Onks kellään ollut sellasta fiilistä jonkun ihmisen suhteen, että ei oikein tiedä, haluaako olla tämän kanssa vai ei? Ku mulla on just nyt sellanen ärsyttävä epätietoisuus. Oon kaks kertaa tavannut sellasen poitsun, joka on selvästi kiinnostunut musta. MUTTA.
a)Mulle on ihan uutta että joku oikeesti on musta kiinnostunut ja osoittaa sen myös.
b)Oon varmaan itte siinä tilassa, että oon niin kyllästynyt olemaan yksin, et periaatteessa tuntuis vaan tosi hyvältä jos sais halata melkein ketä vaan.
c)Poitsu on tosi kiva eikä siinä oo mitään vikaa: kuitenkaan multa ei mee jalat alta enkä ajattele sitä ympäri vuorokauden kutina vatsanpohjassa.
Eli teoriassa voisin kuvitella olevani sen kanssa. Mut onks kyse vaan siitä et kohta alkaa raja ylittyy ja HALUAN VAAN OLLA JONKUN KANSSA. Vai onko niin että nyt ku joku haluuki olla mun kanssa, ni MÄ PANIKOIN JA YRITÄN PAETA KOKO MAHISTA. Vai onko juttu niin simppeli, että jos on ihastunut niin on ja sen tietää. Jos ei oo ni ei oo ja voi jättää jutun unholaan.
a)Mulle on ihan uutta että joku oikeesti on musta kiinnostunut ja osoittaa sen myös.
b)Oon varmaan itte siinä tilassa, että oon niin kyllästynyt olemaan yksin, et periaatteessa tuntuis vaan tosi hyvältä jos sais halata melkein ketä vaan.
c)Poitsu on tosi kiva eikä siinä oo mitään vikaa: kuitenkaan multa ei mee jalat alta enkä ajattele sitä ympäri vuorokauden kutina vatsanpohjassa.
Eli teoriassa voisin kuvitella olevani sen kanssa. Mut onks kyse vaan siitä et kohta alkaa raja ylittyy ja HALUAN VAAN OLLA JONKUN KANSSA. Vai onko niin että nyt ku joku haluuki olla mun kanssa, ni MÄ PANIKOIN JA YRITÄN PAETA KOKO MAHISTA. Vai onko juttu niin simppeli, että jos on ihastunut niin on ja sen tietää. Jos ei oo ni ei oo ja voi jättää jutun unholaan.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Niin ja sellanen vielä, että miettiikö kukaan teistä tälläsissä epävarmuustilanteissa, että "voisinko harrastaa seksiä ton kanssa". Siis itse oon totaalisen kiltti tyttö enkä ikinä harrastais mitään yhden illan suhteita vaan katson että niin suuri juttu kuuluu kyllä parisuhteeseen ja siinäkin vasta hyvän ajan kuluttua. Mut että jos ei voi kuvitella sellasia harrastelevan sen tyypin kanssa ollenkaan niin eikö se jo jotain kerro?
Tuskin tuohon pystyy kukaan muu vastaamaan kuin sinä itse. Onhan tollanen epätietoisuuden tunne varmaan stressaavaa. Itse yleesä kyllä tiedän ku natsaa...
Et kertonut minkä ikäinen muuten olit? Kokemusta pitkistä parisuhteista? Aika kuittaa tilanteen ja seksin suhteen itse ainakin olen myös ollut aina pidättyväinen.
Joo, on tää sikäli stressaavaa että tosiaan joka toinen hetki miettii että ehkä mä sitten kuitenkin voisin olla sen kanssa, ja sit joka toinen hetki taas on sellanen että kyllä mun nyt on pakko sanoa sille etten voi jatkaa. Niin joo, oon just täyttänyt 22, ei minkäänlaista kokemusta seurustelusta, edes kädestä en oo ketään vielä pitänyt.
