On tosi vaikea asia mikäli aktiivisuus ei ole edes suurinpiirtein samalla tasolla.
On mahdotonta pakottaa itseään haluamaan, kun oikein yrittää pakolla niin eihän sitä edes kostu ja seksi sattuu tai ei kertakaikkiaan onnistu, sanomattakin selvää että miehen haluttomuus vaikuttaa samalla tavalla.
Taas sen haluavan osapuolen kannalta asia on yhtä vaikea. Minkäs sitä haluilleen mahtaa. Jos seksielämä takkuilee niin tottahan siitä tulee ongelmia muillekin elämän osa- alueille.
En ole löytänyt mitään muuta vaihtoehtoa haluttomuuteen/ haluamiseen kuin sen että epäsopivien ihmisten ei kannata jatkaa yhdessä mikäli yhteisymmärrystä ei löydy. Ihan turhaa kuluttaa itsensä ja toinen henkisesti loppuun.
Itselläni on halut hiipuneet kahdessa aikaisemmassa suhteessa ilman mitään erityistä syytä. Nyt kolmannessa tuntuu, että halumme ovat suunnilleen samalla tasolla. Joskus kerran viikossa, joskus harvemmin ja joskus useammin, riippuu fiiliksestä. Ja sellaisen päätöksen olen tehnyt että jos haluttomuus iskee jälleen, emmekä pääse yhteisymmärrykseen asiasta ja kumppaniani se liikaa ahdistaa, elän loppuelämäni yksin enkä kiusaa ketään muuta yhtään enempää.
Ei näistä asioista kannata tehdä elämää suurempia ongelmia, kaikkeen on kuitenkin aina jokin ratkaisu, oli se sitten ero tai mitä hyvänsä.
Pääasia kun ei pakota ketään tekemään mitään vasten tahtoaan- se kun ei kuulu rakastamiseen.
On mahdotonta pakottaa itseään haluamaan, kun oikein yrittää pakolla niin eihän sitä edes kostu ja seksi sattuu tai ei kertakaikkiaan onnistu, sanomattakin selvää että miehen haluttomuus vaikuttaa samalla tavalla.
Taas sen haluavan osapuolen kannalta asia on yhtä vaikea. Minkäs sitä haluilleen mahtaa. Jos seksielämä takkuilee niin tottahan siitä tulee ongelmia muillekin elämän osa- alueille.
En ole löytänyt mitään muuta vaihtoehtoa haluttomuuteen/ haluamiseen kuin sen että epäsopivien ihmisten ei kannata jatkaa yhdessä mikäli yhteisymmärrystä ei löydy. Ihan turhaa kuluttaa itsensä ja toinen henkisesti loppuun.
Itselläni on halut hiipuneet kahdessa aikaisemmassa suhteessa ilman mitään erityistä syytä. Nyt kolmannessa tuntuu, että halumme ovat suunnilleen samalla tasolla. Joskus kerran viikossa, joskus harvemmin ja joskus useammin, riippuu fiiliksestä. Ja sellaisen päätöksen olen tehnyt että jos haluttomuus iskee jälleen, emmekä pääse yhteisymmärrykseen asiasta ja kumppaniani se liikaa ahdistaa, elän loppuelämäni yksin enkä kiusaa ketään muuta yhtään enempää.
Ei näistä asioista kannata tehdä elämää suurempia ongelmia, kaikkeen on kuitenkin aina jokin ratkaisu, oli se sitten ero tai mitä hyvänsä.
Pääasia kun ei pakota ketään tekemään mitään vasten tahtoaan- se kun ei kuulu rakastamiseen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Entäs sitten se vaihtoehto, että vähemmän haluava tyydyttäisi enemmän haluavan joillain muilla keinoin aina silloin tällöin? Ei se ehkä oikeaa yhdyntää korvaa, mutta ei tarvitse täysin puutteessa elää, eikä toisen tarvitse tehdä sellaista mikä tuntuu ikävältä. Eikö rakkaudessa toisen huomioonottamisessa voi tehdä kompromisseja?
Ja pitääkin tehdä kompromisseja jos molemmat siihen pystyvät. Mutta todellisuudessa itseään on mahdoton pakottaa haluamaan ja toiselle harvoin riittää esim. käsillä tyydyttäminen. Siis näin minun aikaisemmassa suhteessani. Päinvastoin, exäni suuttui minulle verisesti jos edes ehdotin jotakin sen suuntaista.
