Näin monta vuotta meillä takana... jotain on täytynyt elämästä olla kertynyt hihaan. Tiedän että olemme yksilöitä, olemme erilaisia. Olen miettinyt sitä, miten naiset ja miehet todellisuudessa eroavat toisistaan käyttymisen ja ajattelun perusteella. Vai onko eroa, onko kysymys vain yksilökohtaisista eroista, ei siitä että olemme naisia ja miehiä.
Mitä eroja olette käyttäytymisessämme ja ajattelussamme huomanneet? Oma peruskuvani meistä sukupuolista on jotain tällaista, erittäin epätäsmällisessä ja karikatorisessa muodossa:
Miehet:
- ei jakseta niin paljoa ajatella elämää, tärkeää on että on ruokaa ja perusturva, mukulat on tehty ja suhde vähän etäinen. Selkeä kilpailuvietti. Raha kiinnostaa ja seksiä pitää olla saatavilla kun tekee mieli. Auto on tärkeää ja tekniikka, penkkiurheilu on mukavaa ja oluella saa sopivasti peitettyä arjen harmautta ja ongelmia. Vaikea itkeä ja puhua tunteista (tosimies ei tunteille). Pidetään mieluiten kaikki sisässä, aina taisteluvalmis.
Naiset:
- pohditaan elämää, lapset ovat etusijalla elämässä, perusturvan tarve, ruoassa sen olemus on tärkeää, suklaalla ja jätskillä peitetään arjen harmautta. Kilpailuvietti toisiin naisiin organisaatiossa. Seksi tulee päänsisältä ja on yhteydessä moniin asioihin. Kauniit asiat ja yksityiskohdat ovat tärkeitä, penkkiurheilu ei kiinnosta, mutta ryhmäjumpat yms. ovat sosiaalisesti kivoja. Viini on osa elämän juhlaa, mutta alkoholi ei sinänsä välttämättä ole erityisessä osassa elämässä, ongelmia ei tarvi paeta alkoholiin. Helppo itkeä ja puhua tunteista ja tällä tavalla voi purkaa sisältään pahaa oloa.
Hmmm.... menikö metsään?
Naisten ja miesten olemuksesta
29
2347
Vastaukset
- mirham
naulan kantaan!Ehkä joitain poikkeuksia löytyy ,mutta pääpiirteittäin näin se taitaa olla,
- laahustava
metsään.Kirjoituksesi kay johonkin -80 luvulle mut ei enään.Nykyään molemmat sukupuolet pohtivat elämää ja sen tarkoitusperää joskus jopa yhdessä.Muutenkin lisäätyvässä määrin harrastavat yhdessä jopa sellaista miesten perinteistä penkkiurheilulajia kuin jääkiekko ja muutenkin pariskunnat toimivat yhdessä enemmän kuin ennen ja myös ottavat huomioon toisen tarpeita.Luulen johtuvan siittä eron pelosta kun huomaa monen lähipiirissä eroavan(joskus liiankin helposti).
- Aleksi40
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan?
20 vuodessa ihmisen, tai miehen tai naisen syvin olemus ei varmaankaan muutu. Kuten mainitsin yksilökohtaiset erot ovat suuria ja eroja on myös eri yhteiskuntaluokkien välillä sekä maantieteellisesti.
Otat esimerkiksi tapauksia, jossa naiset ovat joustaneet ja tulleet mukaan miesten harrastuksiin, itse pidän tuota juuri elämän ymmärtämisenä, joka naisissa luonnostaan on. Menisitkö itse tyttöjen harrastuksiin, tupperware-kutsuihin tai johonkin latinotanssiryhmään? Tuskinpa????
Ottavatko parit huomioon toistensa tarpeita, vai meneekö energia nykyään siihen, että pysytään elintasokilpailussa mukana? Kun elämässä on vain työ ja arki, niin jaksetaanko toista vielä ymmärtää, kun kaikki voimat menee omaan selviämiseen. - laahustava
Aleksi40 kirjoitti:
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan?
20 vuodessa ihmisen, tai miehen tai naisen syvin olemus ei varmaankaan muutu. Kuten mainitsin yksilökohtaiset erot ovat suuria ja eroja on myös eri yhteiskuntaluokkien välillä sekä maantieteellisesti.
Otat esimerkiksi tapauksia, jossa naiset ovat joustaneet ja tulleet mukaan miesten harrastuksiin, itse pidän tuota juuri elämän ymmärtämisenä, joka naisissa luonnostaan on. Menisitkö itse tyttöjen harrastuksiin, tupperware-kutsuihin tai johonkin latinotanssiryhmään? Tuskinpa????