Niin kuin sanoit, aika varmaan kuittaa tilanteen. Oon nyt nähnyt sen pojan 2 kertaa, eikä mulla oo siitä edelleen mitään pahaa sanottavaa. Ajattelin, että näen sen vielä kolmannen kerran ja selvitän hänelle sitten ajatukseni. Surettaa vain jo etukäteen - en millään haluais loukata sitä, mutta tiedän, että loukkaisin vielä enemmän jos antaisin jutun mennä eteenpäin.
Toi paniikki on tuttu tunne. Kait sitä nyt voi mahdollisuuden sentään antaa? Ei ne tunteet/ihastumisen tunne miehillekkään niin tosta vaan tule. Jos esim. ulkonäön pitäis olla naisella kuin suoraan unelmista niin eihän sitä ikinä ketään löytäs.
Hmm. Luulen että olen vähän sellainen täysin "on"- tai täysin "off" -tyyppi. Tai no nythän olen tavallaan juuri siinä välissä, mutta kun oon tätä tässä pähkäillyt niin oon vähän tullut siihen tulokseen, että jos kerran mulla on näinkin epävarma olotila, niin en pystyisi missään vaiheessa antamaan itsestäni kaikkea sille pojalle, enkä mä sellasessa suhteessa voisi olla!
Aika usein kuulee miehien just sanovan että "kait sitä nyt voi mahdollisuuden sentään antaa?". Niin, jotkut ovat kai sellaisia että pystyvät seurustelemaan vaikkeivät niin kuolemanvakavissaan olisikaan. Ja sitten pystyvät vuoden päästä vaihtamaan johonkin toiseen eivätkä ota siitä niin suuria paineita. Itse en "voi antaa mahdollisuutta", koska mulle tulisi siitä heti paha mieli, etten voisi olla ihan satasella jutussa mukana. Mä en silloin kerrassaan ansaitsisi sen toisen panostusta siihen suhteeseen. :(
Mulla on kyllä ollut todellakin juuri tuollainen tunne varmaan jo kolme kuukautta. Mä saisin sen tytön jos haluaisin, viesti riittäisi.
Mutta se ei ole oikein minun sorttiani joten en ole viittinyt lähteä leikkimään tunteilla.
Mutta sitten astuu se yksinäisyys. Kun olisi niin ihana herätä toisen vierestä ja harrastaa seksiäkin, kun en ole vielä harrastanut ja sosiaalinen ilmapiiri painostaa siihen.
Mutta sitten tulee taas järki, hän ei ehkä täytä ihan kaikkia vaatimuksiani ja ajatusmaailmamme on erillainen. En halua ottaa häntä koska saattaisin löytää paremmankin enkä haluaisi sitten laittaa poikki, koska en kestäisi että joku murtuu vuokseni.
Tässä ollaan vähän kahden tulen välissä.
Olen mies ja 20v
Kuulostat tosi symppiskaverilta! Ja järkevältäkin. Lippu korkeella! ;)
Kiitos kaunis, pelastit päivän...tai no illan :)
Totta joka sana. Luulis että tollasia miehiä on harvassa, ei ihan joka oksalla. Ite oon siis nainen ja ikää 22. Vapaa olen edelleen kun ei oikein kysyntä ja tarjonta oo ollu kohillaan. :)
Mulla on siis ihan samanlainen fiilis! Siis kun sanoit että "en halua ottaa häntä koska saattaisin löytää paremmankin enkä haluaisi sitten laittaa poikki, koska en kestäisi että joku murtuu vuokseni".
Itkeskelin täällä jo yhden illan sitä että joudun nyt ilmoittamaan sille pojalle, etten voi jatkaa. Kuinka mahtaisinkaan itkeskellä jos todellakin olisin aloittanut hänen kanssaan jotakin, ja sitten yhtäkkiä löytäisinkin tismalleen sen, mitä olen aina etsinyt. En osaa kuvitellakaan sellaista tilannetta, että joutuisin joskus jättämään jonkun. Olen melko varma, että kun olen sen sopivan ihmisen löytänyt, tulen rakastamaan häntä aina eikä mikään voi meitä erottaa. Tietysti voi olla, että vaikka itse koen löytäneeni "oikean", niin hän ei sitten koekaan samoin.
