Kohdistan kysymykset kaikille vakituisessa suhteessa eläville. Kuinka usein ihastutte? Kuinka usein ihastuminen johtaa johonkin, tai johtaako koskaan mihinkään? Miten käsittelette asiaa mielessänne? Saatteko syyllisyydentuntoja ihastumisista, vaikka ne eivät johtaisi pettämiseen? Onko jo pelkkä ihastuminenkin mielestänne pettämistä? Jos keksitte itse jonkin hyvän kysymyksen, voitte kaikin mokomin liittää sen mukaan!
Taustatiedoiksi haluaisin ikänne, sukupuolenne, vakituisen suhteenne tähän astisen keston, ammattinne/koulutuksenne ja asuinpaikkakuntanne (tai paikkkunnan koon).
Kiitos kaikille, jotka vaivautuvat vastaamaan!
Taustatiedoiksi haluaisin ikänne, sukupuolenne, vakituisen suhteenne tähän astisen keston, ammattinne/koulutuksenne ja asuinpaikkakuntanne (tai paikkkunnan koon).
Kiitos kaikille, jotka vaivautuvat vastaamaan!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voisitte vielä siihen mainita vehkeenne koon.
Kylläpä olikin fiksu ja asiaan kuuluva lisäkysymys! Anteeksi tämän lisäkysymyksen lähettäjän puolesta kaikilta alkuperäiset kysymykseni lukeneilta. Ei ole tosiaankaan tarkitus kysellä mitään lapsellisia seksipalstoille kuuluvia juttuja.
T: Se alkuperäinen Keski-ikämies (ja myönnän, en oikein harkinnut nimimerkkiä valitessani).
sekaisin;)seksi kysymykset lapsellisia?taidat itse olla lapsellinen;))))
Kaikki seksiin liittyvät kysymykset eivät mielestäni ole lapsellisia, mutta toi kokokysymys tälle palstalle ja näiden kysymysten oheen laitettuna on varmasti lapsellinen ja epäasiallinen. Vai oletko kanssani erimieltä?
Ihastun harvoin.
Tällä hetkellä suhteeni on tosin melko tuore (n. 1 vuoden mittainen) ja vieläkin olen rakastunut mieheeni, ettei ole tarvetta korvata häntä ihastuksilla ja toivon, että näin myös jatkuu tulevaisuudessakin.
Opiskelen ja luokallani on eräs mukava herras henkilö, johon saatan olla pikkuriikkisen ihastunut. Tämä ei ole vakavaa eikä minulla ole aikomustakaan viedä juttua mihinkään suuntaan.
Ajatukset ovat tosin aika viattomia, lähinnä ajattelen tätä "ihastustani" kaverina. Silti mietin sitä onnekasta tyttöä, joka hänet vielä jonain päivänä nappaa. ;)
Ehkä miellän siis jo tuon pienen ajatuksen poikaisenkin pettämiseksi. Tavallaan.
Ja tunnen siitä syyllisyyttä, kieltämättä.
Iältäni olen 19 vuotias nainen.
Ihastun hyvin harvoin.
Ei ole johtanut aktiin.
Yritän päästä prosessista eroon- mutta tunteet hankalia.
En koe syyllisyyttä.
Ihastuminen ei ole pettämistä.
ei vielä 40
nainen, vakkarin kaa 11 v, kaikenlaista koulutusta, paska kaupunki,
vehkeen koko kai se on normaali ?
Itse ihastun melko usein, varmaan usean kerran vuodessa.
Ei ole vielä tähän mennessä johtanut mihinkään, vain mukavaan jutusteluun ja katseisiin.
Tottakai sitä haaveilee ja uneksii kaikenlaista, mutta se menee aikanaan ohi ja jää siihen.
Ihastumiset kuuluvat normaaliin elämään, jokaisella on oikeus ihastua, eikä tunteilleen oikeastaan voikaan mitään, ne täytyy vain käydä läpi.
Nainen, 43 v. vakisuhteessa yli 20 vuotta
ihastun hyvin helposti, käyn enemmän tyttöjen kanssa ulkona kuin mieheni kanssa. Joskus ihastuminen on johtanut pettämiseen. Ihastumisista en saa suuria syyllisyydentuntoja, pettämisestä kylläkin! Ihastuminen ei mielestäni ole pettämistä. Olen 31-vuotias, mieheni 44, suhteemme alkoi ollessani 17 vuotias. Ammattini myyjä, paikkakuntana alle 35 000 asukkaan kaupunki.