Varmasti monessa perheessä vaimo tivaa mieheltään asioita ”miten töissä meni” ”mitä ajattelit tänään tehdä” ”onko sinulla parin viikon päästä mitään” muka kiinnostuneena, vaikka mies haluaisi vain töiden jälkeen olla rauhassa eikä hölistä turhuuksia. Kauppaan patistetaan lähtemään, ehdotellaan sitä ja tätä jos mies ei kommentoi niin aloitetaan mykkäkoulu. Tivaamista jatketaan myöhemmässä vaiheessa vaikka mies vain haluaisi rauhaa. Ei jaksa vaimoa useinkaan kuunnella, sen sanon tässä nyt ja suoraan. Mitään syvällistä hänen kanssaan ei voi keskustella, kun mennään vähänkään enemmän ymmärrystä vaativiin asioihin niin johan loppuu naiselta ymmärrys. Täytyy sitten aina muussa porukassa omia ajatuksia jakaa. Ja vaimo valittaa kun en puhu hänelle. Tämä on periaatteessa maanpäällinen helvetti eikä mikään paratiisi. Eipä taida olla rakkaudenkaan kanssa mitään tekemistä enää, ne tunteet ovat kuolleet.
Vaimot vainoajina
Anonyymi
3079
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Oiskohan parisuhdeterapia tuossa vaiheessa aiheellinen, oppisitte keskustelemaan. Se on erittäin tärkeää avioliiton koossa pysymisen kannalta. Ei ole rakentavaa syytellä vain toista osapuolta tilanteesta.
Jos vaimon pää on styroksista eipä siinä paljoa terapiat auta.
Lupasitteko aikoinaan alttarilla sen "tahtomis" asian ja kaikki se kärsii ! ...
Avioliitossa juurikin tuo puhuminen, asioista kuin asioista on tärkeää, Onhan tuo hyvä, että vaimo edes puhuu. Olisin huolissani jos emäntä ei kyselisi mitään ja olisi yhtä "välinpitämätön" kuin aviomies. Siinäpä sitten olisi kaksi mykkää "keskustelemassa", aika hiljaista eloa ! Nuorena ja tuoreena parina ehkä tuli valittua se maailman parhain puoliso !? Elämä ja ns. aikuiseksi kasvaminen voi toki muuttaa ihmistä paljonkin, mutta voisiko vaimolle sanoa ihan kauniisti, että keskustellaan myöhemmin, kun olen nyt työstä uupunut. Tunneälyä se vaatii avioliittokin ja sitä voi ihan opetella. Ei se aina ole itsestään selvyys tuokaan puoliso, sitten vanhana sen huomaa, kun ollaan toinen toisestamme tarvitsemassa tukena ihan arjessa. Uusi vaihe on eläkeaika ja kun lapset eivät enää "pyöri" jaloissa. , silloin voi olla aika hiljaista elo, jos ei olla opeteltu kommunikoimaan jo nuorempana. Tuntuisi tuolla aloittelijan vaimolla olevan jotain tuolla päässä, kun on kiinnostunut puolison asioista, parempi tuokin kuin "mykkä vaimo" ?!?
Mitä siinä vanhanakaan sellaisella ihmisellä vierellä tekee, joka höpöttää vain kaupan tarjouksista tai jostakin ”hei mun se ja se ystävä kertoi, että hänen mies ostaa heille isomman auton/rakentaa talon/matkustaa Teneriffalle/kärsii visvasyylästä?” Sitten jos pitäisi keskustella filosofisista asioista tai vaikka esimerkiksi tietyn taiteen määritelmistä, klassisen musiikin nyansseista, tieteen saavutuksista jne. niin sitten laitetaankin sormea suuhun että hups, nyt loppui ymmärrys emmä vaan tajuu.
Olisit nainut naisen, joka on kiinnostunut samoista asioista kuin sinä. Turhaan sinä omia mokiasi täällä valittelet.