Joka tapauksessa kun kiinnyn ihmiseen, en voisi ikinä tehdä mitään mikä häntä loukkaisi. Tietyllä tavalla olen jo kiintynyt siihen poikaankin, kuitenkin vain ystävänä. Siksi tilanteen kertominen hänelle murehduttaa.
Heips! Olemmekin sitten saman ikäisiä. Tosi hyvin sanottu tuo että "ei oikein kysyntä ja tarjonta oo ollu kohillaan". Näinhän se juuri on! Joskus ihastuu itse tulisesti, mutta ei millään saa vastakaikua. Joskus taas joku ihastuu sinuun, mutta et itse tunne välttämättä mitään. Mut hei, pakkohan meillekin on joku jossain olla. Ja sitten kun se kysyntä ja tarjonta menee yksiin niin me ainakin osataan arvostaa sitä. Iloista keväänjatkoa!
Joo. Täytyy vaa luottaa siihen että kyllä meitäkin joku odottaa jonkun kulman takana. Kuulostit muuten itseasiassa aika paljon multa kun luin tota sun viestiä. Oon tälläkin hetkellä ihastunu yhteen gentlemaniin, mut en tiiä mitä se musta ajattelee.. Pitäis jostain kerätä itseluottamusta ja käydä kysäsemässä. Samassa duunissa ollaan. Kevään jatkoja sinnekin päin:) Minne päin muuten? Jos saan kysyä?
Moikka! Käy ihmeessä kysäsemässä mikä tilanne mahtaa olla. Mä sain itsestäni sen verran rohkeutta kerättyä että kysyin joskus yheltä pojalta meidän koulussa. No, se oli tietty varattu. Mutta helpotti kun sai tiedon tilanteesta, ei tarvinnut jäädä pyörittelemään ajatuksiaan päässä.
Kevättoivotuksesi tulivat tänne Turkuun :). Nämä "ongelmat" taitavat olla kuitenkin niin maailmanlaajuisia, että varmasti moni muukin sai taas helpotusta kun tietää ettei ole yksin näiden asioiden kanssa. Kiitos viestistäsi!
Hei, murheet pois mä voin ottaa teidät kummankin. 22v ja sinut sekoilija niin meillä ei ois mitään ihmissuhde huolia sitten.
Täähän käy helposti! Saisit kyllä aika kiiruusti ajella Turun ja Helsingin väliä, mikäli meitä molempia meinaat ehtiä näkemään! Ja uusia ihmissuhde huolia keksii kyllä nopeasti vanhojen tilalle..:)
Eikö käykin helposti ja mä kun luulin että naisen/naisten löytäminen olisi vaikeeta. Ja älä murehdi välimatkasta Jussi-setä on vauhdikas mies ja hän järjestää asiat toimimaan ;)
Ja pliis, ei uusia ihmissuhde sotkuja mukaan.
Itse kun ihastun, niin en ajattele häntä seksiobjektina, vaan enemmän ystävänä johon haluaa tutustua. Bimbon kanssa taas en voisi edes kuvitella seurustelevani, vaikka se olisi todennäköisesti hyvä pano.
Ehkä olen vain outo...
