Milllaisia tuntemuksia

Ilahduin kun näin hänet.

Ihmettelin miten hän reagoi niin voimakkaasti.

Säikähdyksen. Ihana olento tuli yllättäen vastaan. ,🙁

Sai aikaan aika isoja tunteita. En olisi ikinä uskonut että ihastun juuri häneen!! Tässä sitä nyt sit ollaan liemessä ja vituttaa tää ihastumisen tunne. Saan fyysisiä oireita :(
Viimeksi kun hän mukavasti katseli niin panettihan minua. Hänkin peitti stondiksensa.
Minusta näki varmaan kilsan päähän että kiemurtelin.

En tainnut keretä kuin sivusilmällä vilkaista tilanteessa

Poistyöntäviä ☹️

Mikä kohtaaminen. Ei ole ollut kohtaamista.

Ehkä hieman hämmennystä. Olin jo kovin ihastunut mitä hän ei tuntunut oikein ymmärtävän, sen syvyyttä, ehkä. Hyvästelyt olivat minulle rankemmat kuin näytin. Olisi pitänyt...

tunnen vain tuoksun, työelämässä. vapaa ajalla en mitään, kohtaan vain kulissia, rallijoukon apinoita hutsun, havaitsin myös ufoja, hallitsen jujutsun, rauhotu.
https://www.youtube.com/watch?v=QT9_tEzjtIU

t.kyllähän menettelee

sataa, liukenee rauhallista illanjatkoa tulevaisuuteen

Sormenpäissä asti tuntui kihelmöintiä ja muutenkin kropassa. En sentään pyörtynyt. Hyvältä tuntui.

Varjelen sitä mitä tunnen, se on niin arvokasta.

Yksi päivän toivotuin havainto.

Voimakkaita tunteita sekä henkisellä että fyysisellä tasolla. Haikeutta hyvästien johdosta.

Tahtoisin tutustua häneen paremmin.

Niin minäkin haluaisin tutustua paremmin siihen mieheen.

Ei hyviä. Tunsin itseni täysin tyhmäksi.

Kerta kerralta ne tuntemukset vain kasvoi! Viimeisellä kerralla oli kihelmöivä tunnelma ja kauhea haikeus kun hän lähti kävelemään poispäin. Enkä tajunnut, että tulee pidempi ero. Hän vei palan minua mukanaan. Mielellään ottaisin sen takaisin!

Tapaaminen oli ihana, tunnelma oli sähköinen mutta kuitenkin lämmin. Olisin halunnut nauttia hänen seurastaan pidempään, kun tiesin että menee taas jonkun aikaa ennenkuin seuraavaksi nähdään. Olisi niin luxusta jos voisimme tavata edes kerran viikossa, eikä kerran...ööö... kolmessa kuukaudessa :(

Lyhyt hetki samassa pöydässä, neutraali tilanne. Toisaalta oli helppoa, toisaalta hän saa myös ristiriitaisia tunteita aikaan. Pidän hänestä ihmisenä ja tykkään jutella niitä näitä.

Hän katsoi syvälle silmin.. Vaikka en tällä hetkellä näe silmistä intohimo vaan enemmän välittämistä, ja olen tunteeni kertonut ilman, että se johti pientä ajatuksien vaihtoa pidemmälle, se katse saa minut tolaltani vieläkin.

Yhden katseen jälkeen taas joudun palaamaan lähtöruutuun, kun jo uskoin edes vähän päässeeni irti tunteista, rakastumisesta. En oikein tiedä pitäisikö minun vaan nauttia hänen silmistään ja hyväksyä tunteeni sellaisenaan tilanteesta huolimatta vai pitäisikö suojella itseäni ja väistää katse ja kohtaamiset. Koska en tiedä, teen niin kuin juuri sillä hetkellä tuntuu parhaalta.

Peppu jäässä ja muuten aikas liian kuuma! Mieheltä.

Kuumalta näytti;):))

Totta puhuen kaikki kohtaamiset on aiheuttaneet tosi voimakkaita reaktioita. Nyt se tulee nyt se kävelee. Onhan niitä hauska muistella.

Niinpä, mutta syliin en pääse. Nyt nukkumaan, huomenna aikainen herätys. Hyvää yötä, rakas mies!

Verhottu paniikki. Törmätään aina silloin, kun sitä vähiten odottaa. Sitten onkin järkytys kun päätä kääntäessä huomaa, että ollaan samassa paikassa, samaan aikaan ja bonuksena kaupan päälle tietysti vielä lauantaiverkkareissa ojan pohjalta itse kömpineenä. Sydämen tykytyksiä ja hengen salpautumista, jotka onneksi saa jollainlailla piilotettua. Myöhemmin voi sitten fiilistellä sitä puoli päivää kestävää tärinää.

Lyhyt ohikiitävä hetki päivän pitkässä virrassa. Näin jälkeenpäin ajateltuna tilanne oli varmasti molemmille tunnetasolla repivä kokemus. Emme olleet nähneet vuosiin ja yllättäen kohtasimme. Emme aikoinaan hyvissä väleissä eronneet, paljon selvittämättömiä asioita jäi ilmaan. Toisin sanoen katosin hänen kartalta. Minä olin siis syyllinen kaikkeen.

