Itse asiassa tämä on kysymys, että onko sellaista julkisyhteisöltä haettavissa olevaa lainaa ja rahaa, jolla voisi tehdä tarvittavat investoinnit ja järjestää itsensä takaisin
työelämään jonka edellytys on hyvä/toimiva terveys?
Ja jos ei ole niin tulisiko olla jokin "terveydentakaisinhankkimislaina"?
En tiedä kuinka monta kohtalotoveria on esim. astmaatikoissa, joilla terveys on romahtanut olennaisesti tai pysyy niin huonolla tasolla, että se sinänsä ylläpitää kierrettä, jossa ei ole mahdollista saavuttaa järkevää ja asianmukaista toimeentuloa, minkä edellytyksellä voisi nostaa itsensä sellaisiin olosuhteisiin, että terveys voisi myös pysyä yllä.
En tiedä linjaako tämä jotenkin kansalaisen ja valtion suhteen utopistiselle tolalle, mutta seuraava ajatus edellyttäisi varmaankin aika isoa luottamusta kansalaiseen
valtion viranomaistahon edustajien taholta.
Itse kokisin, että esim. terveydentilan aleneminen tai huonona pysymiseen esim. astmankaltaisessa sairaudessa, joka on kohtausluontoinen sairaus tulisi löytyä fyysisistä ympäristötekijöistä.
Tällainen saattaisi olla, esim. vaivan/sairauden kannalta huono asumistilanne.
Jos esim. allergista astmaa sairastava, joutuu asumaan halvoissa vuokra-asunnoissa, joissa altistuu jokapäiväisesti merkittävässä määrin allergeeneille, syntynee edellytys terveyden alenemiselle. Vastaavasti jollain muulla tavalla
halvan vuokra-asunnon ongelmien vuoksi voi syntyä
terveysongelmia, jotka vahingoittavat terveyttä
samankaltaisien olosuhteiden toistuessa riittävän pitkän niin, että lopulta tulonhankkimiskyky alenee joko pysyvästi tai toistaiseksi kunnes tilanteeseen löytyy terveydellisesti oikea ratkaisu.
Köyhä ihminen, joka elää halpojen vuokra-asuntojen kierteessä on hyvin vaikea päästä elämässään eteenpäin, silloin kun terveyden aleneminen ja sitä myöden tulonhankkimiskyky
on rajoittunut.
Sen sijaan jos henkilöllä olisi mahdollisuus hankkia asianmukainen asunto olisi vastaavasti
henkilön mahdollista päästä asiallisen tulonhankkijaksi ja kuluerästä kunnialliseksi veronmaksajaksi.
Se, miten siihen päästään on vaatii merkittävää investointia. Esim. asiallisen asunnonhankkiminen tuskin syntyy millään kollektiivisella päätöksellä siitä mikä olisi sairauden hoidon kannalta paras mahdollinen ratakisu silloin kun kyseessä on sairaudet joiden oireet vaihtelevat huomattavasti yksilötasolla.
Asunnon soveltuvuuden voinee ratkaista esim. kukin astmaatikko vain omien oireiden ja niitä vaativien terveydellisten olosuhteiden ratkaisemisella omakohtaisesti.
Laina valtiolta esim. asunnonhankintaa varten olisi ehkä 30.000-100.000 euroa. Kun laina jouduttaisiin myöntämään aina ilman muita takuita
kuin ko. henkilön oma sitoutuminen, tämä edellyttäisi erityistä suhteen määrittelyä tässä tapauksessa osapuolien; ko. kansalaisen ja valtion kesken. Uskoisin, että rohkeampi ote asiassa voisi edesauttaa sellaisen ilmapiirin syntyä, jossa esim. tällainen rationaalinen tervehdyttämistoimenpide voisi tulla kyseeseen
jos samalla sallittaisiin sellaisen sitoutumis,- ja vastuusuhteen luonti kansalaiseen päin, joka motivoisi sekä antaisi selkeän käsityksen siitä kuka on myös vastuussa lainanhoidosta.
Tällaiset järjestelyt vaatisivat kuitenkin sellaisen kansallisen ja valtion välisen luottamussuhteen syntyä, jossa tavoiteltaisiin
sitä paljon mainostettua omatoimisuutta ja yritteliäisyyttä, se on kuitenkin mahdotonta niin kauan kuin luodaan samanaikaisesti maneereja, jotka ylläpitävät vanhakantaista holhousvaltiota
yllä.
Ok. Sovitaan että tämä oli huono vitsi.