Joo, jos mäkin varmasti tiedän ihastuneeni johonkin, en mieti seksijuttuja juuri ollenkaan. Päämurhe kohdistuu silloin siihen että uskaltaiskos sitä vaikka tehdä jonkin aloitteen. Tässä tapauksessa kuitenkin kun oon ollut niin epävarma, ajattelin että sen poitsun miettiminen nimenomaan seksuaaliselta kannalta saattaisi hieman helpottaa omia käsityksiäni siitä. Ja niin oikeastaan kävikin: en voisi kuvitella itseäni niin valtavaan tunnelataukseen ja toimintaan hänen kanssaan. Miten siis voisin seurustella hänen kanssaan! Halailusta ja pienestä pussailusta varmaan tykkäisin, yksinäisyyteen kyllästynyt kun kerran olen, mutta eihän se pidemmän päälle olisi edes luonnollista jos en mitään muuta hänen kanssaan koskaan haluaisi.
Minkä ikäinen olet? Oletko seurustellut ennen?
Olen syntynyt -83. En ole koskaan seurustellut, en pitänyt kädestä saatika mitään muutakaan. Alkaa vähitellen tulla epänormaali olo. Välillä pelottaa että mitä jos en osaakaan rakastaa. Mutta ei se niin ole. Olisin parin henkilön kanssa ollut niiiiin valmis suhteeseen, mutta he eivät nähneet samoin. Äitikin sanoo että mulla on liian kovat kriteerit. Ei mulla mitään listaa mistään vaatimuksista ole. Kun näen "oikean" ihmisen, tiedän sen sitten kyllä. Mutta siinäpä onkin odottamista että joku mulle oikea näkisi, että mä olen sille oikea. Huoh.
Itse olen -82 poika... En minäkään ole varsinaisesti seurustellut vaikka jotain pientä säpinää on ollut. Muutama tyttö viime vuonna olisikin ollut kiinnostunut, mutta en vaan jostain syystä itse syttynyt näihin tyttöihin... Toinen heistä oli kaikenlisäksi vielä todella kaunis, mutta "jokin" vaan ei napsannu. Itsekin olen ehkä vähän pinnallinen, mutta en etsi mitään prinsessaa vaan nättiä ja mukavaa tyttöä, joka pitää itsestään huolta niin henkisesti kuin fyysisesti. Luulen että se kokemattomuus vaikuttaa myös tähän ihastumiseen. Pelottaa/jännittää eikä uskalla toimia tai antaa toisen toimia. Vaikeita asioita toisille... Nyt olen vähän ihastunut erääseen tyttöön ja saa nähdä mitä tapahtuu... Mutta älä sinä huolehdi kyllä me kumppanit löydetään jossain vaiheessa :)
T: Sekoilijapoika
Mulla kyllä taustalla monen vuoden suhde, ja siitä viisastuneena en halua enää aloittaa seurustelua vain seurustelun takia..miten se juttu aikanaan alkoi. Mulla on tällä hetkellä juuri sama tilanne. Ei ole perhosia vatsassa..kun vastaan miehen lähettämiin viesteihin, mietin mitä kirjottaisi..en voi vilpittömästi laittaa jotain että "mullakin on mieletön ikävä sua" tai vastaavaa..Ei läheisyydenkaipuussa ole mitään väärää, mutta se juuri että onko se sama kenen kanssa sitä läheisyyttä haluaisi kokea? Tuntuu hyvältä olla tämän miehen kanssa lähekkäin yms, mutta haluan tuntea sen palavan tunteen josta minulla on häilyvät muistot jostain nuoruudesta..onkohan sitä vain iän myötä tullut enemmän jalat maassa-tyypiksi..en halua.
Hei,
Viimeistään sinun viestisi sai minut vakuuttuneeksi, että mun on vielä odotettava. Olen sitä mieltä, että mulla on oikeus kokea sellainen "hullu" ihastumisen tunne. Haluan kokea todellisen ensirakkauden. Kyllä jossain on joku minuakin varten. En voi edes kuvitella kuinka mieletöntä se sitten on. Sitten kun saa siihen omaan hulluun tunteeseen yhtä hullua vastakaikua. Sitten sen varmaan tajuaa vielä paremmin, että vuosien odotus todella kannatti :).