Ohhoh, no, ihmiset olemme erilaisia. On aina ikävää jos suhde kariutuu jonkun 'pikkuasian' takia, kuten klassiset hammastahnatuubin puristamiset, wc-pöntön kansi, siivoamattomuus / ylisiivoaminen jne. Erolle pitäisi löytyä kokonaisvaltaisempia syitä.. tai ehkä kokonaisvaltaiset syyt aiheuttavat sen, että toisen persoona alkaa ärsyttää muutenkin. Seksi on arka aihe. Oma elämäni on onnellista, vaikkei todellakaan ongelmatonta. Olemme kumppanini kanssa saaneet alusta sovittua, että ongelma- ja kriisitilanteissa kumpikin huomioi toista kaikesta huolimatta. Toisen huonotuulisuuteen on yleensä syy jossain muualla kuin kumppanissa, vaikka kiukku puretaankin siihen joka on lähellä. Siksi kiukuttelijankin pitäisi - ellei puuskaansa kykene hillitsemään niin ainakin sen jälkeen kertoa mikä todellisuudessa mättää. Kiukun kohde joskus reagoi vastatiuskimisella, joskus johtanut myös sänkykylmyyteen, mutta kun tilanne rauhottuu niin kykenemme puhumaan asioista. Syyt eivät ole meissä kummassakaan, vaikka ne helposti toisen niskaan syydetäänkin. Usein järkevämpi vain ottaa kiukuttelijan lämpöisesti syliin ja kuuntelee syytökset, jonka jälkeen kysyy että mikä tämän taustalla oikeasti on. (minä olen harvoin se järkevä ;) ). On voitava luottaa itseen ja toiseen niin paljon että ymmärtää ettei haluttomuuden syy ole rakkauden puutteessa. Vaan joko henkilökohtaisissa eroissa seksin tarpeen suhteen (kuten meillä) tai ulkoisissa tekijöissä (stressi työssä, raha-asioissa tms. elämä menee persiilleen). Tällöin molempien on maltettava kuunnella mitä toinen haluaa. Olen ajatellut, että ellei tilapäisesti pysty tai halua nauttia seksistä niin toisen ei siitä tarvitse kärsiäkään. Ei toisen satunnainen muutoin tyyydyttäminen ole minusta loukkaavaa, niin voi käydä kummalle tahansa ajoittain. Kun muut murheet hellittää niin kyllä se siitä taas, kun tietää että toinen pysyy vierellä joka tapauksessa ja kunnioittaa ja rakastaa. Joskus sitä syttyy kuitenkin, vaikka aluksi ei olisi kiinnostanut tippaakaan...
Mutta jos asioista ei edes voi puhua niiden oikeilla nimillä niin en osaa siihen pitään sanoa... Ehkäpä tosirakkaus vain odottaa vielä jossain..?
Totta puhut, juuri noin minäkin asioista ajattelen. Ja tosiaan avopuolisoni kanssa ovat asiat paremmin kuin hyvin, rakkautta ja molemminpuolista kunnioitusta riittää. Nykyisen kumppanini kanssa olemme ehdottomasti eniten tasapainossa.
Mutta ehkä tätäkään onnea ja auvoa ei osaisi arvostaa ellei olisi nähnyt toista ääripäätä ja sitä kuinka umpikujaan suhde voi luisua. Enkä tiedä alkoivatko ongelmat haluttomuudesta vai johtuiko haluttomuus alunperinkin kumppanini itsekkyydestä ja tunnekylmyydestä. Niin tai näin, pääasia että pääsi siitä helvetistä pois.
Seksi ei todellakaan ole sama asia kuin wc-pöntön kansi tai hammastahnatuubi.
Seksi on ihmisen perimmäinen vietti, libido, elämän peruspilari, jonka kautta me voimme lisääntyä.
Kompromisseja ei voi tehdä seksin kanssa.
Molempien osapuolien täytyy olla täysin mukana asiassa, eikä ketään voi pakottaa tai edes odottaa suostuvansa tyydyttämään toisen halut ihan vaan hyväntekeväisyydeksi.
Jokainen omistaa oman ruumiinsa.
elämå on pelkkää dokaamistra ei siinnä seksii tarvita, arvon lady.Te naiset vaa luulette et ootte jotenkii maailman napoja!