"Mitä rikkaat todella ajattelevat?" Sitä on nyt tutkittu ja se tiedetään, kun on luettu artikkeli aiheesta. Helsingin Sanomissa asiasta oli 1.9.2019 hyvin valaisevaa tietoa. Lähde: Anu Kantola ja Hanna Kuusela: Huipputuloiset Suomen rikkain promille -tutkimus ja kirja.
Suurituloisimman promillen ja koko väestön burttotulojen keskiarvot 2016
- Huipputuloisten keskimääräinen veroprosentti oli 34, eli sama veroprosentti on noin 53.000 euroa ansiotuloa saavilla työntekijöillä.
Tämä selittyy varallisuuden keskittymisellä ja sillä, että verotus suosii omistamista työnteon sijaan.
(Varallisuusvero on kokonaan poistettu ja perintöveroa on pienennetty. Pääomatuloista verotetaan tasaveroa, joka ylimmillään on 34 %, kuten tiedämme ilman tutkimustakin. )
Helsingin Sanomien selvityksen mukaan ison pörssiyhtiön johtaja ansaitsee keskimäärin viikossa saman kuin työntekijä koko vuonna.
Tutkimuksen ylimpään tulopromilleen lukeutuvien perijöiden tuloista jopa 90 % on peräisin pääomatuloista, esimerkiksi osingoista, korkotuloista ja vuokratuloista.
Ajatus ylisukupolvisesta velvollisuudesta auttaa perijöitä selittämään, miksi juuri heidän miljoona- tai miljardiomaisuutensa kuuluukin kasvaa.
Kovimmat asenteet pienituloisia kohtaan olivat varaustuneilla yrittäjillä, jotka olivat luoneet omaisuutensa itse, eivät perineet sitä. Suomalainen yhteiskunta laiskistaa ihmisiä ja kannustaa joutilaisuuteen rikkaiden yrittäjien mukaan.
Alimmalle tulotasolle joudutaan huipputuloisten johtajien mielestä sen vuoksi, että he eivät ole ottaneet vastuusta itsestään.
Työntekijöistä pitäisi päästä nykyistä helpommin eroon, jotta yritykset voisivat vapaasti kokeilla uusia asioita nykyistä vähemmällä riskillä. "En mä tuota ammattiyhdistysliikettä, mä en kyllä, kyllä se jotenkin pitäisi räjäyttää", yksi tutkimukseen haastateltu yrittäjä linjaa.
Huipputuloiset moralisoivat sosiaaliturvan saajia, mutta hyväksyvät veronvälttelyn.
Suurissa yrityksissä työskentelevät ammattijohtajat ovat huolissaan siitä, ettei muu yhyteiskunta ole yhtä tehokas kuin heidän johtamansa yritykset. Yhteiskunnassa olisi kyettävä tekemään nopeita päätöksiä samaan tapaan kuin yrityksissä. Ongelmana on se, että epärationaaliset äänestäjät asettuvat vastahankaan. Eräs johtaja haaveileekin puolileikillään, että politiikkaan löytyisi "ohituskaista". Mies kuvaa demokratiaa huonoksi järjestelmäksi, kun pitää tehdä isoja muutoksia. Johtajien mukaan politiikassa pitäisi ohjenuorana olla tehostaminen ja saneeraus: on tärkeää leikata etuisuuksia, jotta passiiviset ihmiset pakotetaan töihin.
Tutkijat yllättyivät siitä, miten päättäjät vaikuttavat eli lobbaavat poliitikkojen päätöksentekoa, vaikka Suomen talous on muuttunut entistä globaalimmaksi. Huipputuloiset ovat aktiivisia lobbaajia ja toimivat etujärjestöissä. He pääsevät hyvin poliitikkojen puheille. Tätä vaikutustyötä olisi hyvä tehdä avoimemmaksi tutkijan mukaan.
Koko artikkeli kannattaa lukea Hesarista.
Iltalehti kirjoittaa: "Suurituloisimpaan promilleen kuuluvat pitävät työtä vieroksuvia ihmisiä Suomen ongelmana. Sen sijaan varakkaiden joutilaisuus on heistä ansaittua, selviää Huipputuloiset-kirjasta". Kirjan mukaan pari yrittäjää vertaa virkamiehiä loiseläimiin, ja yksi perijä kuvaa julkisella sektorilla vallitsevan tehoton "itseään syöttävä" virkamiesvalta. Kirjan tekijät huomauttavat, että jostain syystä huipputuloiset uskovat julkisen sektorin työntekijämäärän jatkuvasti kasvavan, vaikka se on laskenut.