Eli onks mitään valtiolta saatavaa lainaa?
Sellaista johon kumileimasimen jäljen saa mahd.nopsaan sillä terveyshän on kaiketi aihe johon tulisi hakea ratkaisua yleensä aika nopealla aikavälillä eikä kituutella vuosikausia.
Sori vielä, että ehdotin asiaa.
työelämään jonka edellytys on hyvä/toimiva terveys?
Ja jos ei ole niin tulisiko olla jokin "terveydentakaisinhankkimislaina"?
En tiedä kuinka monta kohtalotoveria on esim. astmaatikoissa, joilla terveys on romahtanut olennaisesti tai pysyy niin huonolla tasolla, että se sinänsä ylläpitää kierrettä, jossa ei ole mahdollista saavuttaa järkevää ja asianmukaista toimeentuloa, minkä edellytyksellä voisi nostaa itsensä sellaisiin olosuhteisiin, että terveys voisi myös pysyä yllä.
En tiedä linjaako tämä jotenkin kansalaisen ja valtion suhteen utopistiselle tolalle, mutta seuraava ajatus edellyttäisi varmaankin aika isoa luottamusta kansalaiseen
valtion viranomaistahon edustajien taholta.
Itse kokisin, että esim. terveydentilan aleneminen tai huonona pysymiseen esim. astmankaltaisessa sairaudessa, joka on kohtausluontoinen sairaus tulisi löytyä fyysisistä ympäristötekijöistä.
Tällainen saattaisi olla, esim. vaivan/sairauden kannalta huono asumistilanne.
Jos esim. allergista astmaa sairastava, joutuu asumaan halvoissa vuokra-asunnoissa, joissa altistuu jokapäiväisesti merkittävässä määrin allergeeneille, syntynee edellytys terveyden alenemiselle. Vastaavasti jollain muulla tavalla
halvan vuokra-asunnon ongelmien vuoksi voi syntyä
terveysongelmia, jotka vahingoittavat terveyttä
samankaltaisien olosuhteiden toistuessa riittävän pitkän niin, että lopulta tulonhankkimiskyky alenee joko pysyvästi tai toistaiseksi kunnes tilanteeseen löytyy terveydellisesti oikea ratkaisu.
Köyhä ihminen, joka elää halpojen vuokra-asuntojen kierteessä on hyvin vaikea päästä elämässään eteenpäin, silloin kun terveyden aleneminen ja sitä myöden tulonhankkimiskyky
on rajoittunut.
Sen sijaan jos henkilöllä olisi mahdollisuus hankkia asianmukainen asunto olisi vastaavasti
henkilön mahdollista päästä asiallisen tulonhankkijaksi ja kuluerästä kunnialliseksi veronmaksajaksi.
Se, miten siihen päästään on vaatii merkittävää investointia. Esim. asiallisen asunnonhankkiminen tuskin syntyy millään kollektiivisella päätöksellä siitä mikä olisi sairauden hoidon kannalta paras mahdollinen ratakisu silloin kun kyseessä on sairaudet joiden oireet vaihtelevat huomattavasti yksilötasolla.
Asunnon soveltuvuuden voinee ratkaista esim. kukin astmaatikko vain omien oireiden ja niitä vaativien terveydellisten olosuhteiden ratkaisemisella omakohtaisesti.
Laina valtiolta esim. asunnonhankintaa varten olisi ehkä 30.000-100.000 euroa. Kun laina jouduttaisiin myöntämään aina ilman muita takuita
kuin ko. henkilön oma sitoutuminen, tämä edellyttäisi erityistä suhteen määrittelyä tässä tapauksessa osapuolien; ko. kansalaisen ja valtion kesken. Uskoisin, että rohkeampi ote asiassa voisi edesauttaa sellaisen ilmapiirin syntyä, jossa esim. tällainen rationaalinen tervehdyttämistoimenpide voisi tulla kyseeseen
jos samalla sallittaisiin sellaisen sitoutumis,- ja vastuusuhteen luonti kansalaiseen päin, joka motivoisi sekä antaisi selkeän käsityksen siitä kuka on myös vastuussa lainanhoidosta.
Tällaiset järjestelyt vaatisivat kuitenkin sellaisen kansallisen ja valtion välisen luottamussuhteen syntyä, jossa tavoiteltaisiin
sitä paljon mainostettua omatoimisuutta ja yritteliäisyyttä, se on kuitenkin mahdotonta niin kauan kuin luodaan samanaikaisesti maneereja, jotka ylläpitävät vanhakantaista holhousvaltiota
yllä.
