Olin lähes 20 vuotta mielisairaanhoidossa töissä psyk.sh:na laitos ja avopuolella (poli ja kotikäynnit). raskainta mitä siellä havitsin, ettei hoitohenkilökunta pääsääntöisesti pidä potilaita eläimenkään arvoisena, jos ajatellaan ne pilkkaavat puheet, "hankalien" potilaiden yölliset pahoinpitelyt (mustelmat kaikki jäljet näkyvissä aamulla). Kansliassa naurettiin potilaiden omaisille ja potilaille pitkät. Jos et ollu mukana olit OUT työyhteisön mentaliteetista ja toisin sanoen EI-pidetty hoitaja. Lopulta lähdin. Jatkuva juoruaminen oli raskasta. Siis kaikki puhu puuta heinää ilkeämielisesti potilaista ja toisista hoitajista. Oletteko sattuneet huomaamaan, että hoitajista on n 60% eronneita? Sit ne tekee ristisiitoksia keskenään. Ällöttää. Sairas työyhteisö!!!!
Mielisairaalan olot
hoitajan silmin
302954
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Onneksi en tiedä mitä selkäni takana "mielenterveyden edistäjät" juorusivat, mutta kaikista pahimmalta tuntui kun psykiatri nimitteli törkeillä halventavilla sanoilla ja käyttäytyi niin hyökkäävästi ja ylimielisesti, että olin käynnin jälkeen entistä ahdistuneempi. En provosoinut häntä mitenkään.
Mitenköhän mielenterveystyöhön suuntautuvat karsitaan? Voiko esim. kuka tahansa lääketieteellisen koulutuksen saanut suuntautua psykiatriaan ja sitä kautta potilastyöhön?
"Mitenköhän mielenterveystyöhön suuntautuvat karsitaan? Voiko esim. kuka tahansa lääketieteellisen koulutuksen saanut suuntautua psykiatriaan ja sitä kautta potilastyöhön?"
Eikai kukaan halua mielisairaiden tai vankienhoitajaksi? Kuvittelisin siivoojan työn olevan mielekkäämpi.
voi naurutus! Ei sulle vammaselle tullu mieleen että toisia kiinnostaa häiriintyneiden mielenmaailma. Itse ainakin aion erikoistua psykiatriaan, ja kyllä, teen taatusti mielummin lääkärin (psykiatrin) hommia kuin siivojan...Tervetuloa hoitoon!
"Tervetuloa hoitoon". Kerro nimes niin tiedetään kenelle ei tulla hoitoon. Tyyppi joka nimittelee toista vammaiseksi aikoo psykiatriksi... "Kiinnostaa häiriintyneiden mielenmaailma". Näinkö pelkkä kiinnostus mielenmaailmoita kohtaan riittää alanvalintaperusteeksi? Eikö yhtään paina auttamisenhalu häiriintyneitä kohtaan? Onko täällä esitetyt jutut psykiatriasta ja psykiatreista näin totta vai onko tämä mautonta pilaa?
no hei! etkös huumoria ymmärrä! ehdottomasti kans olisin mieluummin psykiatri kuin SIIVOOJa haloo. Näitä lukiessani huomasin että täällä taidetaan nyt sekottaa kaksi asiaa: vankimielisairaala ja ns.Mielisairaala. Surullista mutta totta, edelleen on ihmisiä jotka luulee että "mielisairaalat" ovat samanlaisia kuin jossain 1500-luvulla.Silloin ei mielensairauksista tiedetty, luultiin etä ne ovat esim.tarttuvia tauteja, ja hullut passitettiin samalle saarelle. Käytössä ei myöskään ole enää koneita joissa ihmisiä pyöritettiin niin että laatta lensi(kuviteltiin että paha tulee näin
ulos).Itse olen suljetulla psykiatrian osastolla ollut ja voin kertoa että siellä saa mitä parasta hoitoa.Itsekin hoitoalalta pian valmistun, ja hyvää hoitoa saaneena itsekin haluan auttaa muita "hulluja".
Toki löytyy myös auttamishalua, älä ole siitä huolistasi. Meitä viisaammat huolehtivat siitä.