Ottavatko parit huomioon toistensa tarpeita, vai meneekö energia nykyään siihen, että pysytään elintasokilpailussa mukana? Kun elämässä on vain työ ja arki, niin jaksetaanko toista vielä ymmärtää, kun kaikki voimat menee omaan selviämiseen.On muitakin paikkoja kuin tupperware-kutsut mikä tulee muuten aina ensimmäisenä esiin esim. runonlausunta(josta en tajua mitään)kun on vaan mukana sekin riittää ja tulee hyvälle tuulelle pelkästään siittä kun huomaa kuinka paljon vaimo nauttii.Teatteri jonka nuorempana kiersin kaukaa miltei inhosin ja nyt olen jopa itsekkin nauttinut esityksistä.
Kuten huomaat ihminen muuttuu.
Enemmän suvaitsevammaksi eikä ole heti vastaan pelkällä ennakko ansenteella - TyytyväinenMies
Aleksi40 kirjoitti:
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan?
20 vuodessa ihmisen, tai miehen tai naisen syvin olemus ei varmaankaan muutu. Kuten mainitsin yksilökohtaiset erot ovat suuria ja eroja on myös eri yhteiskuntaluokkien välillä sekä maantieteellisesti.
Otat esimerkiksi tapauksia, jossa naiset ovat joustaneet ja tulleet mukaan miesten harrastuksiin, itse pidän tuota juuri elämän ymmärtämisenä, joka naisissa luonnostaan on. Menisitkö itse tyttöjen harrastuksiin, tupperware-kutsuihin tai johonkin latinotanssiryhmään? Tuskinpa????
Ottavatko parit huomioon toistensa tarpeita, vai meneekö energia nykyään siihen, että pysytään elintasokilpailussa mukana? Kun elämässä on vain työ ja arki, niin jaksetaanko toista vielä ymmärtää, kun kaikki voimat menee omaan selviämiseen.Pitkälti samaa mieltä ku laahustava et sun kirjotukses ei ehkä oo ihan tätä päivää ainakaan 40 naisten ja miesten elämässä. Yhdessä me harrastetaan, niin meillä uusioperheessä jossa jo muksut niin isoja että niiden kanssa voi harrastaa vaikka mitä nastaa niinku tekee noi tuttavaperheetki. Käydään hiihtämässä, retkillä, reissuilla ja lomilla, lätkämatseissa., leffassa ihan mitä vaan. Jos kakarat jo lähteny himasta siinä oiva tilanne tehdä kaikkee kivaa kumppanin kanssa asioita joita ei sillon ehtiny ku muksut vaati enemmä hoitoo ja himassaoloa, tätä aikaa me oikeen venataan et saadaan tehdä juttuja kahdestaanki. Kyllä moni 40 mies jolla on hyvä ja nasta vaimo/kumppani haluu varmasti harrastaa ja tehdä asioita yhdessä. 40 nainen on ihana!!!!!! Sen lisäks että se on hyvä kumppani se on myös hyvä kaveri. Ne tietää jo yleensä mitä ne haluu ja on tasapainossa ittesä ja elämänsä kanssa. Ne osaa jo antaa paljon arkeenki. Juhlasta puhumattakaan!!!
Harvan niistä tarvii enää kammeta ja kilpailla duunielemässä.
Totta kai muksut on naiselle ykkösenä, mutta pitäishän ne olla sitä miehillekin sillonku niitä on ja niinkauan ku ne himassa on!!
Kyllä me vaimon kanssa pohditaan yhdessä elämää, vanhenemista ja millasta elämää halutaan tästä lähtien elää. Tehään hyvää safkaa, onhan se miehillekin tärkeetä hyvä terveellinen ruoka ja lisäks, nasta harrastus tehdä sitä kimpassa. - Aleksi40 evk
TyytyväinenMies kirjoitti:
Pitkälti samaa mieltä ku laahustava et sun kirjotukses ei ehkä oo ihan tätä päivää ainakaan 40 naisten ja miesten elämässä. Yhdessä me harrastetaan, niin meillä uusioperheessä jossa jo muksut niin isoja että niiden kanssa voi harrastaa vaikka mitä nastaa niinku tekee noi tuttavaperheetki. Käydään hiihtämässä, retkillä, reissuilla ja lomilla, lätkämatseissa., leffassa ihan mitä vaan. Jos kakarat jo lähteny himasta siinä oiva tilanne tehdä kaikkee kivaa kumppanin kanssa asioita joita ei sillon ehtiny ku muksut vaati enemmä hoitoo ja himassaoloa, tätä aikaa me oikeen venataan et saadaan tehdä juttuja kahdestaanki. Kyllä moni 40 mies jolla on hyvä ja nasta vaimo/kumppani haluu varmasti harrastaa ja tehdä asioita yhdessä. 40 nainen on ihana!!!!!! Sen lisäks että se on hyvä kumppani se on myös hyvä kaveri. Ne tietää jo yleensä mitä ne haluu ja on tasapainossa ittesä ja elämänsä kanssa. Ne osaa jo antaa paljon arkeenki. Juhlasta puhumattakaan!!!
Harvan niistä tarvii enää kammeta ja kilpailla duunielemässä.
Totta kai muksut on naiselle ykkösenä, mutta pitäishän ne olla sitä miehillekin sillonku niitä on ja niinkauan ku ne himassa on!!