Kai sinä tutustuit vaimoosi ennen naimisiinmenoa? Jos hän ei silloin ollut esim. filosofisista kysymyksistä, taiteesta, tieteestä ja musiikista jne. kiinnostunut, niin todennäköisyys on äärimmäisen pieni, että hänestä sellaista yhtäkkiä myöhemmin tulisi.
Ja vaikka itse olen hyvin monista asioista kiinnostunut ja paljon lukenut mies, niin ei minuakaan kiinnostaisi esim. nuo taide- tai musiikkijutut edes sen vertaa kuin nuo kaupan tarjoukset tms,, ja kaupan tarjoukset itse asiassa saattavat edes jotenkin liittyä omiin kiinnostuksiini, vaikkei niissäkään paljon jauhamista ole, ellei kyse ole poikkeuksellisen suuresta hankinnasta.
Palaa takaisin niihin syihin, miksi vaimosi alunperin valitsit. Ei ole realistista odottaa, että hän muuttuisi radikaalisti sen suhteen, mistä haluaa ja osaa keskustella. Yritä kuunnella häntä hieman hänen puhuessa omista jutuistaan, ja sano sitten, että tarvitset lepoa, eli ei niistä kauppajutuista ym. tarvitse paljoa puhua. Ja omista kiinnostuksen kohteistasi voit myös puhua hänelle vain sen verran kuin häntä kiinnostaa, ja muuten muiden ihmisten kanssa. Sellaista se elämä on.
Ei hyvänen aika sentään! Miksi menitte naimisiin jos olette niin eri aaltopituuksilla?
Ehkä nuorena ihastuminen pelkkään ulkokuoreen ja kiireellä naimisiin, alun huuman ja honeymoonin jälkeen herääminen todellisuuteen? Se ulkokuorikin tuppaa vuosien mittaan muuttumaan ja harvoin viehättävämpään suuntaan, joten myös henkinen yhteys olisi tärkeä olla, ei pelkkä fyysinen kiinnostus. Jos vähänkään kunnolla seurustelee ja ei kiirehdi naimisiin, niin henkilön kyllä yleensä oppii tuntemaan. Jos kiirehtii, ehtii mahdollisesti kauan katua, että "osti sian säkissä".
Idea oli mennä nopeasti naimisiin koska ajattelin, että Jumala johdattaa eteen hyvän puolison mutta ei siinä kyllä mistään johdatuksesta ollut kyse. Nuorena olin liian sinisilmäinen monille asioille ja totta, ulkokuori vetosi myös. Nykyään ei sekään enää kiinnosta ja olen huomannut oikeastaan jopa vähän inhoavani vaimoani. Olen miettinyt eroa jo vuoden verran ja rehellisesti sanoen se taitaa olla tässä tapauksessa ainoa järkevä vaihtoehto. Olisi hyvä saada elämä järjestykseen siltä osin, saisi hengähtää helpotuksesta välillä.
Välillä on myötä- ja välillä vastamäkeä, mutta uskovaisen näkökulmasta avioero on aivan väärä tapa "saada elämä järjestykseen", koska avioliitto on elämänmittainen liitto eikä vain siihen asti, kun ei enää ole samat fiilikset kuin alussa. Avioliiton eteen kuuluu tehdä töitä. Käy niitä filosofisia keskusteluja ja taide- ym. asioita muiden samanhenkisten kanssa, ja etsi vaimosi kanssa kompromisseja, jotta keskinäiset keskustelunne eivät ole turhan rankkoja kummallekaan. Tärkeää on olla rikkomatta avioliittoa, vaikka vaikeuksia olisikin. Rukoilen puolestanne, että näkisitte avioliiton pyhänä ja jatkamisen arvoisena, vaikka nyt juuri ei siltä tuntuisikaan.
Onko järkeä jatkaa jos ei enää rakasta toista ja halua tehdä mitään hänen eteensä? Tietysti toivoisin, että hän saisi paremman elämän jonkun toisen kanssa. Tämä yhdessä asuminen alkaa nyt olla liikaa.
