Mielestäni alkoholismi on alkoholismia jos sitä käytetään joka päivä vuosien ajan.
Juoppous on eriasia!
Juoppous on eriasia!
kuka on alkoholisti ?
metzger
172193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Metzger on siis sitä mieltä. Mitä eroa on juoppoudella ja alkoholismilla?
Alkoholisti.Siinä vaiheessa kun se on muodostunut ongelmaksi ja haittaa niin sanottua normaalia elämää,voi tunnustaa olevansa alkoholisti.Kestää useimmiten pitkään ja kuopassa pitää monen käymän ennenkuin sen myöntää.Kaikki ei vielä silloinkaan.
Mikähän se juoppo muuten on?
Itte olen alkoholisti, koska eka huikan jälkeen en osaa siltä päivältä lopettaa kuin vasta valomerkkiin tai sammumiseen. Tuttuni taas dokaa aika paljon, ja usein, mutta hänpä pystyy tarvittaessa ottamaan vain muutaman kaljan jos aamulla tarvitsee vaikkapa ajaa aikaisin autolla, eikä alkoholi ja sen saaminen täytä koko aikaa ajatuksia. Molemmissa tapauksissa törttöilyjen (tapaturmat, tappelut) riski on, mutta alkkis ei pysty stoppaamaan kerran ekan otettuaan.
Edellä olevaan, koska olen niitä jotka pystyvät päättämään että jätän kahteen kaljaan.
Alkoholisteja on erilaisia. Itselläni kontrolli on ollut aina iso osa elämääni, alkoholin kohdalla kontrollin pito vaatii valtavia ponnisteluja joka päivä, vähintään joka toinen. Tuo valtava määrä energiaa on poissa kaikesta muusta arkielämästäni.
Tuo on syy miksi koen että olen alkoholisti, kontrolli pelaa kyllä mutta noin 100% ajasta ajatukseni pyörivät alkoholin ympärillä. Ei niin että koska kännään, vaan niin että ottaisinko jo yhden, huomaako mieheni jos otan pari päivän mittaan. Tuokohan mies saunaolutta. Josko joisin nopeasti nuo pari, kolme olutta jotta pääsen parempiin fiboihin.
Ennen tätä tutkimuskauttani join noin kahden kuukauden sykleissä, aloitin krapulan jälkeen parinpäivän raittiudella ja etenin varovasti parilla oluella, pari viikkoa ja join hiukan enemmän ja joka viikko pikkusen enemmän, kunnes parin kuukauden kuluttua örvelsin kunnolla.
Mutta tuosta olen siis edennyt vaiheeseen jossa en enää etsi humalaa, koska sitä ei tule, joi pullon kirkasta tai puolitoista. Vain raajani ja suuni lakkaavat toimimasta, aivoni kyllä rekisteröivät kaiken mitä kompuroin ja syyllisyys oli musertava.
Mutta siis nyt juon vain pöhnään asti, rentoutuakseni, viikkosiivoousten päätteeksi, pitsan seuraksi, sipsejä naposteltuani, tai rankan fyysisen suorituksen jälkeen.
Kyllä osa holisteista pystyy toppaamaan, osa jaksaa pitää kulisseja pystyssä kauan. Itse opettelin kulissielämään jo parivuotiaana, joten vanhoilla kaavoilla tämä sujuu.
Juomaan opin vasta viiden-, kuudentoista ikäisenä, sen jälkeen olen ollut raittiina 2 kertaa puoltoista vuotta ja kerran 9kk muuten kaikki viikonloput on alkoholin maustamia.
Kirjoiti: "Tuo on syy miksi koen että olen alkoholisti, kontrolli pelaa kyllä mutta noin 100% ajasta ajatukseni pyörivät alkoholin ympärillä."
Elikkäs vähän sama juttu kuin meillä kaikilla miehillä naisen makean paikan kanssa. Kyllä se vaan pyörii aina mielessä.
