Ajattelin tässä kertoa parista leijonasta, jotkatunsin nuorena. He ovat melkein toistensa vasta kohtia, ja yksi näistä leijonista ei muistuttanutkaan yhtään luonne kuvauksia.
Eli kirjoitan nyt eka tästä, joka eroaa joukosta eniten. Hän oli 13 vuotias tyttö, samalla luokalla kanssani ollut ala-asteesta ylä-asteelle, mutta lukiossa tiemme erosivat. Hän käytti erikoisia, persoonallisia vaatteita, pinkki ja musta oli hänen lempivärinsä. Ala asteella en erityisemmin ollut häneen ehtinyt tutustua, mutta ala asteella hän ei ollut ollut yhtä kapinallinen ja masentunut. Ala asteella hän oli lempeä ja iloinen, empaattinen ihminen. Ylä-asteella hän oli melkomasentunut, tunsi itsensä surkeaksi luuseriksi, haukkui itseään. Toivoi ettei olisi koskaan syntynyt, uskoi että jos häntä ei olisi olemassa olisi kaikilla parempi. Mutta hän piti pienoista roolia yllä, esitti pitävän itsestään. Tai ei hän koskaan sanonut pitävän itsestään mutta ei myöskään haukkunut vakavissaan itseään muille. Hän oli rokkarin näköinen, mustat tupeeratut hiukset, musta t-paita jossa oli pääkallo ja sen alla pinkki pitkähihainen. musta hame, tai hieman rikkinäiset vaaleat farkut. Hän oli ahkera koulussa ja tunnollinen. Hän oli erittäin empaattinen ihminen, välitti tuntemattomista ihmisistäkin. Tunteet kuohuivat iloisen pinnan alla, ei hän koskaan yhtä syvällinen ollut kuin minä, mutta kuitenkin aika syvällinen. Hän oli erittäin kiltti, kotona ja muuallakin. Mutta kun hän vihastui niin sai kyllä ihmiset kuulla kunniansa.
Sitten kerron pojasta jonka tunsin ala asteella, olin ihastunut häneen aika pitkään. Hän oli rauhallinen ja kiusattu, muut pojat haukkuivat ja syrjivät tätä. Kun muut tulivat häntä haukkumaan, ei hän sanonut mitään, oli kuin ei huomaisikaan. Hän oli rehellinen ja iloinen vitsailija, ei ainakaan omistanut huonoa itsetuntoa vaikka haukuttu olikin. Hän oli vahva ja itsenäinen, erakko kuten minäkin, haki seikkailua, samoin minäkin. Hänestä tulee jotenkin mieleen semmoinen metsän pikku peikko poika, ei semmoinen kauhea örkki, vaan semmoinen iloinen joka metsän mättäillä naureskelee. Useasti hän olikin naamiaisissa peikoksi pukeutunutkin. Hän rakasti metsässä oloa ja piti eläimistä. Rehti ja reipas kiusattu poika. En edes tiennyt, miksi hänestä ei pidetty, mutta yksi haukunnan syy oli se, kun hän kasvatti semmoista outoa pikku lettiä takahiuksiin. Siis... ei sitä osaa oikein kuvailla, muut hiukset oli aivan lyhyet, mutta niskassa oli semmoinen pitkä tupsu. Peikkopojaksi voisin hänet nimetä.
Sitten kerron vielä eräästä, joka tuli samalle luokalle kuin minä ylä-asteella. Hän oli melko outo, hiljainen ja luki paljon kirjoja. Hänkin oli ahkera koulussa, kuten muutkin, tai itseasiassa kaikki leijonat olivat ahkeria kaikessa. Tämä leijona taas muistutti hiirtä, harmaat pitkät hiukset, isohkot korvat ja soikion muotoinen naama. Käytti vielä kaiken lisäksi harmaita vaatteitakin, joten tätä leijonaa voisi nimittää hiiritytöksi. Hänkin viihtyi hyvin itsekseen, ja oli rauhallinen. Tiesi kaikki sivistys sanat, kun luki niin paljon, niin paljon, luultavimmin 3 kirjaa kuukaudessa, ja suurin osa kirjoista oli tiiliskivi kirjoja. Hän ei ollut kovinkaan syvällinen, kovin pinnallinen. Kun minä kirjoitin syvällisiä tekstejäni vihkoseeni, runoja ja muita pikku juttuja, hän sanoi että ei ymmärrä niitä, ne ovat liian syvällisiä hänelle. Hän oli lähestulkoon pelkkää ilmaa muille ihmisille, hiljainen kun oli. Hänkin oli kovin eläin rakas ihminen.