Kyllä me vaimon kanssa pohditaan yhdessä elämää, vanhenemista ja millasta elämää halutaan tästä lähtien elää. Tehään hyvää safkaa, onhan se miehillekin tärkeetä hyvä terveellinen ruoka ja lisäks, nasta harrastus tehdä sitä kimpassa.jaa jaa, odotellaanpas naisten kommentteja. Kuten edelleen toistan voi yksilökohtaisia eroja olla. Silti väittäisin miesten maailman ja naisten maailman edelleen eroavan toisistaan ajattelultaan ja suhtautumiseltaan eri asioihin. Kiva kuitenkin lukea positiivisia mieskannanottoja parisuhteeseen. Mitenkäs noi muut osiot? ihan hebreaa, eli et tunnista itsessäsi?
TyytyväinenMies kirjoitti:
Pitkälti samaa mieltä ku laahustava et sun kirjotukses ei ehkä oo ihan tätä päivää ainakaan 40 naisten ja miesten elämässä. Yhdessä me harrastetaan, niin meillä uusioperheessä jossa jo muksut niin isoja että niiden kanssa voi harrastaa vaikka mitä nastaa niinku tekee noi tuttavaperheetki. Käydään hiihtämässä, retkillä, reissuilla ja lomilla, lätkämatseissa., leffassa ihan mitä vaan. Jos kakarat jo lähteny himasta siinä oiva tilanne tehdä kaikkee kivaa kumppanin kanssa asioita joita ei sillon ehtiny ku muksut vaati enemmä hoitoo ja himassaoloa, tätä aikaa me oikeen venataan et saadaan tehdä juttuja kahdestaanki. Kyllä moni 40 mies jolla on hyvä ja nasta vaimo/kumppani haluu varmasti harrastaa ja tehdä asioita yhdessä. 40 nainen on ihana!!!!!! Sen lisäks että se on hyvä kumppani se on myös hyvä kaveri. Ne tietää jo yleensä mitä ne haluu ja on tasapainossa ittesä ja elämänsä kanssa. Ne osaa jo antaa paljon arkeenki. Juhlasta puhumattakaan!!!
Harvan niistä tarvii enää kammeta ja kilpailla duunielemässä.
Totta kai muksut on naiselle ykkösenä, mutta pitäishän ne olla sitä miehillekin sillonku niitä on ja niinkauan ku ne himassa on!!
Kyllä me vaimon kanssa pohditaan yhdessä elämää, vanhenemista ja millasta elämää halutaan tästä lähtien elää. Tehään hyvää safkaa, onhan se miehillekin tärkeetä hyvä terveellinen ruoka ja lisäks, nasta harrastus tehdä sitä kimpassa.Hymy sinulle :). Kirjotit 40 naisesta just niinkuin se on, ihana se on :). Miksei siis mies antaisi omaa panostansa suhteen eteen. Niin kotihommissa kuin harrastuksissa.
Kiva lukea miten hienosti parisuhteesi toimii.
Onnea jatkoon.- TyytyväinenMies
Aleksi40 evk kirjoitti:
jaa jaa, odotellaanpas naisten kommentteja. Kuten edelleen toistan voi yksilökohtaisia eroja olla. Silti väittäisin miesten maailman ja naisten maailman edelleen eroavan toisistaan ajattelultaan ja suhtautumiseltaan eri asioihin. Kiva kuitenkin lukea positiivisia mieskannanottoja parisuhteeseen. Mitenkäs noi muut osiot? ihan hebreaa, eli et tunnista itsessäsi?
Joo on täkeitä asioita noi miesten jutut autot, tekniikka ym. mut eihän ne mun parisuhdetta haittaa! Mä voin jutella niistä mun duuni tai muiden frendien kanssa. Naiset juttelee naisten kans niitä omii juttujaan. Arki, ei se oo harmaata kun sen oikeen oivaltaa, eli meillä se on just sitä et tehdään YHDESSÄ niitä arjen pieniä kivoja asioita. Huumoria ja iloa elämään!
- meilläkin
TyytyväinenMies kirjoitti:
Pitkälti samaa mieltä ku laahustava et sun kirjotukses ei ehkä oo ihan tätä päivää ainakaan 40 naisten ja miesten elämässä. Yhdessä me harrastetaan, niin meillä uusioperheessä jossa jo muksut niin isoja että niiden kanssa voi harrastaa vaikka mitä nastaa niinku tekee noi tuttavaperheetki. Käydään hiihtämässä, retkillä, reissuilla ja lomilla, lätkämatseissa., leffassa ihan mitä vaan. Jos kakarat jo lähteny himasta siinä oiva tilanne tehdä kaikkee kivaa kumppanin kanssa asioita joita ei sillon ehtiny ku muksut vaati enemmä hoitoo ja himassaoloa, tätä aikaa me oikeen venataan et saadaan tehdä juttuja kahdestaanki. Kyllä moni 40 mies jolla on hyvä ja nasta vaimo/kumppani haluu varmasti harrastaa ja tehdä asioita yhdessä. 40 nainen on ihana!!!!!! Sen lisäks että se on hyvä kumppani se on myös hyvä kaveri. Ne tietää jo yleensä mitä ne haluu ja on tasapainossa ittesä ja elämänsä kanssa. Ne osaa jo antaa paljon arkeenki. Juhlasta puhumattakaan!!!
