Aluepolitiikan tekijät

Kulmuni on muistaakseni maininnut viitisenkymmentä kaupunkia, joitten asukasluvut ovat 20.000-50.000 haarukassa. Siitä kertyy ympäripyöreästi laskeskeltuna suuruusluokaltaan puolentoista miljoonan verran väkeä. Ja kun siihen vielä lisätään ympärillä olevan maaseudun haja-asutusalueen väestö, niin Kulmunin luotailussa on pari miljoonaa suomalaista. Ja he kaikki siis maakuntien keskuskaupunkien ulkopuolella. Kyllä siinä mittakaavassa potentiaalia löytyy jo suurellekin vaalipärjäämiselle ilman Helsingin valloitustakin. Olennaista on tietysti ihmisten asioitten hoitaminen ja sitä haluavat totta kai myös helsinkiläiset niin kuin riorisoi kaikkien isojen väestökeskusten asujamisto. Ihan tässä mieli tekee pitää peukkua Katrille.

Kepu on lujilla tulevaisuudessa.

Käytäntö pätenee edelleen kaiken teoretisoinnin mittana. Suomen Keskustan uunituoreen puheenjohtaja Katri Kulmunin kiitettävällä tavalla esiinnostaman maakuntakeskusten ulkopuolisten alueitten tärkeyden hyväksi tehtävän päätöksenteon täytyy näkyä todellisina ratkaisuina. Semmoista konkretiaa olisi osuvimmillaan erikoisterveydenhoidon surullisen kuuluisan keskittämisasetuksen (päivystysasetuksen) pikainen kumoaminen. Esimerkiksi synnytysten paikkojen pitää saada olla maantieteellisesti lähempänä synnyttäjien kotipaikkoja kuin mitä keskussairaalat ovat. Aikaisempina aikoina mm. aluesairaalat ovat palvelleet erittäin hyvin synnytyssairaaloina ja erikoisterveydenhoidon paikkoina ylipäätään, mutta Sipilän onneton hallitus keksi jostain ihmeen syystä pyrkiä jästipäisesti keskittämään synnytykset keskussairaaloihin ja niillekin asetettiin tuhannen synnytyksen alaraja vuodessa.

Keskustan ongelma on että se ei voi tehdä mitään sellaisia "avauksia" mitä sen kannatuksen lisääminen edellyttäisi koska Kepun kädet on sidottu hallitusohjelmaan!

Jos taas pyöritellään ympäripyöreitä asioita aluepolitiikasta, tasa-arvosta yms. niin eihän se johda mihinkään KOSKA kaikki muutkin puolueet ajavat näitä asioita.

Nyt pitäisi profiloitua jollain alueella ja saada ns. keihään kärjeksi sellaisia asioita jotka samalla ovat tärkeitä suomalaisille mutta ovat syystä tai toisesta jääneet paitsioon muiden puolueiden ohjelmissa!

Vaikka maakunnat ovat keskenään erilaisia, niin väestölliseltä ja asutukselliselta rakenteeltaan niissä on kaupunkeja, taajamia, kyliä ja haja-asutuksen alueita "portaattomana asteikkona". Virheenä niin Sipilän hallituksen tekemänä kuin jo aikaismpienkin hallitusten "aikaansananoksina" on ollut valtiojohtoinen keskittämisen suosiminen maakuntien sisällä keskuskaupunkeihin. Erikoisterveydenhoidon (aluesairaalat) lisäksi on keskitetty paljon muutakin kuten poliisitointa ja oikeushallintoa sekä pelastustointa. Sitten on keskitetty myös maakuntien välillä.

Lääninuudistuksestahan se mylläkkä alkoi Jouni Backmanin käynnistämänä ja Lippos-Paavon pääministerinä siunaamana 1990-luvulla. Muistamme hyvin, kuin demarijuristi ja entinen ministeri Matti Louekoski luonnehti koko lääniremonttia (siis puoluetoverinsa Backmanin aikaansaannosta) turhaksi ja tarpeettomaksi operaatioksi.

Maakuntien sisäisen keskittämisen haitat näkyvät laajalti kokonaisuuksissa. Vieremäläinen konepajavalmistaja Ponsse kertoi taannoin, että yhtiön on työvoimapulaansa vaikea rekrytoida uusia työntekijöitä. Ylä-Savossa ei ole tarjolla riittävästi Ponsseen mahdollisesti hakevien miesten puolisoille työtä esim. Iisalmessa, kun Pohjois-Savossa on päämäärätietoisesti keskitetty hallintoa Kuopioon, jonne on Vieremältä kovin pitkä matka verrattuna vaikkapa juuri Iisalmeen.