Tässä jo pitemmän aikaa juuri kun ilta tulee ja pimee ja yö, niin kaipais vierelle seuraa, esim naisesta. Jotenki vaikea olla yksin ja tulee paha mieli. Olen muutenkin työtön. En omista yhtään kaveria. Kaipais jotain kaveri seuraa ihmisiä. Olen yrittänyt deittailla mutta yleensä itse kiinnostun/ halun tutusta, mutta nainen ei, tää on vaikeeta, muita?
Vaikea olla välillä yksin.
Anonyymi
1365
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eli ollut kavereita joskus nuorena teininä, kiusattu erilaisuuden ujouden takia. Mulle on todettu kehityshäiriö ja tuntuu et olen niin erikoinen, en ole myöskää koskaa tehnyt kunnolla töitä. Pahalle tuntuu kun jatkuvasti yksin on kokojan.
Palkkatöitä olis hyvä minunkin tehdä, ei ole vain
ilmaantunut mulle ja olen kouluttautumaton, perus-
koulun vain käynyt, sairaseläke on mun ainoa
tulonlähde sydänvian ja aspergerin takia.
Hiljasta tuntuu olevan, eikö oikeesti ketään kiinnosta? Helppo niiden on sanoa joilla on elämä töitä ja opiskelua ja kavereita, kaikilla ei ole niin!
Minäkin olen liian paljon yksi kotona. Kun lähden ovesta ulos niin heti löytyy kavereita. Olen fyysisesti huonossa kunnossa ja se rajoittaa osallistumistani erilaisiin rientoihin, niin kiva kun on/olisi ihmisiä nähdäkin. Olen sosiaalinen ihminen ja aina ennen ollut menossa joka paikassa ja nyt kun tilanne on tämä että oon jumissa kotona niin ei ole yhtään kivaa. Ihmettelen ihan yleisesti että ennen vanhaan porukat kävi toistensa luona kylässä, kahvilla ja juttelemassa. Mikä on muuttunut. Monet tapaavat baareissa, kahviloissa, harrastuksissa jne. Minulla kaikki tutut jos menevät toisten luo kylään niin menevät vain ryyppäämään. Enhän voi laittaa kenellekkään narua kaulaan kadulla ja taluttaa häntä kotiini. Monet tututkin kuitenkin sanovat että tulevat joskus käymään, mutta kun se joskus ei ikinä tule. Hankala tilanne. Mahdollisimman paljon yritän kuitenkin liikkua koska välillä on pakko nähdä muita ihmisiä. Tulisin lopullisesti hulluksi jos en näkisi muita. Olisi eri asia jos omasta valinnasta haluaisi olla yksin, mutta kun tämä ei ole itsestä kiinni. Juuri se tekee asian ikäväksi.
Minun ei ole vaikea olla yksin, mutta kyllä tuota seuraa tosiaan välillä kaipaa. On todellakin ero siinä, voiko olla yksin ja yksinäisyyden tunteella. Tuntiessaan olevansa yksinäinen, ihminen nimenomaan kaipaa samanhenkistä seuraa. Olen ollut elämässäni niin paljon yksin monessa mielessä, etten enää oikein osaa olla toisten kanssa. Silloinkin kun saan vieraita, sukulaisista tms. odotan vain lähinnä heidän poistumistaan ja tunnen helpotusta, kun taas pääsen omaan rauhaan. En ole totaaliyksinäinen, minulla on lapsi ja liikun päivittäin jossain ihmisten ilmoilla. Missään riennoissa en ole käynyt vuosikausiin. Silloin kun vielä kävin, niin tunsin itseni niissä vielä enemmän yksinäiseksi. On kyllä hyvä jos löytää itselleen sopivia ja mielekkäitä harrastuksia.
Deittipalstat on erikseen
Oon mä yrittänyt deittailla, muttakun naiset eivät vastaa ja niitä ei kiinnosta.
Minulla samantapainen tilanne. Mutta en ole yrittänyt hakea seuraa ja olen nainen. Outo kai olen vaikka ei mitään kehityshäiriötä ole diagnisoitu. :D Miten saat päiväsi kulumaan? En voi mitään neuvoa antaa. Elämä on mitä on täällä suomessa.
Minua ei sytytä nuo seuranhakusivut kuten Tinder netissä,
mutta elämänkumppani (nainen) olis hyvä olla kuitenkin,
olen siis mies. Tekee pahaa nähdä kun vastaan tulee yhtä
mittaan pariutuneita heteroita, ja itsellä ei ole ikinä naisseu-
raa vapailla. Eniten tekee pahaa se tieto, että niillä hetero-
pariskunnilla on seksielämä, mutta mulla ei ole. Mies saa
lykkiä kikkeliään naisen sisuksiin edestä ja takaa, niin kenen
naisen sisuksiin minä sitten lykin omaa kikkeliäni, pelkkä
runkkaaminen on mun ainoa nautinto sekä pornofilmit, naku-,
alusvaate- ja bikinikuvat netissä.
Ei ole helppoa ei mun elämä!
Ja ota huomioon että Kokoomus ei ainakaan tee
elämästäsi sen helpompaa, jos olet köyhä/rahaton
ja vieläpä työtön, et varmana ole Kokoomuksen
suosiossa. Istuvalta Rinteen hallitukselta saattaisit
saada empatiaa osaksesi, ainakin Antti Rinne ja Li
Andersson ovat suuntautuneet kansalaisaktivismin
puolelle politiikassaan (Sosialidemokraatit ja Vasem-
mistoliitto kyseesä ollen).
Minä eristäydyin isän kuoleman jälkeen. Tosin eristäytyminen alkoi 2016, isä nukkui pois 2010 (sisko 2004).Löysin oman tieni ja sillä olen. Luin teologista kirjallisuutta (ortodoksien) ja sieltä avautui uusi elämä.
Voitko nimetä joitakin suosikkikirjojasi ortodoksisen teologian saralta?
se on kylläkin totta, että ajoittain lähes turhauttavaa, vaan niinhän sitä parisuhteessakin, - kaikki päivät ei voi olla "hyviä", - että valintahan se on: olla yksin/tai kaksin ???
Aina "jonkun" löytää, vaan kun ikää jo enemmän kuin "20 v", niin toivoisihan sitä, että löytäisi sikäli kiinnostavan, jotenkin elämän arvot, arkielämisen kiinnostukset, tavat, keskusteluyhteys, jne.
Itselleni ei riitä "joku", vaan molemmin puolinen kiinnostus, kunnioitus, tms.