Harvan niistä tarvii enää kammeta ja kilpailla duunielemässä.
Totta kai muksut on naiselle ykkösenä, mutta pitäishän ne olla sitä miehillekin sillonku niitä on ja niinkauan ku ne himassa on!!
Kyllä me vaimon kanssa pohditaan yhdessä elämää, vanhenemista ja millasta elämää halutaan tästä lähtien elää. Tehään hyvää safkaa, onhan se miehillekin tärkeetä hyvä terveellinen ruoka ja lisäks, nasta harrastus tehdä sitä kimpassa.Näin se just menee meilläkin :) Tässä iässä elämä on ihanaa!!!! Ja yhdessä tehdään asioita, käydään tetterissa, hiihtämässä, mökillä, matkoilla yms. On aikaa nauttia taas toisistaan ja elämästä jota on kuitenki vielä paljon edessä. Ainakin toivottavasti on ja että tervyttä riittää.
iloista kevään odotusta kaikille 40 toivoo
tyytyväinen nainen 40 - Runonlausumisesta
laahustava kirjoitti:
On muitakin paikkoja kuin tupperware-kutsut mikä tulee muuten aina ensimmäisenä esiin esim. runonlausunta(josta en tajua mitään)kun on vaan mukana sekin riittää ja tulee hyvälle tuulelle pelkästään siittä kun huomaa kuinka paljon vaimo nauttii.Teatteri jonka nuorempana kiersin kaukaa miltei inhosin ja nyt olen jopa itsekkin nauttinut esityksistä.
Kuten huomaat ihminen muuttuu.
Enemmän suvaitsevammaksi eikä ole heti vastaan pelkällä ennakko ansenteellaSekä sen jälkeisestä "helluttelusta" kaikkien miesten kanssa.Siis nussimasa oli .
Oli tosi hyvä valehteleenkin ja näytteli viatonta, jopa sanoi olevansa uskovainen.
No olikin varmaan uskovainen ,eikö se uskovaisten "Tavara" ole yhteistä sitä saa jakaa aivan kun aamulehteä.
Toivotan hyvää tuuria.Johan.
- maron
Olen huomannut itseni kohdalla (50v.) että vanhemmiten olen tullut paljon rohkeammaksi. Nuorena pelkäsin pimeää, ukkosta, yksinoloa, metsässä kävelyä, sairastumista, kuolemaa ja varmaan satoja muita asioita. Nyt viiskymppisenä en pelkää enää mitään - en tiedä mistä se johtuu, mutta pelko on vaan kadonnut. Tietenkin omien läheisten puolesta huolehtii, mutta en enää pelkää heidän puolestaan. Jotenkin elämä menee omaa rataansa, ja vaikka olen parantumattomasti sairastunut sairauteen joka ei kylläkään henkeä vie, mutta aiheuttaa kipuja ja sen sellaista oiretta, niin olen paljon vahvempi kuin koskaan aikaisemmin.
En itke sairauteni tähden, vaikka monille tämä tauti ottaa todella koville, minä vaan en pahemmin piittaa koko jutusta. Kivut on ja sillä siisti, silloin kun pystyn kävelemään ja liikkumaan niin liikun todella paljon ja nautin siitä täysin siemauksin - sitten on taas aikoja jotka joutuu viettämään petin pohjalla, mutta tiedän että parempi aika taas koittaa. Mutta pelko on kadonnut, tilalle on tullut taistelumieli ja usko huomiseen. Ei elämä aina kulje sitä aurinkoista puolta, on välillä varjoa ja sadettakin. Olen ikuinen optimisti ja pirun sisukas - periksi en anna.
MIehillä olen taas huomannut että he tavallaan
"ukkoontuvat". Huumorintaju häviää, he huolestuvat heti kun jostakin kohtaa vähän vihlaisee ja hirvittävä huoli siitä että kun nuorena pystyi hakkaamaan puita 8 tuntia ja nyt tulee selkä kipeäksi jo viiden tunnin jälkeen!!!!!
Että varmaankin on syöpä tai joku muu kamala tauti, vaikka yritän sanoa että ehkäpä 60 vuoden ikä olisi syy, se ei mene jakeluun. Itseäni huvittaa koko juttu, mutta mies hermostuu että mitäs siinä naureskelet.
Mies yrittää olla "matcho" vielä vanhempanakin.
(olikohan toi nyt ihan oikein kirjoitettu - pistetään se tämän iän syyksi jos oli väärin)
Tietysti miehissäkin on eroa jotkut säilyttävät huumorintajunsa, samoin naisissa on eroa useat viiskymppiset naiset ovat aivan kamalia valittajia.
