Minkälainen prosessi teillä on ollut diagnoosin saaminen?

Kauan kauan sitten sain ensin paniikkihäiriödiagnoosin. Ne pelkotilat ja jännitykset taisi silloin aiheuttaa päihteet. Paniikkihäiriöön sain rauhoittavia ja päihteiden käyttöni vain jatkui. Siitä se soppa sitten syntyikin, sekakäyttöä, kyllä pään saa pehmeäksi helpomminkin. Sekoilu toi tullessaan harhoja ja masennusta, psykoosejakin. Osastohoitoon joutuessani sain heti diagnoosin/diagnooseja. Psykoosiin sain psykoosilääkkeet jotka turruttivat kaiken toiminnan ja sitten sanottiin masentuneeksi, no siihen sitten lääkitys ja ne laukaisi manian ja taas uudet lääkkeet. Ja kaikkien kanssa aina alkoholia kaksin käsin. Olen kuitenkin lukenut ihan asiatekstejä ja joka paikassa sanotaan että ihmisen täytyy olla selvin päin, ilmeisesti aika pitkäkin aika, ennenkuin voidaan mitään diagnooseja asettaa. Diagnooseja tuli ja lääkkeet tietty niihin ja elämä meni aivan jatkuvasti enemmän ja enemmän sekaisin. Onnekseni olen siitä selvinnyt, ihme kyllä. Yhdestä diagnoosista oli jo muutama vuosi sitten puhetta että pitäisi tarkistaa, mutta eipä ole tuota ihmettä tapahtunut edelleenkään. Nykyään tuntuu että diagnoosin antaminen/saaminen vaikuttaa olevan muoti-ilmiö, Kovin herkästi niitä ihmisille laitetaan. Mihin lie perustuu.