Jos ero tulee, mitä uskovainen ei edes hae, niin se jätetty uskovainen osapuoli ei voi saada "paremman elämän jonkun toisen kanssa" niin kauan kuin entinen puoliso elää, koska Jumalan edessä te olette aviopari siihen asti, että jompikumpi kuolee. Ero on siis aivan kestämätön tilanne jätetylle ja mahdollisesti liian kova taakka, jotta hänenkään uskonsa voisi kestää.
Tuossa tilanteessa uskovaisen kuuluu ponnistella sen eteen, että liiton tila kohentuu, ja mielellään yhdessä puolison kanssa, ei missään tapauksessa erota. Tietääkö vaimosi edes, että olet synkissä ajatuksissa liiton suhteen?
Nyt tuli kyllä liian paksua juttua. Ei ketään voi pakottaa elämään onnettomassa liitossa ja olemaan jatkamatta elämäänsä joko yksin, tai sopivamman kumppanin kanssa!
Joo ei se mene elämä aina niin kuin sen ajattelisi. Jos rakkaus loppuu niin silloin on ihan järkevää erota. Kerron vain sen, että odottamalla ja antamalla ajan kulua ei tee mitään muuta kuin vahinkoa sekä itselleen että toiselle. Harvassa on ne tapaukset, jossa rakkauden liekki olisi roihahtanut uuteen kukoistukseen sen kerran sammuttua. Toivon aloittajalle ja hänen vaimolleen kaikkea hyvää, toivottavasti löydätte hyvän ratkaisun ja saatte asianne kuntoon.
Aloituskirjoittelija kuulostaa melko sovinistilta. Haluaa vain maata rauhassa sohvalla kun vaimo hoitaa lasten kasvatuksen ja työt. Katso peiliin esim?
Ei meillä lapsia ole. Ja minä käyn töissä, vaimo on päivät pitkät kotona tai kaupungilla liehumassa.
Vaimolle pitäisi saada myös mielekästä tekemistä, niin ei olisi niin paljon aikaa ja energiaa niihin tyhjänpäiväisinä pitämiisi asioihin, eli jos hänellä ei ole mitään estettä sille, hänen tulisi kaiken järjen mukaan hakea töihin tai opiskelemaan, tai käynnistää yritystoiminta tms. tietysti omien kiinnostusten ja kykyjen mukaan. Hän tarvitsee selvästi henkilökohtaista aktiivimallia, jos hänellä ei ole päivisin mitään järkevää tekemistä. Ei ihme, jos jututkin pyörivät yksinkertaisissa asioissa, kun elämässä ei tapahdu juuri mitään normaaleja aktiivisten aikuisten asioita.
En kai minä ole miehenä mikään aikuisen ihmisen holhooja ja töihin patistaja? Kyllä tässä ero on tulossa, otan asian tänä iltana hänen kanssaan esille.
Olet solminut elinikäisen liiton, ja uskovaisena et voi hakea eroa, vaikka et olisikaan tyytyväinen solmimaasi liittoon. En halua arvioida toisen ihmisen uskoa, ja omassanikin on miettimistä, mutta avioero on selkeästi väärin, jos vähänkään uskovaisena asiaa mietit.
Hyvänen aika sentään, ei ihmistä voi pakottaa elämään toisen kanssa onnettomassa liitossa, jossa ei liiku enää mitkään positiiviset tunteet mihinkään suuntaan! Ero tulee olemaan helpotus ja uskon Jumalankin sen antavan anteeksi suuressa armossaan.
Mikä osa käsitteestä "elinikäinen liitto" on sinulle epäselvä? Ei häissä sanota, että avioliitto on voimassa siihen asti, kun ihastus kestää tai kaikki menee kuin Strömsössä tms., vaan kunnes kuolema erottaa.
Anteeksi nyt vaan, mutta meidän vihkimisseremoniassa ei tuollaista lausetta ollut!
Sitten et liene ollut ainakaan VL avioliittoa solmiessasi, jos seremoniassa ei tullut selväksi - sanamuodot voivat ehkä vaihdella - että solmitte elämänmittaisen liiton , joka päättyy vasta sitten, kun jompikumpi puolisoista kuolee.