Minä olin pahempi nuorena, nyt yritän ymmärtää ihmisiä eri tavalla, en kadehdi enkä hauku nuorisoa, en kadehdi myöskään naapurin uutta autoa, enkä välitä vaikka naapurin pikkumukelot kiljuvat ja juoksentelevat ympäriinsä.
Minun puolestani uutenavuotena saa paukutella raketteja vaikka koko yön, ei haittaa vaikka jonkun koira kusasee meidän portinpieleen, en valita koirankakoista tien varsilla, joskus ajattelen että olenko tulossa seniiliksi kun en välitä, mutta sitten huomaan että ei se sitä ole, vaan elämä on niin kiva asia että miksi tuhlata sitä valittamiseen ja muiden kyyläämiseen.
Oletteko samaa mieltä?Mukava lukea kirjoituksesi. Hienoa että taistelutahtoa sinulla löytyy sairaudesta huolimatta. Etkä ole valittajaksi heittäytynyt, vaikka kestämistä sinulla sairautesi kanssa on.
Meillä niinsanotusti terveillä on tuossa oppimista.
Itse saattaisin tulla kitkeräksi jos vakava sairaus yllättäisi, silloin ei valituksista loppua tulisi :).
Kaikenlaisia valittajia löytyy, eivät oikein löydä hyviä ja positiivisia asioita mistään. Itse ärsyynnyn nykyään näistä valittajista suunnattomasti. Saattaahan se olla sellainen tietynlainen elämäntapa heillä, vähän niinkuin huvinvuoksi naristaan.
Onhan toki asioita, joista on aihettakin valittaa.
Mukavaa ja aurinkoista kevään jatkoa sinulle :). Tsemppiä edelleenkin!- Nainen -60
Mariet kirjoitti:
Mukava lukea kirjoituksesi. Hienoa että taistelutahtoa sinulla löytyy sairaudesta huolimatta. Etkä ole valittajaksi heittäytynyt, vaikka kestämistä sinulla sairautesi kanssa on.
Meillä niinsanotusti terveillä on tuossa oppimista.
Itse saattaisin tulla kitkeräksi jos vakava sairaus yllättäisi, silloin ei valituksista loppua tulisi :).
Kaikenlaisia valittajia löytyy, eivät oikein löydä hyviä ja positiivisia asioita mistään. Itse ärsyynnyn nykyään näistä valittajista suunnattomasti. Saattaahan se olla sellainen tietynlainen elämäntapa heillä, vähän niinkuin huvinvuoksi naristaan.
Onhan toki asioita, joista on aihettakin valittaa.
Mukavaa ja aurinkoista kevään jatkoa sinulle :). Tsemppiä edelleenkin!miestä ja naista maailmassa kulkee. Oleellista miehessä minun mielestäni on se, että hänessä on tarvittaessa voimaa ja kykyä päättää, ottaa vastuuta. Nyhverö mies vie naiseltakin voimat. Nyhverö voi olla myös salakavalasti vihainen ja tilaisuuden tullen paha. Miehisen miehen ei tarvitse alistaa naista ja hakea sillä tavoin muka kunnioitusta. Se tulee ihan ihan itsestään.
Miehistä miestä katsoessaan jo nainen alkaa tuntea itsensä naiseksi. Ja siitä on omat seurauksensa ihan luonnollisesti.
- venuslainen
Oletko lukenut John Grayn kirjan;
Mies Marsista ja Nainen Venuksesta?!
Suosittelen lämpimästi- Eirek Olustelija
Gray tekee miehestä aika seksistisen stereotyypin ainakin siinä "Uusi rakkaus" -kirjassaan. Vaan onhan tyypillä hyviäkin ajatuksia.
Onhan ne kirjat kieltämättä myyneet paljon...
"5 billion flies can't be wrong - eat shit!" - venuslainen
Eirek Olustelija kirjoitti:
Gray tekee miehestä aika seksistisen stereotyypin ainakin siinä "Uusi rakkaus" -kirjassaan. Vaan onhan tyypillä hyviäkin ajatuksia.
Onhan ne kirjat kieltämättä myyneet paljon...
"5 billion flies can't be wrong - eat shit!"En ole lukenut muita hänen kirjojaan, kun tuon edellämainitsemani(kauan, kauan sitten) Ja en voi muuta todeta kun, että minulle se on tehnyt hyvää!!!
- Laura.
Nappi kommentti ja papukaija -merkin ojennus.
- amelie
Olipa kiva löytää sinut Aleksi taas tältä palstalta. Olinkin jo kaivannut sinun syvällisiä kommentteja parisuhdeasioista ja elämän ilmiöistä meillä 40 - ikäisillä.