Kuuselan ja Kantolan mukaan huipputuloisten yleinen ajattelum alli on, että joutilas elämä on kovan työn ja ahkeruuden palkka. Moni pitää esimerkiksi yritysmyynnistä saaduilla miljoonilla laiskottelua luonnollisena.
- Mutta se ei voi perustua siihen, että sä nostat jotain sosiaalikorvauksia koko ajan. Sun pitää itse ansaita statuksesi, sanoo lomailuun panostava IT-yrittäjä kirjassa.
Suurituloisimman promillen ja koko väestön burttotulojen keskiarvot 2016
- Huipputuloisten keskimääräinen veroprosentti oli 34, eli sama veroprosentti on noin 53.000 euroa ansiotuloa saavilla työntekijöillä.
Tämä selittyy varallisuuden keskittymisellä ja sillä, että verotus suosii omistamista työnteon sijaan.
(Varallisuusvero on kokonaan poistettu ja perintöveroa on pienennetty. Pääomatuloista verotetaan tasaveroa, joka ylimmillään on 34 %, kuten tiedämme ilman tutkimustakin. )
Helsingin Sanomien selvityksen mukaan ison pörssiyhtiön johtaja ansaitsee keskimäärin viikossa saman kuin työntekijä koko vuonna.
Tutkimuksen ylimpään tulopromilleen lukeutuvien perijöiden tuloista jopa 90 % on peräisin pääomatuloista, esimerkiksi osingoista, korkotuloista ja vuokratuloista.
Ajatus ylisukupolvisesta velvollisuudesta auttaa perijöitä selittämään, miksi juuri heidän miljoona- tai miljardiomaisuutensa kuuluukin kasvaa.
Kovimmat asenteet pienituloisia kohtaan olivat varaustuneilla yrittäjillä, jotka olivat luoneet omaisuutensa itse, eivät perineet sitä. Suomalainen yhteiskunta laiskistaa ihmisiä ja kannustaa joutilaisuuteen rikkaiden yrittäjien mukaan.
Alimmalle tulotasolle joudutaan huipputuloisten johtajien mielestä sen vuoksi, että he eivät ole ottaneet vastuusta itsestään.
Työntekijöistä pitäisi päästä nykyistä helpommin eroon, jotta yritykset voisivat vapaasti kokeilla uusia asioita nykyistä vähemmällä riskillä. "En mä tuota ammattiyhdistysliikettä, mä en kyllä, kyllä se jotenkin pitäisi räjäyttää", yksi tutkimukseen haastateltu yrittäjä linjaa.
Huipputuloiset moralisoivat sosiaaliturvan saajia, mutta hyväksyvät veronvälttelyn.
Suurissa yrityksissä työskentelevät ammattijohtajat ovat huolissaan siitä, ettei muu yhyteiskunta ole yhtä tehokas kuin heidän johtamansa yritykset. Yhteiskunnassa olisi kyettävä tekemään nopeita päätöksiä samaan tapaan kuin yrityksissä. Ongelmana on se, että epärationaaliset äänestäjät asettuvat vastahankaan. Eräs johtaja haaveileekin puolileikillään, että politiikkaan löytyisi "ohituskaista". Mies kuvaa demokratiaa huonoksi järjestelmäksi, kun pitää tehdä isoja muutoksia. Johtajien mukaan politiikassa pitäisi ohjenuorana olla tehostaminen ja saneeraus: on tärkeää leikata etuisuuksia, jotta passiiviset ihmiset pakotetaan töihin.
Tutkijat yllättyivät siitä, miten päättäjät vaikuttavat eli lobbaavat poliitikkojen päätöksentekoa, vaikka Suomen talous on muuttunut entistä globaalimmaksi. Huipputuloiset ovat aktiivisia lobbaajia ja toimivat etujärjestöissä. He pääsevät hyvin poliitikkojen puheille. Tätä vaikutustyötä olisi hyvä tehdä avoimemmaksi tutkijan mukaan.
Koko artikkeli kannattaa lukea Hesarista.
Iltalehti kirjoittaa: "Suurituloisimpaan promilleen kuuluvat pitävät työtä vieroksuvia ihmisiä Suomen ongelmana. Sen sijaan varakkaiden joutilaisuus on heistä ansaittua, selviää Huipputuloiset-kirjasta". Kirjan mukaan pari yrittäjää vertaa virkamiehiä loiseläimiin, ja yksi perijä kuvaa julkisella sektorilla vallitsevan tehoton "itseään syöttävä" virkamiesvalta. Kirjan tekijät huomauttavat, että jostain syystä huipputuloiset uskovat julkisen sektorin työntekijämäärän jatkuvasti kasvavan, vaikka se on laskenut.