Juoppoa ja alkoholistia voi toki määritellä eri tavoin, mutta kyseessä on silti (lähes) synonyymeistä. Jokainen alkoholisti on juoppo ja aika moni die-hard juoppo on myös alkoholisti.
semmonen entinen juoppo joka ollut 5 vuotta juomatta ja sanoo olevansa alkoholisti?
Minä en ole ongelma edes itselleni tai elämälleni vaikkakin terveys pikkuhiljaa tietysti rapisee. Ulkopuolisten silmin "kohtuukäyttäjä" olen, mutta tiedän perhetaustani tuntien olevani alkoholisti.
Ehkä siksi jaksankin rimpuilla vastaan sortumisista ja kompasteluista huolimatta, en enää lankea harhaan, että koska juomiseni on kohtuukäytön ylärajoilla ei ongelmaa ollisi.
Ongelma näkyy siinä kun keskellä kaunista päivää päähän pälkähtää ajatus kunnon timmistä tuikusta, ihan omassa seurassa ja omaksi ilokseen.
Jos en olisi alkoholisti voisin ottaa tuon yhden, ihan vain itseäni hemmotellakseni. Kun olen alkoholisti, jokainen väliinjätetty paukku on peruskivi vahvempaan itsetuntoon. Askel suosta tukevalle maalle. Ilmaan heitetty toive siitä, että aivoni alkaisivat tuottaa muita vaihtoehtoja mielihyvän kokemiselle kuin alkoholi.
Vanhempani olivat juoppoja, eli holisteja hekin, minä olen vain alkoholisti, koska elämän hallintani on vielä joiltain osin omissa käsissäni.
Alkoholistin ja juopon ero_-__-Alkoholisti kärsii juomisestaan... "Juoppo ei:-_" ainakaan yhtä voimakaasti."
Alkoholistin _läheiset_ kärsivät tämän juomisesta. Holisti itse senkun pitää hauskaa ja kallistaa kuppia.
Alkoholistin juominen ei ole hauskanpitoa - kaukana siitä.
Minun juomisestani eivät kärsi muut kuin minä itse. Todella, ihmeellistä ja jälleen totta. Yleensä juon vasta lasten nukahdettua, ja aina aamulla olen pirteä kuin peipponen. Jos juon reilummin, vien lapset yökyläilemään serkkujen luo tai mummolaan, tai siis juon kun muuten tahtovat yökyläilemään.
Enkä koskaan esiinny tutuilla konnuilla arveluttavassa kunnossa. Oikeastaan olen kylämme fiksuja tukipilareita, jota kosiskellaan milloin minkäkin järjestön päätähdeksi.
Miehestäni juomiseni on vain ja ainoastaan hauskaa sillä onhan minua tämän pikkuongelmani vuoksi helppo käsitellä, milloin silkkihansikkain milloin syyllistäen aina omia etujaan ajaen.
Ettei meistä holisteista jokainen ole ongelma tapaus, tietysti itse kärsin juomisestani. Toisaalta auttaa jatkamaan kun tiedän etten aiheuta samaa kärsimystä lapsilleni minkä omat vanhempani (molemmat juoppoja) aiheuttivat.´
Juoppo sanana on rujompi, itse koen juopon olevan se ongelma juoja joka on täysin yhteiskunnan tuen varassa. Alkoholisteja on moneen lähtöön tälläisiä "Ei ikinä uskoisi tuostakaan?" holisteista tuurijuoppoihin, joilla kuitenkin elämä on suht omissa käsissä. Noina juomattomina aikoina.
Eilen join jälleen yhden paukun yömyöhällä uutisten jälkeen, ja jätin siihen kun mies pyysi nukkumaan. Hiukan teki mieli ottaa toinen, eli lapsellinen harmitus. Mutta jätin ottamatta nukuin hyvin kuin mirrinpentu heräämättä kertaakaan koko yönä.