Tulen keskusteluun mukaan piakkoin. Jatkathan , Aleksi , kirjoittelujasi. En näe syytä kieltää tuota arviota, johon kuiten-
kiin piirtyy naisen kädenjälki. Paljon lauseita,
joita näkee naistenlehtien (luen joskus niitä-
kin) palstoilla.
Tuo "kuva" koskee kuitenkin vain osaa miehistä,
mutta koska siitä niin paljon puhutaan, siitä
on muodostunut yleinen totuus.
Sama koskee naisia, vaikka arvio naisista osuu
huomattavasti tarkemmin.
Mies voi myöskin nauttia hyvästä seurasta, jakaa
mielipiteitä, nauttia lasten seurasta, ruoan-
laitosta yms. Henkilökohtaisesti en osaa nauttia
olutta murheeseen tai arjen harmauteen tai edes
penkkiurheilun kera, joka sekin on ulkomainen
lainattu stereotypia. Viini ja olut ovat kuitenkin
pienessä määrin harrastus, ei juomaharrastus.
Tunteet paljastetaan vasta kun on varma vasta-
pelurista.
Monet tuntemistani naisista ovat joskus hämmäs-
telleet kuinka asioista voi keskustella mieskin,
mutta eräs piirre heille on ollut yhteinen:
Kollektiivinen ääni uskaltaa enemmän, kun vastas-
sa on vain yksi tai kaksi miestä.
Kun pohditaan elämää, prioriteetit pitäisi olla
selvät. Kun pohditaan oikeuksia, siinä vasta poru
syntyykin.
Naiset ovat lisääntyvässä määrin satsanneet "so-
siaaliseen" kanssakäymiseen, joten annettu kuvaus
on hieman vanhahtava. Yhä enemmän poltetaan, juo-
daan ja harrastetaan sivupolkuja. Uranaiset kas-
vattavat etäisyyttä lapsiin siinä, missä miehet.
Kilpailuvietti - ah, siitä voisi kertoa jopa ta-
rinoita.
Ehkä naistyyppejä on enemmän kuin miehiä, koska
miehet todella ovat suoraviivaisempia. Paljon
on miehiä, joilla aivot välillä hikoavat ahtaissa
housuissa, mutta omaan tuttavapiiriin kuuluu
sellaisia yllättävän vähän.
Elämä? Kyllä sitä ajatellaan ja paljon ajatel-
laankin. Ennen vaa'assa olivat hurjat unelmat ja
itseriittoisuus, nyt kuin klishee: järki ja
tunteet.- Aleksi40
Meillä 40 miehillä, varsinkin tääällä kirjoittavilla on ollut asiassa oppimisprosessi. Oikeastaan kun miettii olemme tietyllä tavalla jääviä asiassa, kun emme varmaan ole ihan "tyypillisiä" karjuja.
Siis kyllä tässä iässä on monessa asiassa paljon viisaampi, tai ainakin luulee olevansa. Perusasiat ovat geeneissä, mutta ymmärrys on lisääntynyt, eikä olla enää niin ehdottomia. Jotenkin kuitenkin tuntuu vai johtuuko se erilaisista arvoista että 60 miehillä ja naisilla ???? tuo ymmärrys taas on jo vähäisempää. Ehkä olemme elämänkaaremme "ymmärtäväisimässä" -vaiheessa juuri nyt. Ehkä se on luonnollista, tässä iässä on vielä suuri mahdollisuus hyvän pitkän parisuhteen luomiselle. Aleksi40 kirjoitti:
Meillä 40 miehillä, varsinkin tääällä kirjoittavilla on ollut asiassa oppimisprosessi. Oikeastaan kun miettii olemme tietyllä tavalla jääviä asiassa, kun emme varmaan ole ihan "tyypillisiä" karjuja.
Siis kyllä tässä iässä on monessa asiassa paljon viisaampi, tai ainakin luulee olevansa. Perusasiat ovat geeneissä, mutta ymmärrys on lisääntynyt, eikä olla enää niin ehdottomia. Jotenkin kuitenkin tuntuu vai johtuuko se erilaisista arvoista että 60 miehillä ja naisilla ???? tuo ymmärrys taas on jo vähäisempää. Ehkä olemme elämänkaaremme "ymmärtäväisimässä" -vaiheessa juuri nyt. Ehkä se on luonnollista, tässä iässä on vielä suuri mahdollisuus hyvän pitkän parisuhteen luomiselle.Hyvä pointti!
Uskon silti, että "vanha kansa" on ollut niin
tottunutta periytyvään asenteeseen, jossa hokema
edeltäjiltä kertoo olevan ehtoon ja ansaitun
levon aika. Nämä asenteet ovat onneksi hieman
poistuneet ja toivon valistuksen vahvistuvan
kertomaan, että elämä vasta alkaa eläkeiän kyn-
nyksella ja että senkin eteen on tehtävä töitä.
Ymmärrys säilyy kun vireyttä pidetään yllä ja
elämä tehdään mahdollisimman laadukkaaksi. Elämi-
sen ja kokemisen halu säilyy ja parisuhdekin
voi saada uusia ulottuvuuksia.