Hei vielä! En myöskään mielestäni sanonut etteikö auttaminen olisi lähellä sydäntäni. Sehän hoitoalalla toimivilla on kaikillaan, enemmän tai vähemmän luonnostaan. Kiinnostus on kuitenkin erittäin tärkeää, sillä sitä työtä pidemmän päälle tehdään. Anteeksi tämä vammainen nimitys. Kiehahti vaan koska tällä palstalla ihan jatkuvasti ja systemaattisesti aivopestään ihmisiä uskomaan että psykiatrit on hulluja, psykiatria tieteenä on pepusta, olot sairaalassa ovat epäinhimilliset jne. Ja kaikki vain jonkun ahdistuneen, mukamas väärin kohdellun jorinoita. Eihän näitä palstoja kannttaisi terveiden seurata lainkaan.
Ensinnäkin asenteesi on huono,kun kerran alalle haluat.
Miten niin "mukamas väärin ymmärrettyjen" jorinoita.Eikö olisi ammattilaisen asia tajuta että tietyntyyppiset ahdistuneet ovat yliherkkiä.Eikö juuri ammattilaisen tulisi osata käyttäytyä asiallisesti potilasta kohtaan?Tai edes tajuta,kun ei siedä potilasta niin on parempi lähettää potilas toiselle lääkärille.
Käyn psykiatrilla ja saan lääkitystä,en siis vastusta alaa.Mutta parantamisen varaa olisi.
Välinpitämättömyys ja potilaan halveksunta jotenkin alempana oliona pois.Ja vaikeille tapauksille parempi potilasturva.On helppo naureskella mielisairaalle.Ja miten mielisairas puolustautuu,kun kukaan ei usko tai kuuntele?
Olen vuosien mittaan saanut sikamaistakin kohtelua.Minulla on "vain" masennusta ja muuta.Ja sitä on saanut tuntea olevansa häiritsevä narisija.Voin vain kuvitella mitä vakavammin mielisairaat saa kokea.Nykynen psykiatrini on ok ja käyn hyvällä psykologilla.
Mutta yleisesti asennemuutos ei haittaisi.Ei "hullujen"hoitaminen tee muita paremmaksi. Ja vaikka me häiritsemme ja ärsytämme,niin psykothan saa palkkaa.
P.S.Minäkin ärsyynnyn huomautuksille olla menemättä lääkäriin tai ettei sais ottaa lääkettä.Mutta silti valittamiset tulis ottaa vakavasti.
se että olin kakskytä vuotta psyk.sh:na ja olen läpeeni pettyny koko homaaan. On tutkittu juttu että hoitohenkilökunnassa on paljon kipeää porukkaa. että silleen. Mä ahdistuin siihen työyhteisöön, en potilaisiin. Potilaat on ihmisiä ja monet hyvin, hyvin suloisia ja jopa höpsöimmätkin skitsofreenikot tuli rakkaiksi. ei tietenkään väkivaltaiset oo kivoja. Ei potilaina eikä hoitajina.
"Mitenköhän mielenterveystyöhön suuntautuvat karsitaan? Voiko esim. kuka tahansa lääketieteellisen koulutuksen saanut suuntautua psykiatriaan ja sitä kautta potilastyöhön?"
Kirjassaan Arkielämän roolipeli. Kirjan pääantia olivat ihmissuhteet näytännöllisestä näkökulmasta. Mutta oli myös eräa vastaus em. siteeraukseen. Muistinvarainen lainaus.
"Kaikki psykologiseen soveltuvuustestiin osallistuneet valittiin psyk. sairaanhoitajakoulutukseen"
haista paska hanurista sunkin haavees tulla joksikin psykiatriksi..Mahtaa olla isotkin asiakasvirrat noinkin epämiellyttävälle "spykiatrille". Joo ala sinä vaan alalle ja minä tulen sorkkaraudan kanssa sulle hoitoon.Väännän naamasi siihen malliin ettö loppuu "hehHeh"
on kunnan palveluksessa. tai sotilaslääkärinä. sittenpä ei voi valita.
Kiitos, että pyysit anteeksi nimittelyäsi.
Vaimoni on muuten mielenterveystyöhön suuntautunut lähihoitaja. Onnea opinnoillesi. Sinua tarvitaan.
Minä en ainakaan haluaisi olla sinun "auttettavanasi"....!
ou mai gaad.
Eräs ystäväni päivysti aikanaan Pitkässäniemessä.
Häntä hirvitti niin, että piti toimiston oven lukossa öiseen aikaan.
Pelkäsikö hän potilaita vai henkilökuntaa? :-)
Potilaita pelkäsi. Siellä oli tapahtunut jotakin väkivallantekoja.
Henkilökuntaa - hih!
