hollannissa saa tilata kuoleman tilauspalveluna arkkuineen päivineen ym. Se tietty maksaa. Pitäs siis kävellä autoon, ottaa letkua mukaan, ujuttaa letku auton sisään ja kaasuttaa. Vihaan tätä paskaelämää. Mulla olis hyvä ammatti, mutten uskalla olla siellä. Minut on raiskattu ja siitä kaikki paheni. raiskaaja on vapaalla edelleen ja voi hyvin????
Taidat olla hyvin ujo ihminen.
Yritä hakeutua tilanteisiin joissa joudut kohtaamaan tuon kammosi. Tuo palko ja paniikki on tavallaan jonkinlainen suojareaktio, torjunnan mekanismi.
Mieti niitä tilanteita joissa pelkäät ihmisiä ja yritä hakeutua niihin, ja selvitä voittajana peloistasi.
samassa jamassa meitä on monia yritä vaan tota päiväkerrallaan juttua minua se on auttanut jo viisivuotta hitaasti on elämänhalu palannut mutta tänään aurinko paistaa
parhaat päivät ovat vasta tulossa
Voisitko yrittää hakeutua johonkin alkoholistien hoitolaitokseen?
Tarkoitan nyt sitä, että olosi kirkastuu siellä varmasti, kun alkoholin tuoma itseinho häviää. Saat uutta potkua elämääsi ja pystyt hakemaan apua myös hankalaan henkiseen oloosi, jos se enää edes on tarpeen!
Ex-aviomieheni oli reilun kuukauden hoidossa ja sai avun.
Valitettavasti perheemme oli jo hajonnut ennen sitä...
Samalla pelastat yksityiselämäsi:)
mun elämä oli vähän samanlaista joskus viime vuoden lopulla. paitsi ilman alkoholia.
mikä mun oloon auttoi oli muuta kuukausi rauhassa avo-osastolla. voisiko sellainen auttaa sinuakin?
ja niiden lääkkeiden syöminenkin olisi oikeasti tärkeää. jos nykyisissä on haittavaikutuksia niin voit vaihtaa toisiinkin vastaaviin lääkkeisiin.