kun olisi kunnon parisuhde. Sitä mää kyllä nykyään kaipaan ja tiedä saako tätä kaipuuta enää sammutettua? Tietysti olis vieläkin yksi mielessä, mutta tiedä haluaisko se sitä tai olisiko se edes hänen kanssaan edes mahdollista? Ja jos ei niin ehkä jonkun muun kanssa, mutta se tarvii kuitenkin uskallusta ja rohkeutta. Ja kukapa meistä täydellinen olisi.
Olisi se kyllä mukavaa
Anonyymi
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä jos tän kerran yllättäisit itteskin ja olisit rohkea..? :) ties mitä siitä voi kehkeytyä, eikä ainakaan tarvitse jälkikäteen jäädä jossittelemaan..
Niin ei tarvisi silloin.
Onko hän antanut merkkejä, josta voit tulkita kiinnostusta olevan?
Itse mietin vuoden uskaltamista. Oma elämäntilanteeni, tilanne ja oma epävarmuus oli ne tekijät, jotka eniten esti uskaltamista. Kerroin tunteeni, vähän lievennetty varmuuden vuoksi. Sain kuulla, että hänellekin oli ollut (ainakin ohimeneviä) tunteita, mutta hän oli varattu. Tarina ei saanut jatkoa. Silti kertominen kannatti, koska 1. näin suuria tunteita ei kohtaa kovin usein. (Itse 25v välein).
2. Olen ainakin yrittänyt, eikä tarvitse jälkikäteen surra ”olisi pitänyt, mutta en uskaltanut elää”. 3. Hän oli aloitteen arvoinen, vaikka ihan normipari emme olisi olleet. 4. Tunteiden kertominen on auttanut hyväksymään tilanteen, vaikka tunteeni on edelleen ennallaan . 5. Kertominen helpotti oloa, On/oli hänen valintansa mitä tiedolla tekee tai on tekemättä. 6. Välillemme ei tullut mitään vaikeaa. Turhaan pelkäsin sitä. Katsomme vieläkin, tosin harvemmin, toisiamme silmiin.
Kaikista rankin on tuntea suuresti ja olla epävarmassa tilanteessa pitkään.