Kuulin toissa vuonna, että vanhin työväenopiston
oppilas olisi ollut jotain 84v. Hatunnosto!
Olemme ylittäneet jo 80 vuoden keski-iän raja-
pyykin, sen viimeaikainen statistiikka kertoo.
Kyllä tässä ehtii vaikka hopeahäitä viettää, jos
joku niin mielii :)
- TiinaKº
->näitä positiivisia mies-näkökulmia tässä ketjussa. Alitajunnastani kumpuaa väkisinkin ajatus, että nämä muutamat ovat todellakin poikkeuksia jotka vahvistavat säännön, mikäli on uskominen virtuaalimiesten kerrontaan kotioloista, yhteenkuuluvaisuudentunteesta ja yhteisen kivan tekemisestä vaimojensa kanssa. Mutta ehkäpä ne ovatkin juuri näitä uusiopariskuntia, jotka tekevät ja harrastavat yhdessä, suunnittelevat yhteistä aikaa ja odottavat aikaa, kun vihdoinkin saavat olla kaksin.
Koko ikänsä yhdessäolleiden mielipiteitä ei paljon näy, ei kuulu ;D- Aleksi40
Ensinnä korostan että ei ole tarkoitus syyllistää ketään eikä toisaalta ylistää ketään. Juu juu... minusta naiset ovat ihania, mutta ollaan me miehetkin :-) Tässä ketjussa oli paljon positiivisia asioita, mutta ne keskittyvätkin parisuhteeseen ja noin voi hyvinkin olla, mukavaa...
Mietin myös, onko maailma menossa siihen suuntaan, että naiset muuttuvat ominaisuuksiltaan miehisen päin ja miehet naismaiseen päin. Muutaman sadan vuoden kuluttua osat ovat vaihtuneet. Ajatella, vuoden 2500 Tupperware-kutsut, osallistujina vain miehiä pitsisine pöksyineen (yök...!) ja juodaan likööriä... ja puhutaan ns. miesten juoruja
Höh.... - TiinaKº
Aleksi40 kirjoitti:
Ensinnä korostan että ei ole tarkoitus syyllistää ketään eikä toisaalta ylistää ketään. Juu juu... minusta naiset ovat ihania, mutta ollaan me miehetkin :-) Tässä ketjussa oli paljon positiivisia asioita, mutta ne keskittyvätkin parisuhteeseen ja noin voi hyvinkin olla, mukavaa...
Mietin myös, onko maailma menossa siihen suuntaan, että naiset muuttuvat ominaisuuksiltaan miehisen päin ja miehet naismaiseen päin. Muutaman sadan vuoden kuluttua osat ovat vaihtuneet. Ajatella, vuoden 2500 Tupperware-kutsut, osallistujina vain miehiä pitsisine pöksyineen (yök...!) ja juodaan likööriä... ja puhutaan ns. miesten juoruja
Höh....Nykyajan nainen - vahvuudessaankin, haluaa olla "heikko" Hän haluaa että mies on vahva, sellainen johon voi turvata. En ole ajatuksineni naisasianaisten lemmikki ;)
Mutta haluaako mies pehmetä? Haluaako mies niitä Tupper-kutsuja munalikööreineen ja juoruineen?
Siihen olen jäävi vastaamaan, minä olen nainen enkä vuosien kokemuksenkaan jälkeen vielä ymmärrä miesten ajatusmaailmaa yhtään sen paremmin kuin seurakunnankerhossakaan.
Silloin kaikki oli kuitenkin paljon suorempaa. Pojat kiipesivät puuhun ja tytöt katselivat vinosti hymyillen ja kikattaen (kunnoittaen) ylöspäin, kun miehet takoivat korkeuksissa (2m) rintaansa kuin Tarzanit ;D Olen 53.vaimo joitakin vuosia nuorempi,Yhdessä-75,
avioliitossa-80-eteenpäin.Asumme maalla kumpikaan ei maatalouden piiristä lähtöisin,kolme lasta nuorin 19v.
Itse täysraitis,vaimo käyttää jonkin verran.
Koskaan emme ole vieneet lapsiamme hoitoon esim.viikonloppuna,että olisimme yhtäaikaa olleet
menossa.Vaimo käynyt tansseissa ym,aika harvakseen,kun lapset olivat alle kouluikäisiä,nykyisin n,20-60kertaa/vuosi.
Koska itse en ole tannssitaitoinen ja vaimo rakastaa sitä,olen"pakottanut"aikoinaan hänet menemään kavereidensa kanssa lavoille/-rav.
Luotan vaimooni 100%,kaikissa tilanteissa ja hän minuun.En ole mustasukkaista tyyppiä ja meillä aina ollut sellainen käytäntö,että menemisistä ei kysellä vaan niistä kerrotaan,jos katsoo tarpeelliseksi.
Alusta asti olemme harrastaneet omia privaattiharrastuksia,eikä niitä ole laskettu kumpainenko niitä enemmän harrastaa.