Luottelen tähän siis luonteenpiirteet jotka uskon suurimman osan leijonista omaavan:
Rauhallinen
Ahkera
Itsevarma
melko pinnallinen
Itsenäinen
Iloinen
Reipas
Rehellinen
tunteellinen
Vastuullinen
empaattinen
Luontoa ja eläimiä rakastava ihminen
Eli kirjoitan nyt eka tästä, joka eroaa joukosta eniten. Hän oli 13 vuotias tyttö, samalla luokalla kanssani ollut ala-asteesta ylä-asteelle, mutta lukiossa tiemme erosivat. Hän käytti erikoisia, persoonallisia vaatteita, pinkki ja musta oli hänen lempivärinsä. Ala asteella en erityisemmin ollut häneen ehtinyt tutustua, mutta ala asteella hän ei ollut ollut yhtä kapinallinen ja masentunut. Ala asteella hän oli lempeä ja iloinen, empaattinen ihminen. Ylä-asteella hän oli melkomasentunut, tunsi itsensä surkeaksi luuseriksi, haukkui itseään. Toivoi ettei olisi koskaan syntynyt, uskoi että jos häntä ei olisi olemassa olisi kaikilla parempi. Mutta hän piti pienoista roolia yllä, esitti pitävän itsestään. Tai ei hän koskaan sanonut pitävän itsestään mutta ei myöskään haukkunut vakavissaan itseään muille. Hän oli rokkarin näköinen, mustat tupeeratut hiukset, musta t-paita jossa oli pääkallo ja sen alla pinkki pitkähihainen. musta hame, tai hieman rikkinäiset vaaleat farkut. Hän oli ahkera koulussa ja tunnollinen. Hän oli erittäin empaattinen ihminen, välitti tuntemattomista ihmisistäkin. Tunteet kuohuivat iloisen pinnan alla, ei hän koskaan yhtä syvällinen ollut kuin minä, mutta kuitenkin aika syvällinen. Hän oli erittäin kiltti, kotona ja muuallakin. Mutta kun hän vihastui niin sai kyllä ihmiset kuulla kunniansa.
Sitten kerron pojasta jonka tunsin ala asteella, olin ihastunut häneen aika pitkään. Hän oli rauhallinen ja kiusattu, muut pojat haukkuivat ja syrjivät tätä. Kun muut tulivat häntä haukkumaan, ei hän sanonut mitään, oli kuin ei huomaisikaan. Hän oli rehellinen ja iloinen vitsailija, ei ainakaan omistanut huonoa itsetuntoa vaikka haukuttu olikin. Hän oli vahva ja itsenäinen, erakko kuten minäkin, haki seikkailua, samoin minäkin. Hänestä tulee jotenkin mieleen semmoinen metsän pikku peikko poika, ei semmoinen kauhea örkki, vaan semmoinen iloinen joka metsän mättäillä naureskelee. Useasti hän olikin naamiaisissa peikoksi pukeutunutkin. Hän rakasti metsässä oloa ja piti eläimistä. Rehti ja reipas kiusattu poika. En edes tiennyt, miksi hänestä ei pidetty, mutta yksi haukunnan syy oli se, kun hän kasvatti semmoista outoa pikku lettiä takahiuksiin. Siis... ei sitä osaa oikein kuvailla, muut hiukset oli aivan lyhyet, mutta niskassa oli semmoinen pitkä tupsu. Peikkopojaksi voisin hänet nimetä.
Sitten kerron vielä eräästä, joka tuli samalle luokalle kuin minä ylä-asteella. Hän oli melko outo, hiljainen ja luki paljon kirjoja. Hänkin oli ahkera koulussa, kuten muutkin, tai itseasiassa kaikki leijonat olivat ahkeria kaikessa. Tämä leijona taas muistutti hiirtä, harmaat pitkät hiukset, isohkot korvat ja soikion muotoinen naama. Käytti vielä kaiken lisäksi harmaita vaatteitakin, joten tätä leijonaa voisi nimittää hiiritytöksi. Hänkin viihtyi hyvin itsekseen, ja oli rauhallinen. Tiesi kaikki sivistys sanat, kun luki niin paljon, niin paljon, luultavimmin 3 kirjaa kuukaudessa, ja suurin osa kirjoista oli tiiliskivi kirjoja. Hän ei ollut kovinkaan syvällinen, kovin pinnallinen. Kun minä kirjoitin syvällisiä tekstejäni vihkoseeni, runoja ja muita pikku juttuja, hän sanoi että ei ymmärrä niitä, ne ovat liian syvällisiä hänelle. Hän oli lähestulkoon pelkkää ilmaa muille ihmisille, hiljainen kun oli. Hänkin oli kovin eläin rakas ihminen.