Hänestä heijastui häpeä, ahdistus, hämmennys ja jopa viha. Hän salaa katsoi minua, tutkien ja analysoiden jokaista elettäni. Varmasti olemukseni ja elekieleni aiheuttivat ristiriitaa hänessä. Hän vaikutti kovin surulliselta.

Itse suren etten kyennyt muistamaan häntä lainkaan. Tuntui että näin hänet ensikertaa elämässäni, vaikka olen tuntenut hänet lähes koko ikäni. Tunsin hämmennystä, ahdistusta, pelkoa ja surua. Nämä tunteet eivät johtuneet hänestä vaan tilanteesta johon jouduin. Ihmisistä joita tilanteessa oli ja miten he käyttäytyivät. Ilmassa leijui vihamielisyys. Tiedän, että se johtui minusta. Ihmiset tuntuvat halveksuvan ja vihaavan minua mukaanlukien oma lähipiirini.

Pahin tunnekokemus tuli yöllä, rajun paniikin ja mieleen tulvivien muistojen kautta. Kunnon "herääminen". Siinä oli sydänkohtaus lähellä, kun aloin muistamaan kuka hän oli. Kohta tulee kuluneeksi 1,5 vuotta kohtaamisesta. Muistot ovat kasvaneet päivä päivältä ja ne tunteet, voi luoja! Miten ihminen voi edes näin tuntea? Tunteet koettelevat joka päivä yhä enemmän ja enemmän. En edes ymmärrä, jos näin syvästi tuntee, niin miten helvetissä silloin voi toisen unohtaa???

Toistaalta olen onnellinen, että kohtasin hänet.. mutta toistaalta jos en olisi kohdannut häntä, en tuntisi nyt näin sielua raastavia tunteita. Hukassa olen..

Maailmanlopulta (vanhemman miehen kohtaaminen)

En voi olla varma ollaanko nähty Hesburgeria enemmän vai onko vilahdukset olleet toiveajattelua. Miltä nyt tuntuu kun sellainen mistä on haaveillut kävelee poispäin. Tietysti olisin halunnut hetken jatkuvan!

On ne ufomiehillä🤥 ja naisilla😳tunteet. . .

Pimpissä tuntui jännälle

Veri pakkaantui

Teki mieli kuristaa

Tuli sellainen tunne ettei olisi kannattanut matkustaa tapaamaan häntä ollenkaan, petyin kun hänestä ei ollut miestä sanomaan asioiden oikeaa laitaa vaan valehteli päin naamaa, ei onneksi olla enää tekemisissä.

Vaistosin jo kaiken mitä tuleman piti. Nostin suojamuuria ja jätin mielessäni jo hyvästit. Tiesin ettei nähtäisi enää. Koskaan.
Joidenkin käytös on niin läpinäkyvää.

Surua.
Tajusin, että haluan irtaantua.
Tiesin, ettei kohdata enää.
Sanomattomat hyvästit.

Punastusta ja kuumotusta

Hämmennystä , pettymystä ,surua..

Hänen tuoksunsa... oli pakko hengittää syvään.

Ymmärsin että meillä on erilaiset arvot.

Opettajana päivätöissä olen sanavalmis ja rohkea.
Hänet kohdatessa illalla olen kuin ujo pikkutyttö.
Se kertoo suurista tunteista.

Hänen kanssaan tunsin olevani kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hän tuntuu samaan aikaan tutulta ja turvalliselta, mutta myös kiinnostavalta, uudelta ja jännittävältä. Kuin kirja, josta on pakko lukea lisää. ❤️

Onnentunteen ja epätoden.💙

En ole vieläkään toipinut perjantain näkemisestä; pää pilvissä, hermot kireänä, kroppa ja sielu huutaa vain häntä.

saisipa kietoa kädet hänen vyötärölleen,ja hengittää vain.. lähekkäin.

Iloisen energiapiikin työpäivään ja samalla surua siitä, että tämän lähemmäksi emme pääse. Kaipaus jäi päälle kun hän lähti.

Tuli katsottua miestä silmiin niin läheltä ja tiiviisti, että loppupäiväksi meni pää sekaisin. Huhhuh. Miten katseella voi olla niin suuri voima!

Aika mämminen olotila jäi. Kukapa nyt tykkäisi olla niin yhdentekevä, ettei saa enää edes tervehtimiselleen vastakaikua.

Veri pakkaantui päähän

Ei mitään. Kaikille, ihan kaikille täysin tuntemattomille "auttajille" ärsyynnyn heti kun huomaan sellaista ja osittain vihainenkin, koska hiljaisuus on puuttunut niin kauan.

Ei oo näkyny. En tiedä hänen elämäntilanteista.

laivat oli erikoinen ja pohdituttaa.

Minulle ainakin jonkin ajattelijan kanssa aiheuttu todella lämpimiä ajatuksia.

Mutta joku sotkiki sitten sen meidän keskustelumme, joku viallinen mies ns....

Mutta omassa mielessäni ajattelijan osa on aina mukavana, vaikka yritänkin häntä aina poistaa unistani.

Aiheutti ujostelua. Outoa sinänsä kun olen aina sanavalmis.

En oo varma mut jotain homoja oli perässä, oon kait hyvän näkönen jätkä, jollain vaan mulkkua inspiroi

Toisaalta saatan olla väärässäkin. Ei mulla mitään vastaan.

mieheltä naiselle