Hei!
Olen todella ahdistunut ja kysyn vielä teiltäkin, että miten minulle mahtaa käydä.
Olen nyt lasten kanssa kotona äitiyslomalla ja suurena uhkana on että minut irtisanotaan, kun palaan töihin. Esimieheni on siis sanonut, että jos ei joku irtisanoudu tai jää jollekin vapaalle, niin sitten ei minulle paikkaa talosta löydy.
Nyt olen sitten pohtinut vaihtoehtoja; jäänkö työttömäksi vai hoitovapaalle, jolloin minua ei irtisanota. Taloudellinen tilanne ei oikein sallisi hoitovapaalle jäämistä, kun on asuntolainat yms..
Olen nyt etsinyt vimmalla uutta työtä, mutta se ei taida olla kovin helppoa, lukuisia hakemuksia olen lähettänyt, mutta ei edes yhtään haastattelukutsua ole kuulunut. Suurin toiveeni olisi, että löytäisin uuden työn, koska nykyisessä työssäni en ole kovin hyvin viihtynyt.
Pystyttekö näkemään, miten minun käy tai antamaan edes vinkkiä, miten kannattaisi toimia. Huolehdinko turhaan, vai onko huoleni aiheellinen...
Onneksi sentään minulla on ihanat, terveet lapset ja rakastava mies.
Sitten vielä toinen kysymys; näettekö miten sairas lähiomaiseni pärjää tulevaisuudessa? Miten pitkään hän pystyy asumaan kotonaan?
Kiitos etukäteen!
Olen todella ahdistunut ja kysyn vielä teiltäkin, että miten minulle mahtaa käydä.
Olen nyt lasten kanssa kotona äitiyslomalla ja suurena uhkana on että minut irtisanotaan, kun palaan töihin. Esimieheni on siis sanonut, että jos ei joku irtisanoudu tai jää jollekin vapaalle, niin sitten ei minulle paikkaa talosta löydy.
Nyt olen sitten pohtinut vaihtoehtoja; jäänkö työttömäksi vai hoitovapaalle, jolloin minua ei irtisanota. Taloudellinen tilanne ei oikein sallisi hoitovapaalle jäämistä, kun on asuntolainat yms..
Olen nyt etsinyt vimmalla uutta työtä, mutta se ei taida olla kovin helppoa, lukuisia hakemuksia olen lähettänyt, mutta ei edes yhtään haastattelukutsua ole kuulunut. Suurin toiveeni olisi, että löytäisin uuden työn, koska nykyisessä työssäni en ole kovin hyvin viihtynyt.
Pystyttekö näkemään, miten minun käy tai antamaan edes vinkkiä, miten kannattaisi toimia. Huolehdinko turhaan, vai onko huoleni aiheellinen...
Onneksi sentään minulla on ihanat, terveet lapset ja rakastava mies.
Sitten vielä toinen kysymys; näettekö miten sairas lähiomaiseni pärjää tulevaisuudessa? Miten pitkään hän pystyy asumaan kotonaan?
Kiitos etukäteen!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei Miinuska,
Tulee sellainen kysymys nyt mieleen, että onko sinussa kuitenkin sellainen osa alitajuisesti tai jopa tietoisesti, joka ei haluaisi vielä palata työelämään ollenkaan? Siis osa sinua toivoisi vielä voivansa jäädä kotiin lasten kanssa?
Asiat tapahtuvat elämässämme nopeiten silloin, kun kaikki energia pystytään suuntaamaan haluttuun lopputulokseen. Silloin kun mielesi - edes alitajuisesti - on ristiriidassa toiveen kanssa, se viivästyy tai ei pysty ilmentymään ollenkaan kunnes ajatukset ovat selkiytyneet.
Ei ole hyvä palata sinne, missä ei ole viihtynyt. sellainen kuluttaa turhaan voimiamme jos vaihtoehtojakin on. Uskalla kuunnella itseäsi ja toiveitasi, luota että elämä kantaa ja asiat järjestyvät - myös taloudellisesti. Kaikki asiat tulevat kohdallemme juuri oikealla hetkellä, uskalla luottaa siihen. Jos toinen puoli sinua toivoo vielä olevansa kotona eikä halua palata nykyiseen työhön, järjestää maailmankaikkeus asiat juuri toiveesi mukaan. Huomaatko? Kun tämän ymmärtää, elämästä avautuu aivan uusi ulottuvuus mikä on todella upea ja hieno asia. Vaatii tietysti kovasti työtä tietää mitä haluaa ja olla tietoinen alitajuisista peloista ja toiveistaan. Kuitenkin kun sitä harjottelee, pystyy päivä päivältä saavuttamaan unelmiaan ja toiveitaan nopeammin ja helpommin. Toivottavasti osasin selittää tämän jotenkin järkevästi... tuntuu että aiheesta on niin paljon sanottavaa että juttu rönsyilee nyt aika pahasti. Kysy ihmeessä lisää ja tarkennuksia jos tuntuu siltä. =)
Crystal voi kommentoida tähän vielä lisääkin, jos löytyy jotakin vaihtoehtoisia tai lisättäviä ajatuksia! =)
Rakkaudella,
Dariel
Olet tosiaan oikeassa, en haluaisi missään nimessä palata nykyiseen työhöni ja olisi kiva olla kotona lasten kanssa vielä ainakin puolisen vuotta, kesän yli.
Toivon todellakin, että asiat menee niin kuin oikeasti haluan, että löydän mukavamman työn loppuvuonna tai viimeistään ensi vuoden alussa. Sinne asti talouskin kestää pienempiä tuloja ja lapsetkin ehtivät kasvaa vähän isommiksi.
Kiitos, että avasit silmäni kokonaan :)