Luottelen tähän siis luonteenpiirteet jotka uskon suurimman osan leijonista omaavan:
Rauhallinen
Ahkera
Itsevarma
melko pinnallinen
Itsenäinen
Iloinen
Reipas
Rehellinen
tunteellinen
Vastuullinen
empaattinen
Luontoa ja eläimiä rakastava ihminen
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eips tahdo oikein uskoo noihin sun värittetyihin koulukokemuksiin enää. Olisko sulla vähän huono itsetunto?
Miten tämä liittyy huonoon itsetuntoon? Minulla on ihan hyvä itsetunto, kiitos välinpitämisestä. Minulla vain ei ole oikein muuta esimerkkiä horoskoopeista, kuin nuo koulu kokemukset, kun en enään niinkään ystävieni horoskooppeja ole kysellyt. Ja kirjoittelen näitä koulu kokemuksia, kun ei ole oikein paljoa muuta kirjoitettavaa, eikä muutenkaan mitään tekemistä, kun olen täällä kotona yksin potemassa flunssaani nenä punaisena.
Ei kyllä sovi mun leijona-kavereihini nuorena!
eivät he sovi luonne kuvauksiinkaan, outoja tyyppejä nämä. x)
Mielestäni kuvauksesi nuorista leijonista osuu hyvin kohdalleen. Sitten vanhempana leijona tosiaan muuttuu ja saa itsevarmuutta ja karismaa.
Tapasin eilen pari kundia, toinen leijona ja toinen skorppari. He olivat bestiksiä jo vuosien takaa. Leijona kuvailemasi tyyppi, ei hiljainen eikä ujo mutta muuten kiltin ja vaatimattoman oloinen. Kuvauksesi sopii hyvin myös itseeni nuorena. Olin sekä ala- että yläasteella vähänaikaa koulukiusattu, en oikeastaan tiedä miksi- ja aika vaatimaton ilmestys. Olin silti aina heikoimpien puolella ja luonteeltani ehdottoman oikeudenmukainen. Luettelemasi adjektiivit sopivat aika hyvin ainakin minuun, nykyään etenkin.
vain puolet noista jutuista oli totta niiden leijonien kohdalla kenet tunnen ja itseni. Mutta toinen puoli oli TOSI kaukaa haettu!!! Silti onha kaikki erillaisia ja sillee mut esim. en tunne yhtää ahkeraa leijonaa ketä iha oikeest ois ahkera
mut siin oli myös paljo tosi asiaa... Ja yleensä leijonat on aika vauhdikkaita tyyppejä...
Siis en minäkään tunne ketään ahkeraa leijonaa, enkä itsekkään sitä ole , ennemmikin mukavuudenhaluinen lorvailija ( jos saa valita). Toisaalta, jos jotain teen tosissani niin sitten kyllä painan töitä apinan raivolla. Sitä ei tapahdu kuitenkaan joka päivä...
...kun tykkäät tektistäni. :) Kiitos kommentista.
joo no minuun tuo ahkeruus kyllä pätee vaikka itse sanonkin.. Ja kyllä tuosta listasta löytyi paljon tuttujakin luonteenpiirteitä. Toki osaan myös nautiskellakin, kukapa leijona ei osaisi=) Mutta jokainen nauttii tavallaan. Kaikkihan olemme yksilöllisiä ja se on todellinen rikkaus!
Kun minäkin olen kauhee laiskimus. Hyvä kun jaksan tehä edes läksyt. :)
Jeps muuten, mutta voit ruksia tuon rauhallisen yli...:)
Minä ainakin olen tulta ja tappuraa kun suutun enkä unohda hevillä...
leijonan raivo on yhtä karjumista, vaikeaksi sen tekee myös että leijonan on erittäin vaikea uskoa olevansa väärässä...
Tämä ei tietenkään koske kaikkia leijonia, mutta itse en kuvaa itseäni rauhalliseksi paitsi ehkä ihmisten seurassa jotka eivät minua tunne...:)