Hei! Kysyisin neuvoa ongelmaan, joka vaivaa itseäni. En oikein tiedä mitä tämä on ja miksi tätä kutsutaan ja siksi en osaa etsiä siihen apua siihen.
Aina kun joudun epämiellyttävään, uhkaavaan tai jollakin lailla hankalaan tilanteeseen enkä selviä siitä "voittajana" alan tapahtuman jälkeen käydä hyvin voimakasta monologia siitä miten minun olisi pitänyt reagoida. Käyn päässäni läpi erilaisia tapoja ja tyylejä, joilla olisin voinut vastata paremmin.
Tässä esimerkki: ehdotin töissä yhtä uutta juttua, joka olisi mielestäni auttanut asiakkaitamme. Kollegaltani sain kuitenkin vastaukseksi piilovittuilua eikä hän innostunut asiasta yhtään. Päätin, että antaapa olla ja että keskustelua ei kannata jatkaa. Sanoin vain, että unohtakoot koko jutun. Tavallaan homman pitäisi olla sitä myöten selvä, mutta nyt käyn todella vahvaa sisäistä keskustelua siitä, että olisi pitänyt sanoa suorat sanat. Välillä puhun vihaisia lauseita jopa vähän ääneen. Puhun tavallaan tälle työkaverille ja tuon oikean mielipiteeni nyt jälkikäteen esille. Sisälläni on aika paljon vihaa ja ahdistusta eikä tuo sisäinen monologi katkea.
Tällaista minulle käy hyvin usein ja olen aika väsynyt siihen. Eli uhkaavassa tilanteessa en sano ääneen mitä oikeasti ajattelen ja sitten tarvon siinä jälkikäteen kuin suossa ja mietin mitä olisi pitänyt sanoa. Se on todella väsyttävää :(
Aina kun joudun epämiellyttävään, uhkaavaan tai jollakin lailla hankalaan tilanteeseen enkä selviä siitä "voittajana" alan tapahtuman jälkeen käydä hyvin voimakasta monologia siitä miten minun olisi pitänyt reagoida. Käyn päässäni läpi erilaisia tapoja ja tyylejä, joilla olisin voinut vastata paremmin.
Tässä esimerkki: ehdotin töissä yhtä uutta juttua, joka olisi mielestäni auttanut asiakkaitamme. Kollegaltani sain kuitenkin vastaukseksi piilovittuilua eikä hän innostunut asiasta yhtään. Päätin, että antaapa olla ja että keskustelua ei kannata jatkaa. Sanoin vain, että unohtakoot koko jutun. Tavallaan homman pitäisi olla sitä myöten selvä, mutta nyt käyn todella vahvaa sisäistä keskustelua siitä, että olisi pitänyt sanoa suorat sanat. Välillä puhun vihaisia lauseita jopa vähän ääneen. Puhun tavallaan tälle työkaverille ja tuon oikean mielipiteeni nyt jälkikäteen esille. Sisälläni on aika paljon vihaa ja ahdistusta eikä tuo sisäinen monologi katkea.
Tällaista minulle käy hyvin usein ja olen aika väsynyt siihen. Eli uhkaavassa tilanteessa en sano ääneen mitä oikeasti ajattelen ja sitten tarvon siinä jälkikäteen kuin suossa ja mietin mitä olisi pitänyt sanoa. Se on todella väsyttävää :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sä vähä niinku vatvot asioita liikaa. Joskus vatvomine on ihan ok, mut sit se voi muuttua ahdistavaks. Vilkases tätä https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/tyokaluja_itsehoito/Pages/Harjoitusnro3Vatvonnasta vapaaksi.aspx
Kiitos todella paljon! Tuolla on paljon asiaa, joka kolahtaa. Pitää etsiä lisätietoa aiheesta :) Kiitos!