Ongelma on juuri se, ettei mt-alan ihmiset käyttäydy muiden tavoin. Normaalisti ihminen tulee toimeen porukoissakin ja kykenee soputumaan tilanteisiin ja vaikuttanee monenkin mt-alan ihmisen kohdalla, ettei heillä ole haluakaan tulla toimeen muiden kanssa. Selityksiä ja f-koodeja on tuhansia ja asiakkaissa se vika piilee. Pahimmillaan psykiatrit näyttävät ulkoisestikkin tuonelan taapertajilta.
Loppujen lopuksi melko harva on valmis alistumaan mt-hoidolle taikka lääkäreiden mielipiteille.
Psykologian hyväksyminen on maailmankuva, sillä ei ole suuresti väliä onko maallikko vai ammattilainen. Maailmankuva ei ole koko iän ajan samana pysyvä, siihen voi tietyissä oloissa tulla suuriakin muutoksia.
Tyypillinen psykiatrin suhtautuminen mainittuihin epäkohtiin on vähättelevä olkapäitten kohotus. "Mitä se minua koskee, enhän minä ole sellainen...". Potilaitten kärsimyksistä ei välitetä koska heitä kohtaan tunnetaan toiseutta, heidät halutaan nähdä huonoina ja inhottavina ali-ihmisinä, näin oikeutetaan väkivaltaiset "hoitomenetelmät".
Psykologiaan uskovia ei kiinnosta "häiriintyneitten" mielenliikkeet, se kävi hyvin ilmi kun marraskuussa 2003 kävin keskustelua oppimisvaikeusväitteestä. Aika moni psykologiaan uskova oli ulkona keskustelusta kuin lintulauta ja sekaisin kuin käkikello.
Kun nuori tulee alalle hähnellä voi olla ruusuisia kuvitelmia mielisairaaloista, mutta jossain vaiheessa saattaa "silmät aueta", kuten on käynyt viestiketjun aloittajalla. Tästa vaiheesta on vielä matkaa täyteen psykologiasta vierottumiseen, mutta paljon positiivista on tapahtunut ja tapahtumassa.
Totuuden paljastuminen ei tietenkään vielä yksinään muuta kenenkään maailmankuvaa, mutta se VOI olla alku muutokselle. Alussa parannuksen tekijä on häpeissään kun hänen systeeminsä onkin hirviö, joten epäkohdista puhuminen voi olla vaikeaa. Tässä vaiheessa parannuksen tekijä ei vielä tajua keneltä psykologiset opit on lähtöisin ja selittää näkemäänsä psykologian kautta mutta ei enää kiistä näkemäänsä.
Tässä vaiheessa samaistuminen psykiatreihin yms. estää kehityksen etenemisen. Yleensähän ihminen pyrkii huomaamattaan ajattelemaan samaistumisensa kohteista hyvää ja selittämään huonotkin puolet parhain päin. Yleensä ihminen ajan kanssa pikkuhiljaa samaistuu ympärillään oleviin ihmisiin, varsinkin jos he ovat sosiaalisessa hierarkiassa ylempänä. Saattaa hyvinkin olla että viestiketjun aloittaja viettää paljon vapaa-aikaansa psykologien yms. kanssa.
Tälläisellä elää toivo että psykiatrian utopia ja todellisuus kohtaisivat jossain laitoksessa tai ainakin jossain oloissa, koska psykiatrian epäkohdat käyvät hänelle itsetunnon päälle. Tälläinen vaihe voi olla henkisesti hyvinkin kuluttavaa ja kun se loppuu helpotus on suuri.
Maailmankuvan muutokset tapahtuvat arkitodellisuuden kautta. Ihminen ei opi pelkästään lukemalla ja puhumalla, vaikka nekin on tärkeitä asioita vierottumisessa, vaan myös tekemällä. Seuraava vaihe nimittäin vaatii konkreettisen teon jolla sanoudutaan psykiatriasta irti. Se on jokaisen itse omasta tahdostaan ja ilman kenenkään painostusta itse omakätisesti tehtävä.
Itse olen sattuneesta syystä pienestä pitäen vieroksunut kaikkea sossuilua ja psykologisointia. Mutta täytyy rehellisyyden nimissä tunnustaa että en minäkään ole vieläkään täysin vierottunut psykologiasta vaikka kovasti yritän, joillekin asioille on vain sokea. Kukaan ei liene nyky-yhteiskunnassa täysin vierottunut psykologiasta. Vierottuminen syntyy vain parannuksen halusta.