En usko että olet tullut enemmän jalat maassa -tyypiksi. Rakkausjutut eivät kai koskaan vain ole kovin yksinkertaisia. Ehkä vain muistelet että nuoruudessa kaikki kävi niin helposti? Ei se varmaan silloinkaan helppoa ollut, mutta sait sentään kokea jotain huumaavaa! Uskotaan, että me kummatkin saadaan sellainen ihanuus vielä kokea - sinä uudestaan, minä ensimmäisen kerran.
Anna asian edetä omalla painollaan, jos kerran poika on sinusta kiinnostunut. Tapaile häntä ja kyllä te sen huomaatte, jos ette ole luodut toisillenne. Älä kuitenkaan tee mitään pakosta tai sen tähden, että toisetkin tekevät tai että esim. kaveritkin kaikki seurustelee.
Niin olen nyt vähän tehnytkin. Tai no heh, kaksi kertaa olen hänet tavannut. Tapaan vielä kolmannen kerran, koska hänelle niin lupasin, ja ikään kuin varmistaakseni itselleni, etten tosiaankaan saa hänestä perhosia vatsaani. Sitten on otettava vastuu, en voi antaa hänen elää pilvilinnoissa ja kuvitella että haluan edetä hitaasti mutta varmasti. En voi edetä :(. Voi poika-kulta, olen niin pahoillani.
Tee asia selväksi tuolle pojalle ettei turhaan sinuun aikaansa sitten kuluta!
Näin se on. Mitä pikemmin saan asian selvitettyä, sitä pikemmin molemmat pääsevät jatkamaan eteenpäin. Odottelemalla ja pähkäilemällä teen tilanteen vain vaikeammaksi molemmille.
Hei!!
Itselläni oli noin puolitoista vuotta sitten hieman samanlainen tilanne...
Mieheltä alkoi tulemaan viestejä mulle, ja vastailin hänelle..Ajattelin että noh, voihan sitä nyt aina vastailla, vaikka siitä ei tulisikaan mitään...
Mutta kun päivät vierivät ja viestejä alkoi tulemaan useammin ja sitten eräänä keskiviikko-iltana mies pyysi että voisimmeko nähdä perjantaina?
Ajattelin että voi jessus!!!!
En kehdannut kieltäytyä kutsusta....
Sen illan jälkeen olemme olleet erottamattomat!!!!
Mieheni on kerrassaan aivan uskomaton!!
En uskonut että voisin enää luottaa keneenkään mieheen edellisten suhteitteni jälkeen...Sen takia olinkin suhteemme alussa hieman epäluuloinen....
Ensimmäisessä suhteessani mies petti minua sen minkä kerkesi ja oli juoppo, ja toisessa suhteessa mies petti minua sen takia koska en halunnut hänen kanssaan heti sänkyyn...Suhde loppui siihen, kun hän yritti väkisin vetää minua autonsa takapenkille....
Mutta nyt olen mennyt noin kuukausi sitten kihloihin nykyisen mieheni kanssa ja olen todella onnellinen, ja onnellinen siitä että et kieltäytynyt kutsusta lähteä hänen kanssaan ajelulle....
Mieheni ei halua pakottaa minua mihinkään, ja olemme antaneet asioitten mennä omalla painollaan, ja tässä sitä nyt ollaan, maailman onnellisimpana naisena!!:)
Tais mennä asian vierestä, mutta halusin kertoa kuitenkin sen, että minullakin oli ensin epävarmat fiilikset mutta onneksi kuitenkin tapasin kyseisen miehen ja olen hyvin onnellinen siitä!!
Mutta tsemiä sulle sekoilijatyttö, toivottavasti saat selvitettyä ajatuksesi...
Mutta ole varovainen miesten/poikien kanssa...
Onnea kihlautumisenne johdosta! Kiitos kun kirjoitit viestisi ja valoit toivoa! Ihanaa että jollekin on käynyt noin. No, tiedän ettei tämä poika ole etsimäni mutta ehkä minuakin joku jossain odottaa.