Kuuselan ja Kantolan mukaan huipputuloisten yleinen ajattelum alli on, että joutilas elämä on kovan työn ja ahkeruuden palkka. Moni pitää esimerkiksi yritysmyynnistä saaduilla miljoonilla laiskottelua luonnollisena.
- Mutta se ei voi perustua siihen, että sä nostat jotain sosiaalikorvauksia koko ajan. Sun pitää itse ansaita statuksesi, sanoo lomailuun panostava IT-yrittäjä kirjassa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Rikkaiden tulot ja omaisuus sekä todellisuus on yhtä kaukana köyhien todellisuudesta, kuin itä on lännestä. Eipä ihme, jos isotuloiset rikkaat ovat päättämässä köyhien asioista, niin vähän taitaa murusia tippua pöydiltä jos ollenkaan.
Niin juuri. Kaikkein rikkaimpien suomalaisen mielestä sosiaaliturva vain "laiskuuttaa" Näin rikkaat ovat luonnehtineet köyhiä aiemmin tehtyjen tutkimusten mukaan.
- Halveksin köyhiä, koska heiltä puuttuvat lähes kaikki terveen ja onnistuneen ihmisen piirteet.
- Ei Suomessa ole köyhiä, yhteiskunta ruokkii ihmisiä, vaikka he eivät joudu tekemään mitään. Ihmiset ovat laiskoja. Lisäksi rikkaat olivat kertoneet, että he tunnistavat köyhät esimerkiksi "nuhjuisuudesta".
Talouselämä julkaisi 2015 jutun miljonääri Steve Sieboldin tutkimuksesta, kun tämä haastatteli 1 200 maailman rikkainta ihmistä kolmen vuosikymmenen aikana ja kokosi yhteen rikkaiden ajattelutapoja.
Mitä rikkaat ihmiset tekevät toisin kuin muut?
- Rikkaat uskovat, että köyhyys on kaiken pahan alku ja juuri. Sieboldin mukaan rikastuminen tuo mukanaan jopa tietynlaista häpeää ja alempien tuloluokkien yhteisöissä.
"Keskiverto ihminen on aivopesty ajattelemaan, että rikkaat ihmiset ovat onnekkaita tai epärehellisiä."
"Mutta rikkaat tietävät, että vaikka raha ei takaa onnellisuutta, se tekee elämästä helpompaa ja nautinnollisempaa."
2. Rikkaiden mielestä itsekkyys on hyve
- Keskiverto ihminen näkee puolestaan itsekkyyden ennemminkin paheena.
"Rikkaat yrittävät tehdä itsensä onnelliseksi. He eivät esitä voivansa pelastaa maailman", Siebold kertoo. Hänen mukaansa keskiluokan ongelma on, että he näkevät itsekkyyden negatiivisena, ja se pitää heidät köyhinä.
3. Rikkaat suhtautuvat rahaan loogisesti
Keskivertoihmiset taas saattavat suhtautua rahaan ennemminkin tunteella.
"Tavallisesti fiksu, hyvin koulutettu ja muuten menestyvät ihminen voi muuttua hetkessä pelokkaaksi niukkuuden ajamaksi ajattelijaksi, jonka suurin taloudellinen tavoite on päästä eläköitymään mukavasti", Siebold toteaa.
Hänen mukaansa rikkaat pitävät rahaa sinä mitä se on ja suhtautuvat siihen loogisesti. He tietävät, että raha on tärkeä työkalu, joka tuo vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia.
4. Rikkaat seuraavat intohimoaan
Tavalliset ihmiset ansaitsevat rahaa usein tekemällä jotain mitä he eivät rakasta ja heille saattaa näyttää siltä kuin rikkaat ihmiset työskentelisivät kaiken aikaa.
"Rikkaiden fiksuin strategia on tehdä mitä he rakastavat ja löytää keino saada rahaa siitä", Siebold summaa.
5. Rikkaat ihmiset käyttävät toisten ihmisten rahaa
Keskiverto ihmiset eivät useimmiten ajattele, että rahan tekemiseen tarvitaan rahaa. Siebold kertoo, että rikkaat ihmiset eivät pelkää rahoittaa tulevaisuuttaan toisten ihmisten taskuista.
"Rikkaat tietävät, että ei ole olellista onko itsellä tarpeeksi rahaa johonkin. Todellinen kysymys onkin: "Onko se ostamisen, sijoittamisen, tai tavoittelun arvoista?"
Paskapuhetta, mutta saahan sillä oman angstinsa purettua.
Dystopia