Itselläni alkoholi vie yöunet, eli kolmenpäivän tissuttelun jälkeen valvon yleensä jo useamman tunnin yöstä. Tosin noina hetkinä en edes harkitse nousemista yöllä ryyppäämään, mietinpä vain mihin seuraavaksi energiaani tuhlaisin ja odottelen unta.
Tuokin on yksi hyvä ja kannustava syy jättää illalla juominen yhteen korkeintaan kahteen paukkuun. Arvostan kunnon unta enemmän kuin sitä flekmaattisuutta minkä tuo vähäinen alkoholi tuo.
Vastaan näemmä aina liian laajasti yksinkertaisiin kysymyksiin, no nauttikaa seurastani muutama päivä, kohta olen pohtinut tämän kertaisen alkoholikäsitykseni, huomaan näet parin kuukauden välein eksyväni palstalle miettimään omaa tilannettani.
Kiva asia on se että huomaan todella edistyväni kohti kohtuullisempaa juomista, ja parempaa elämän hallintaa.
Alkoholisti on kokonaisvaltaisesti riippuvainen alkoholista. Samasta asiasta on kansanomainen ilmaisu juoppo,siis alkoholisti on aina myös juoppo,mutta
Juoppo voisi olla vain humalikko,eli periaatteessa kuka tahansa humalassa oleva syyllistyy juoppouteen,vaikkei sairastakkaan alkoholismia!
Eli alkoholisti on aina juoppo,muttei juopon tarvitse välttämättä olla aina alkoholisti.
Aivan! Alkoholistit ovat luusereita. He vaan puolustelevat omaa juomistaan ja humalassa toilailut pitäis vaan antaa anteeksi koska se oli humalan syytä muka ]: aina he keksivät syitä juomiselle ja heille ei saisi sanoa heidän juomisestaan eikä nimittää juopoiksi. Tässä maassa ollaan liian löysiä alkoholistien suhteen. Aina vaan ymmärretään. Hoitais vain omat sotkunsa itse kun kerran ovat aiheuttaneet. Ei terve ihminen rupea juomaan jos elämässä on vastoinkäymisiä.
Jos kaveri on köyhä ja rahat loppu sekä huonot vaatteet, on alkoholisti. Jos kaveri on varakas, asuu kalliisti ja kalliit tyylikuteet, on sivistynyt maistelija. Näin se statuksena maassamme pitkälti menee.
Kävin tänään lääkärin tarkastuksessa(kerran vuodessa kun pakollinen) ja oli uusi hoitsu kyselemässä kaikkea. käynnit ovat yleensä puoli tuntia, mutta jouduin puolitoista tuntia istua penkissä ja kuunnella kun minä olen alkoholisti ja pilannut elämäni. Missä menee alkoholistin ja viikonloppu juomisen raja? Juon siis viikonlopun aikana n. puolitoista koria kaljaa(36 kaljaa, riippuen aina) baareissa tilatut. Viikolla en koskaan juo, asiakaspalvelutyössä kun olen. Ja olen vissiin hirveän alkoholisoitunut yms. sain AA-kerhon numeron minne voi soittaa jos mieleni tekee juoda. Olen siis kohta 20-vuotias. Itse en koe tuota ongelmaksi jos haluaa viikonloppuna irrotella, mutta lääkäri onnistui pilaamaan päivän. Mielipiteitä? Kerranhan sitä nuoria ollaan..
veteen piirretty viiva. Koita olla pari viikonloppua ottamatta ihan vaan omaksi iloksesi.
36 kaljaa on lähes 12litraa olutta, jos juot 0,33l pulloja sitten ne baariannokset, kuulostaa paljolta. Ei se hoitaja/lääkäri(?) sano itseänsä korottaakseen,että olet alkoholisti, vaan siksi että heräisit,ennenkuin on liian myöhäistä, tehdä mitään.