Mulle on käyny aika monta kertaa näin,eikä viime kerrasta ole montaa viikkoa. Tutustuin yhteen poikaan ja ensikerran kun sen näin se oli mun mielestä hyvän näkönen ja olin siihen ihastunu. Silloin toivoin että saisin tunteilleni vastakaikua...mutta kun niin sitten kävi ja tapailtiin muutaman kerran ja sain kuulla siltä itseltään että hyvältä kaveriltani että se välittää musta tosi paljon, aloinkin etsimään siitä kaikkia mahdollisia vikoja. Aina löytyi jotain. Se ihminen olisi halunnut alkaa seurustella mun kanssa mutta minä en pystyny. Se olis tehny mitä vaan mun puolesta. Mä tykkäsin siitä mutta ei mullakaan ollu sellasta tunnetta niinku on jos oikein kunnolla ihastuu johonkin, eli ottaa mahanpohjasta ja tuntuu että leijailee pilvissä. Me vietettiin tosi paljon aikaa yhdessä ja kun sitten kävi niin että se palasi entisen tyttöystävän luo niin, suoraansanottuna mun oli ihan älyttömän paha olla ja sitten vasta aloin ajattelemaan että jospa sittenkin se olisi ollut se oikea minulle ja olihan se ihan mukava ja hyvännäkönen,miksi päästin sen menemään... No eihän kukaan jaksa kovin kauaa odotella milloin olen valmis sen kanssa seurustelemaan, jos kerran olen sanonu että on on parempi kun ollaan vaan kavereita. Mulla on myös sellanen tilanne että en ole vähään aikaan seurustellu kunnolla kenenkään kanssa ja se tosiaan alkaa jo tympiä... Ja olis mukava kun olis joku jonka kanssa olla ja viettää aikaa, kenen viereen käpertyä.
Mutta se on totta että kyllä se vaan tuntuu sitten kun se oikea ihminen tulee vastaan. Ei sellasen kanssa kannata aloittaaseurustelua jonka kanssa ei tunnu hyvältä olla.
Sitten vielä siitä, kun sanoit että mietit haluaisiko harrastaa seksiä... Ite mietin varmaan jokaisesta joka on kiinnostunu minusta ja josta minä olen kiinnostunu että pystyisinkö siihen. Ja jos tuntuu että ei niin sillon se on niin että ei siitä ihmisestä sillon ole oikeasti kiinnostunu, niin että siitä mitään vakavaa suhdetta koskaan voisi tulla. Toivottavasti tästä oli jotain apua:)
Kiitos vastauksestasi :). Yksin on tylsää, mutta kyllä se niin vain on että vielä tylsempää on jos on itse koko ajan tietoinen ettei pysty olemaan täysillä mukana. Sitä paitsi me ollaan vielä nuoria - meidän kuuluu kokea se mieletön huuma ja kaikki mahdolliset perhoset ja tihkuva jännitys mikä sellaseen todelliseen ihastumiseen ja hullaantumiseen liittyy! Ehkä nykypäivänä on vaan niin että joka puolelta tulee painetta seurusteluun: vanhemmat ihmettelee että mikä tolla on ku se ei oo kenellekään kelvannut, kaverit kyselee että eiks sulla tosiaan oo koskaan ollut poikakaveria jne. Kaikki tuntuvat seurustelevan, kaikki paitsi minä.
Oon kuitenkin vakuuttunut, että kun löydän sellaisen ihmisen, johon ihastun palavasti ja niin että se sama ihminen ihastuu muhun palavasti, niin se on sitten siinä! Silloin annan KAIKKENI, ja silloin myös olen parhaimmillani. Silloin myös itse ansaitsen samanlaisen vastakaiun.
Sitä odotellessa...
Iloista kevättä ja kesää, ja tsemppiä sinkkuiluun!