Tapasin tällä viikolla todella kiinnostavan oloisen ihmisen hänen työpaikallaan. Mutta koska oli kyse hänen työpaikastaan ja en tiedä hänestä esim onko varattu. Mietin aina hänet nähdessäni kehtaanko antaa numeroni hänelle, mutta koska hän oli töissä ja paikalla oli muita ihmisiä en rohjennut. Olin myös hieman omissa ajatuksissani ja surullinen välillä kun näin häntä. Tarkkailin kyllä sivusilmällä. Huomasin että hänkin ehkä välillä teki samoin. Flirttailimme (vaikka olen siinä ujo) pariin otteeseen. Hän myös huomasi alakuloni ja kysyi jopa että onko kaikki hyvin. Häkellyin tästäkin niin etten saanut sanaa suustani. Ujouden takia, vaikka vaikutan sosiaaliselta, menen täysin puihin kun tapaan kiinnostavan ihmisen. Nyt tuo ihminen pyörii kokoajan ajatuksissani. En älynnyt edes esitellä itseäni ja kysyä hänen nimeään saati tihrustaa sitä nimineulasta mikäli hänellä sellainen oli. Harmittaa etten ollut rohkeampi ja pelkään että hän ujouden ja surullisuuden takia luuli etten ollut kiinnostunut, mikäli hänkin oli. En todellakaan ole sellainen itsevarma nainen kuten monet nykyään ovat. Yleensä se ei haittaa koska en ihastu helposti mutta kun kohtaan jonkun johon olisin halunnut tutustua harmittaa todella paljon.
En vain osaa tehdä aloitetta
Anonyymi
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Se tumma-lähes mustahiuksinen, pitkä, silmälasipäinen mies, jolla nätit siniset silmät ja töissä vanhustentalossa on valitettavasti varattu, jos häntä tarkoitit? Paikkakunta "T".
En tarkoittanut. Tuntomerkit eivät täsmää eikä ala. Hänkin on kyllä asiakaspalveluammatissa ja minä asiakas. Kyse ei kuitenkaan hoitajasta ja hoidettavasta. :)
Eikä myöskään paikkakunta.
Tuo on ihan peruskauraa. Törmäsin muutama kuukausi sitten myös kiinnostavaan naiseen hänen työpaikalla ja en tietenkään älynnyt edes vilkaista hänen nimeään.
Ja kun ei tiedä nimeä ei pysty ottamaan yhteyttä. :(
Nimenomaan. Minun tapauksessani kyllä saattaa olla ehkä pienen pieni mahdollisuus vielä selvittää hänen nimensä mutta en kehtaa koska tajusin vasta noin kuukausi sitten miten sen voisin selvittää. Ei hän varmaan enää edes muista minua ja muutenkin tuntuu oudolta koko ajatus että nyt selvittäisin sen ja lähettäisin somessa viestiä.
Ja siis kohtasin hänet noin kolme kuukautta sitten.
Jos tiedät nimen niin lähetä vaikka kaveripyyntö, ei voi koskaan tietää vaikka muistaisi. Mulla oli puhelinnumero mukana valmiiksi kirjoitettuna ja olin jo päättänyt sujauttaa sen hänelle vaivihkaa. Hän ei ollut enää parina viimeisenä päivänä ollenkaan töissä. Harmitti koska olin oikeasti päättänyt antaa sen hänelle. Tosin kyllä menen tuonne vielä uudestaan , mutta hän ei välttämättä ole silloin töissä.
Työpaikat on hankalia paikkoja ihastua. Ei voi tietää ikinä mitä toinen tekee vain työn vuoksi ja mikä on henkilökohtaista.
Tuo on aika hankala asetelma. Näin asiakaspalvelijatyössä asiakas voi käsittää ystävällisyyden kiinnostukseksi vaikkei se sitä ole. Elämää toki vain tämä ja aina kannattaa uskaltaa kysyä, jos siltä tuntuu olisiko kiinnostus molimminpuolinen. En ole vielä itse muuta kuin kohteliaasti innokkaat torjunut ja tilanne ollut sen jälkeen ok:)
Ite en ehkä lähtis yrittää vaan oottaisin toiselta jotain merkkejä kiinnostuksesta. Tosin hankala asetelma.