En tiedä, oletko ketjun aloittaja, mutta hän on kai VL ja jos näin on, niin avioliiton merkityksen pitäisi hänelle olla täysin selvä. Se ei ole mikään määräaikainen tai väliaikainen sopimus. jonka voisi purkaa katumapäälle tultuaan.
Et sinä voi olla noin jyrkkä ja ajatella noin ahdasmielisesti! Jopa maallisessa kaupankäynnissä voidaan ilman mitään sen kummallisempaa syytä purkaa kaupat. Tuotteilla on lisäksi takuu. Kuinka paljon enemmän tämä asia tulisi huomioida sitten ihmissuhteissa, joissa persoonat muuttuvat ja kehittyvät elämän aikana. Ei voida vaatia, että yhden ja saman henkilön kanssa oltaisiin koko elämä. Ei kai tämä mikään kidutuslaitos tai vankila ole??
Lienet huumorituulella. Kyse ei ole mihinkään maalliseen kaupankäyntiin verrattavasta asiasta, ja takuu on se, että kumpikin osapuoli sitoutuu olemaan puolisolleen uskollinen elämänsä loppuun saakka. Siksi kannattaa tutustua ennen avioitumista kunnolla, että oikeasti tuntee sen puolisonsa riittävän hyvin. Siitä alkaa sitten elämänmittainen matka, joka ei välttämättä ole aina helppoa ja mukavaa, mutta joka on sitouduttu kulkemaan yhdessä. Väsyminen tms. ovat myös ihmiselle mahdollisia, ja vaikeuksiin vai hakea apua, mutta tärkeää on muistaa se, että puolisoa ei voi hylätä, vaikka olisikin vaikeaa.
Mitä ihmettä, millä ihmeen huumorituulella? Olen haudanvakavissani! Otin asian eilen esille vaimon kanssa ja hän tietysti vähän pahoitti mielensä. Kerroin, etten rakasta häntä enää ja että hän löytää ihan varmasti paremman miehen, jonka kanssa kemiat kohtaavat paremmin.
Se mikä tässä oudoksuttaa, on sinun jyrkkä suhtautuminen eroon - siis siihen, joka kaikesta huolimatta toimii elämän tietyn osa-alueen parantajana. Ihminen on erehtyväinen ja saattaa tehdä elämässään virhearviointeja, kuten siis itse tein mennessäni naimisiin. Viisautta on huomata asioiden tila ja tarkan tilanteen arvioinnin myötä tehdä siihen oikeat ratkaisut. Mutta mitä sinä tarjoat, on pelkkää tuomitsemista ja Raamatulla päähän lyömistä. Näköjään on niin, että näistä piireistä ei sovi odottaa vertaistukea saati ymmärrystä!
miksi vaimosis ei ole töissä? Useinhan alussa sokeana ollaan kalleellaan toiseen päin tai molempiin harrastetaan mutta sitten kun on arki ja lapsetkin lähteneet huomataaan että eihän meillä ole samoja harrastuksia kun omaa aikaa ja kiinnostuksia
Avioliitto sanana ei esinny Raamatussa, ainoastaan - 28 käännöksessä väärin, mutta ei alkutekstissä, eikä -92.
Se on alkutekstissä liitto.
Ota ne sukat pois siitä tuolilta heti!
taas ostit pähkinäsuklaata..enkö ole san...
Kysy Sipilältä joka haluaa pikkutyttöjen xxxx, kuin teidän harhaopissa on.
Meillä on täällä paljon lesti -höpelöitä, miksi usein haetaan sinisiä pillereita sairaalasta?
Pääkö hajoaa, kun pitäs nooa arkki rakentaa ja sukua jatkaa jopa yli 12 samannäköisen lapsen kanssa.. Sipilä ja Lestit on yhtä kuin Islam pahuudesaan.
Puhuja puhuu,vaikka huorakirja lukisi ja aasit kuuntelee..Sama Islamissa..
Lestaadio on aika lähellä Islamin kakkelia.. YÖK !