Olet niitä ani harvoja ammattilaisia jotka todella ovat sitoutuneet työssään potilaiden hoitoon eikä alistamiseen . Nykyään ei potilaita hoideta vaan lääkitään hiljaisiksi . Hoidosta ei voi puhua vaan säilyttämisestä. Olen ajatellut useasti psykiatrisenhoidon tai yleensäkin terveyeydenhoitoa ja sen pirstaleisuuta. Ihminen on JAETTU OSIIN ja sitten näitä OSIA hoidetaan eri yksiköissä/paikoissa. Mistään ns. "julkisesti hyväksytystä yksiköstä/laitoksesta ei saa KOKONAIVALTAISTA hoitoa:ruumis,mieli sosiaalisuus. Ensimmäisiä asioita joita opetaan mm terv.huollossa on että ihminen on FYYSINEN;PSYYKKINEN ja SOSIAALINEN KOKONAISUUS. Sosiaali- ja terveydenhuollossa tämä PERUSASIA on vain pelkkää lörinää. Teoissa/käytännössä ihmisen kokonaisvaltainen hoito EI TOTEUDU vähäisimmässäkään määrin.
hoitajasta millaista hoitoa saa. Osa vaan antaa lääkkeet ja yrittää saada potilaan olemaan hiljaa vaikka se tarvitsee keskustelua ja kuuntelijaa. Sitten siellä sairaalassa vaan ollaan. Siis ollaan vaan ja ihmetellään. Itse olen tavannut asiansa osaavia hoitajia. Voin jopa puhua monikossa.
Vaan. Ei siellä potilaille oikeastaan anneta mitään hoitoa.Lääkitään, mikroskopoidaan tunti joukolla viikossa, tehdään diagnoosi ja ulos. Lasku perään. Ei siellä saa apua. Joskus joku hoitaja on inhimillinen.
Ihmettelen vaan että mistähän "mielisairaaloista" täällä on ihmisillä kokemusta vai onko vaan luulotietoa tai vähän väriteltyä juttua. Ainakin Vaasan keskussairaalan psykiatrisella osastolla saa mitä parasta hoitoa. Ja aika harvinaista taitaa olla tuo pakkohoitoon vieminen nykyään. Kyseessä on siis ihmiset jotka ovat niin sairaita etteivät ymmärrä omaa parastaan, ovat vahingoksi itselle tai muille. Aika negatiivisia asenteita niin monilla, se on valitettavaa. Mites jos sattuis omalle kohdalle vakava sairastuminen? ette varmaan haluaisi hoitoon, vaan aiheuttaa vahinkoa ja tuskaa ympärillenne ja läheisillenne??!
Mun mielestä hoitajat on NATSEJA!!!
Taisi olla skientologeilta lähtenyt väite. Eivät taida tietää että, Sigmund Freud (kuoli 1939) oli juutalainen.
Hitler sanoi että hullujen vammaisten määrä on juuri nyt (1930-luvulla) lähdössä jyrkkään nousuun. Samaa toistivat lääkärit ennen Hitleriä ja toistavat Hitlerin jälkeen, myös tänä päivänä.
oma kokemukseni on päälle pari kuukautta avo-osastolla. en tietenkään voi tietää mitä hoitajat siellä omassa toimistossaan puhuivat, mutta minulle välittyi heistä, ainakin suurimmasta osasta, lämmin kuva.
mikä ärsytti hoitajissa oli se että he olivat kaiken aikaa siellä omassa toimistossaan ja sitten oli tekemällä tehtyjä keeskusteluja joissa ei sitten osaa olla avoin kun ei tunne toista ollenkaan. mielestäni hoitajien pitäisi enemmän olla potilaiden seurassa ja puhumalla kaikkea turhanpäiväistäkin luoda parempi suhde potilaisiin.
Itse olin potilaana 2,5v sitten, eikä mitään moittimista. Hoitajat oli ystävällisiä, kuuntelivat ja keskustelivat. Lääkäreitä ei paljon näkynyt, kun niillä oli aina kiire, muttei paljon kaivattukaan. Sairaala oli turvasatama, kun teki mieli tehdä itsemurha pahan olon vuoksi. Hoitajat ja muut potilaat vertaistukena auttoivat eteenpäin. Kotona olikin sitten taas kamalaa, mutta hengissä on pysytty ja ajattelin pysyäkin.
Oli siellä yksi hoitaja, vasta alalle tullut, joka yritti painostaa minua kotiin lähtemään. Olinhan MIELLISAARAALASSA hänen mielestään, sieltä piti haluta pois. Meillä oli aiheesta sanallinen yhteenotto.