Hei,
Meillä on maailman suloisin (tietenkin!) tyttö,1 v ja 9kk.
Hän on ainokaisemme ja keinohedelmöityksellä aikaansaatu neiti.Raskausaika sujui hyvin,mutta synnytyksen jälkeen kaikki alkoi..
Ensin pelkäsin kätkytkuolemaa-valvoin yöt ja päivät hengitystä vahtien yms.Olin hirveän peloissani.Jatkuvasti olen pelännyt jotakin niin,että vuorokaudet täyttyvät huolista.
Nyt taaperoiässä pelkään tyttäremme juoksevan esim.avonaiseen kaivoon,tippuvan portaita tai muuta kauheaa.Välillä olen pelännyt oman terveyteni puolesta,sillä minullakin on muutamia perussairauksia.Pelkään miten tyttärellemme käy jos kuolen.
Lisättäköön tähän,että olen aika lailla yksinäinen,koska sukulaiset ovat toisella puolella Suomea,enkä oikein ole saanut ystäviä uudelta paikkakunnalta.Myöskin mieheni suku on kaukana.
Nyt uutena huolena ja paniikkina kuvioihin on tullut lintuinfluenssa!Olen ihan kauhuissani ja lähellä paniikkia kun luen tiedemiesten ennustuksia tulevasta.Miten suojata ainokaistamme tuolta karmealta taudilta? Minne voisi mennä pakoon ja lukittautua tytön kanssa piiloon? Tämä saattaa kuulostaa hätävarjelun liioittelulta,mutta minulle tämä tuntuu todelliselta uhalta.
Olen käynyt neuvolassa juttelemassa muutamia kertoja näistä,mutta koen ettei terveydenhoitaja oikein ota tosissani näitä pelkojani.
Onko muita äitejä,kenellä on samansuuntaisia ajatuksia ja miten niistä selviätte?
Rakastan lastani niin äärettömän paljon..
Meillä on maailman suloisin (tietenkin!) tyttö,1 v ja 9kk.
Hän on ainokaisemme ja keinohedelmöityksellä aikaansaatu neiti.Raskausaika sujui hyvin,mutta synnytyksen jälkeen kaikki alkoi..
Ensin pelkäsin kätkytkuolemaa-valvoin yöt ja päivät hengitystä vahtien yms.Olin hirveän peloissani.Jatkuvasti olen pelännyt jotakin niin,että vuorokaudet täyttyvät huolista.
Nyt taaperoiässä pelkään tyttäremme juoksevan esim.avonaiseen kaivoon,tippuvan portaita tai muuta kauheaa.Välillä olen pelännyt oman terveyteni puolesta,sillä minullakin on muutamia perussairauksia.Pelkään miten tyttärellemme käy jos kuolen.
Lisättäköön tähän,että olen aika lailla yksinäinen,koska sukulaiset ovat toisella puolella Suomea,enkä oikein ole saanut ystäviä uudelta paikkakunnalta.Myöskin mieheni suku on kaukana.
Nyt uutena huolena ja paniikkina kuvioihin on tullut lintuinfluenssa!Olen ihan kauhuissani ja lähellä paniikkia kun luen tiedemiesten ennustuksia tulevasta.Miten suojata ainokaistamme tuolta karmealta taudilta? Minne voisi mennä pakoon ja lukittautua tytön kanssa piiloon? Tämä saattaa kuulostaa hätävarjelun liioittelulta,mutta minulle tämä tuntuu todelliselta uhalta.
Olen käynyt neuvolassa juttelemassa muutamia kertoja näistä,mutta koen ettei terveydenhoitaja oikein ota tosissani näitä pelkojani.
Onko muita äitejä,kenellä on samansuuntaisia ajatuksia ja miten niistä selviätte?
Rakastan lastani niin äärettömän paljon..
Vastaukset 4
Vanhimmat
kun käyt keskustelemassa mielenterveysasemalla näistä asioista.sieltä löysin itselleni avun jatkuviin pelkoihin,rohkeasti vain =)
Tiedän kyllä,mutta käytännössä se on hieman hankalaa..olen itse ko. alan työntekijä ja pieni paikkakunta-ei hyvä yhdistelmä :)
Hei!
Miten olis ihan perus maalaisjärki, jalat maahan ja jäitä hattuun - lopeta turha murehtiminen, siitä tule vain paha mieli.
Itsellä oli myös aikoinaan noita pelko ajatuksia (lapseni siis syntynyt reilusti keskosena), ja taustalla se että ystävällä myös keskonen jolla kaikki mahdolliset kompikaatiot ja sairaudet. Mutta meillä mennyt kaikki hyvin ja kotona menee sellainen 3-vuotias "touhu toope" - eli itse vain yksin kertaisesti karkotin turhat pelko ajatukset, sillä jos niitä "mörköjä" alkaa etsiä niin eihän sitä voi lähteä edes ruoka kauppaa, tai autolla kylään kun aina voi tapahtua jotain.
Ei tämä nyt varmaan yhtään lohduttanut, mutta murehtimalla murheet vain suurenevat ja olemattomat asiat muuttuvat vuoriksi.
Pulkka mukaan, lähimpään mäkeen lapsen kanssa sieltä niitä muitakin äiti-lapsi pareja löytyy.
En tiedä oletko töissä vai kotona, mutta yksi ajatus voisi olla että lapsi hoitoon ja sinä itse menisit töihin, tulisi muutakin ajateltavaa kuin vain lapsi ja sille mahdollisesti sattuvat asiat. Voit olla ihan varma että vielä tulee monta mustelmaa, kolhua ja lääkärissä käyntiä, mutta kun niiden lastenkin on annettava tehdä omat virheensä ja annettava oppia itse, jopa kiipeilemään sinne kirja hyllyn ylimmälle hyllylle.
Tsemppiä kevääseen!
Lapsemme oli odotettu. Lapsettomuutta oli joitakin vuosia, kunnes onnisti. Syntymän jälkeen joutui viikoksi eritykseen sairaalabakteerin vuoksi. Siinä muutama esimerkki, sillä siitä alkoi meidän suunnaton huoli. Olimme niin onnesta sekaisin, että ylihuolehdimme lapsestamme ja pelkäsimme menettävämme hänet tai että hän sairastuisi jne. jne. jne .jne. Ja kaikki pelkästä rakkaudesta!!!
Älä tee sitä mitä me teimme. Osittain em. vuoksi lapsestamme tuli säikky, oma-aloitteeton, arka ja ujo. Näitä asioita me nyt maksamme kovalla hinnalla: käy mm. terapiassa.
No, älä pelästy, ei se varmaan sinun kohdallasi ole näin, eikä kaikki syyt meidänkään kohdalla ole seurauksia "huolehtimisesta", mutta tunnistan itsessäni paljon mitä kerroit. Jonkinlainen syy-yhteys kai sieltä löytyy.
Anna lapsellesi huoleton ja stressitön lapsuus ja koko ikä. Vaikka et niitä huoliasi lapsellesi ääneen sanoisi, se välittyy sinusta kuitenkin..