Ok. Sovitaan että tämä oli huono vitsi.
Eli onks mitään valtiolta saatavaa lainaa?
Sellaista johon kumileimasimen jäljen saa mahd.nopsaan sillä terveyshän on kaiketi aihe johon tulisi hakea ratkaisua yleensä aika nopealla aikavälillä eikä kituutella vuosikausia.
Sori vielä, että ehdotin asiaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
FAQ: "100.000 euroa sairaalle!! Älä hulluja puhu.
Mahdotonta. Kallista. Kuka maksaa!?"
Täsäs vielä vaihtoehtokustannukset:
Terveys,- ja sosiaalitoimen menot per yksi vaikea-allerginen/astmaatikko per elämä
Oletetaan että henki on sitkeässä ja elämänhaluja on siinä kuin tavallisellakin
kansalaisella, joten kustannettavaa elinaikaa
kertyy hyvinkin tuollaiset 30-50 vuotta per kansalainen riippuen siitä milloin sairaus puhkesi pahempaan vaiheeseen.
Oletetaan, että 100.000 euroa pidetään törkeänä summana kertaluontoisena korvauksena,mutta sen sijaan kun jaksotetaan se esim. noin kymmenelle vaalikaudelle ja nähdään elämä 4 vuoden pituisena
tapahtumana kulloinkin saadaan muuttumattomalla politiikalla maksettua 30 vuoden aikana esim. sosiaali,- ja terveysmenoja sairaasta kanslaisesta vähintään nykyrahassa 500.000 euroa.
Tämä budjetti kattaa vain yksilön elintoimentojen
tukemiseksi hankitut lääkkeet ruoan ja vaipat tai vaatteet Etolasta.
Yleensä kuitenkin yhteiskunta haluaa holhota hoidokkiaan tehokkaammin ja ei jätä ihmistä yksin vaan järjestää koenoiston joka palvelee ykislöä hädässä. Kun palkka on hoitotehtävässä parempi kuin hoidokina ollessa on kustannus
yhdeltä valtion virkamieheltä 30 vuoden aikana
paperien leimaisuksineen ja lusikalla syöttmisineen n. 1.000.000 (yksi miljoonaa euroa)
meidän kaikkien veronmaksajien rahoja.
Siis jos tyhmyys sallitaan niin valtiohan on =kansalaiset.
Kun nyt arviodaan yleensä että papereita nykypolitiikan mukaan pitää leimata mahdollismman molemmeissa konttorissa ja yhteiskunta toimii tehokkaamin kun ongelmat pidetään pois katukuvasta tarvitaan yhtä hoidokkia laskennallisesti varten ainakin yhden valtion virkamieh työpanos 30 vuoden ajalta.
= karkeatsi arvioden kustannukset siis nykypolitiikalla on ainakin puolentoista miljoona euroa. (1.500.000 euroa)
Toinen ei niin varma ja luotettava vaihtoehto
maksaa hieman vähemmän: 100.000 euroa.
Tähän vaihtoehtoon sisältyy se riski, että hoidokkeja ei synny riittävästi kun ihmiset ryhtyvätkin tervehtymään ja huolehtivat omasta kunnostaan itse yksityislääkäreitä käyttäen ja niistä oikealla rahalla kysytyn palkkion suorittaen, jolloin valtio joutuu karsimaan tarpeetonta byrokratiaansa ja kansalaisten rahat menevät tuotannollisempaan toimintaan kuin köyhyys,- ja terveysloukkujen ylläpitoon lyhytnäköisen vaalikausipolitiikan johdosta.
Lisäksi on huomoitava, että valtio saa 30 vuoden ajalta verotuloja enemmän kuin mikä olisi nykyisen "realistisen järkipolitiikan" kustannus. Toisaalta asiassa on huomiotava myös, se että kansalaisten sitoutuminen tuleviin talvi-, ja jatkosotiin vähenee kun he pystyvät itse tienamaan rahaa ja näin ollen tarvittaessa muuttaamaan ison karhun kyljestä karkuun jolloin syntyy hajaannusta perinteisistä valtiomuodosta, mikä sinällään sekin on vuorenvarmasti negatiivinen kehitys sillä kaikkihan haaveilevat talvi,- ja jatkosotaan osallistumisesta ja nationalismista.
Tämä oli huumorpala ja täyttä fiktiota.
Kunnalta saa anoa sosiaalista lainaa ostaakseen ilmanpuhdistimen tai kaksi kotiinsa jos on pakteereja (sitten ei altistu).