Avioliiton alkuaikoina minä,nyk.vaimo enemmän.
Yksi vakavampi kriisi on ensimmäisen 10-vuoden kohdalla,mutta lasten kasvaessa aina parempaan päin ollaan keskinäisessä suhteessa päästy.
Eli on kannattanut arjen murheet kestää yhdessä,sillä elämä on nykyisin hyvin harmoonista ja asiat arjessa eivät hierrä suhdettamme vähääkään.Vaimo säilyttänyt tyttömäisen asenteen elämään ja itse nautin nyk.melko terveenä sairaseläkeläisenä.
Lapset ovat ns.nomaaleita itsenäisiä nuoria.
jk.Kyllä meillä yhteisiä ja koko perheen kanssa olevaa yhteistä toimintaa on aina ollut,mutta luulisin,että meidän persoonille on tämä oma yksityinen elämä antanut sen voiman,millä arjen vastoinkäymisistä on selvitty.
Tämä nyt ei ollut mikään analyysi,vaan tökerösti kerrottu avioliiton alkutaival,koska uskon sen kestävän ja vahvistuvan entisestään.- h ä n
että kyllä voi pitää paikkansa aiemmin kuvatut perhe-elämät, ainaki meidän parisuhde muistuttaa sitä mitä tässä on uusioperheistä kuvattu. Kaksi "kypsässä" :))siis me 40 iässä kun kohtaa toisensa voi suhde todella olla niin hieno. Mutta se edellyttää sitä että tiedetään mitä halutaan elämältä, ollaan hyväksytty tämä ikä, ei siis haihatella nuoruudesta tms. Lapset on tehty jne jne. Yhdyn edellisiin kirjottajiin siinäkin että tämä ikä todella voi olla hienoa aikaa niin miehelle kuin naiselle ja ennen kaikkea heille yhdessä :))
t. uusioäiti
- Eirek Olustelija
Ei mennyt metsään, ei ollenkaan. Olet, parahin Aleksi, nimittäin kaulaasi myöten suossa. Niinkuin kaikki muutkin, jotka käyttävät lauseita tyypiltään "miehet sitä ja naiset tätä".
Jopa oman erilaisuutensa (ja sitä kautta erinomaisuutensa) määrittäminen perustuu jonkinlaiseen stereotypiaan siitä minkälaisia (muut) naiset tai miehet ovat. Suo siellä, vetelä täällä.
Kallistuisin siis yksilökohtaisten erojen kannalle.- Aleksi40
Minä suossa ja sinä vetelässä...
Kallistun yksilökohtaisiin eroihin samoin mutta pohjana jonkinlainen elämänkokemus siitä mitä naiset ja miehet ovat. Uskon että kaikilla on jonkinlainen ennakkoasenne toista sukupuolta kohtaan. Suuri virhe on uskoa että olemme samanlaisia, sellaiset parisuhteet eivät toimi, ennenpitkään on edessä ymmärtämättömyyden umpikuja. No, itse olenkin paras puhuja..... :-((, mutta opiskelen elämää. Päättötutkinto sitten elämän viimeisenä päivänä.
- EvaLuna
Eroja sukupuolten käyttäytymisessä ja ajattelussa?
Hyvin olit saanut lueteltua kaikkein karikatyyrisimmät erot miehistä ja naisista. Tosin paikkaansapitäviä suurimmalta osin myös minun mielestäni, jos aivan kärjistäen puhutaan. Miehiä kieltämättä kiinnostaa enemmän tekniikka, urheilu ja ehkäpä myös materia. Naisia taas nk. pehmeät arvot, koti, perhe ja ystävät.
Tosin viimeaikoina myös naisten ajatukset, arvomaailma ja jopa käyttäytyminen ovat lähentyneet miesten vastaavaa. Naiset ovat alkaneet käyttyäytyä kuten miehet. Ei ehkä aivan samallalailla, mutta kuitenkin myötäillen miehisiä toimintatapoja. Onko se hyvä vai paha, siitä voidaan kai olla montaa mieltä?
Yksilökohtaiset erot ovat kuitenkin merkittäviä. Ne pääosin määräävät käytöksemme. Vaikka olemmekin naisia ja miehiä, olemme myös yksilöitä. Jokainen käyttäytyy oman persoonansa mukaan. Mutta kyllä miehinen tai naisellinen ajattelutapa usein heijastuu yksilön käytökseen. Ja tietenkin asiaan vaikuttaa myös ympäröivä kulttuuri. Naisten- ja miesten tapa toimia juuri tässä ympäristössä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1191682
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991508Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä
Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy37963Multa sulle
Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M29889Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?38841Nainen, olen tutkinut sinua paljon
Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm50806Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?
Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s43758Olet myös vähän ärsyttävä
Tuntuu, että olet tahallaan nuin vaikeasti tavoiteltava. En tiedä kauanko jaksan tätä näin.37750Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘56748Onko sulla empatiakykyä?
Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet37720