Et ole kysynyt, mitä minulle kuuluu. Nyt sen kerron, vaikka et ehkä halua kuulla. Huonosti menee. Huonosti menee siksi, että sinä puutut elämästäni. Sun on hyvä tietää.
Kun et kysynyt, niin nyt kerron
Anonyymi
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mitä puuhailet nyt? Joko töistä kotiuduit? OISINHAN mä suoraan voinut kysyä. Välttelen hieman liiallista viestitulvaa. Sori :( Oon aina se joka aloittaa. Vaikeaa on silloinkin keksiä asiaa. Itsellä käy joskus niin.
Ja vois kai ittelläki paremmin mennä. Et ees tiiä kaikkea mun elämästä tällä hetkellä. Mutta mä pärjään aina koska näin on ollut ja olen tottunut teinistä asti pärjäämään omillani. Tunnen koko ajan nolaavani itteni ja olevani tyhmä. Onneksi mulla riittää asiaa ja meillä on yhteistä. Kaikki järjestyy usko pois <3
Joo, mäkin pärjäsin ite aina. Niinhän meille päälle nelikymppisille on opetettu, itsekseen pärjääminen ja mitä paremmin pärjää itekseen niin sitä vahvempi ja parempi on. Mutta romahdus tulee jossain vaiheessa, jollakin tapaa, sen oon itekin aiemmin kokenut (aikaa jo siitä). Kantsii oppia hellittömään ja päöstäö irti siitä pärjäämisen kulttuurista. Kun oppii vähentömään kontrollointia asioista pääse paljon helpommalla, helppoa se ei ole ja jotkut vetää överiksi toiseen suuntaan Väestöliitolla asiantuntija, joka oli pariterapiaa pitänyt yli 1000 parille totesi, että nykyisen riippumattomuuden ja itsenäisyyden korostaminen pitäisi julistaa pannaan ja että esimerkiksi suhteissa ihmisten pitäisi olla jollakin tapaa riippuvaisia, roikkuvaisia toisistaan. Mutta en mä täällä ala siitä enempää kirjottaa, täällähän tämmöset tyrmätään heti.
Liian itsenäiset, riippumattomat huonosti löytävät parinkin. Luullaan ettei tarvitse ketään, kuten osin totta onkin. 40 minäkin ja elämäni alusta asti itsenäisyyteen opetettu.
On eri asia pärjätä itsekseen kuin se, että tietää tykkäävänsä siitä, että löytäisi itelleen ihmisen, jonka kanssa hyvä ja turvallista olla. Ite tiedän, että jos jonkun kanssa suhdetta vielä perustaisin niin en mä jaksais epävarmuutta suhteen laadudta, heilahtelemista ym. Kyllävtietty tyyneys ja turva on mielenterveyden kannaltakin tärkeää. Mutta monet on niin musta-valkosia, että yhdistää heti tylsyyden ja turvallisuuden. Kyllä suhteessa silti voi olla sisäistä säpinää ja semmosen ihmisen löytäminen olis mielestäni vaikein ellei mahdoton rasti. Sorry, ite en jaksais pelkkää tylsyyttä.
Anna anteeksi etten ole sitä sulta kysynyt. Olen kyllä sitä miettinyt, että miten sulla menee, terveys ym muut asiat. Oon vaan toivonut mielessäni että sulla ois asiat kunnossa. Välitän susta ihan oikeasti.
Tämä kirjoitus lämmitti mieltä. Saat anteeksi, kuka oletkin. Tuon kun häneltä kuulisin, niin olisin kuin uusi ihminen.
Eipä tuota liioin kukaan kysele nykyisin keltään mitä kuuluu, harvemmin, sellaista itsekin kaipaisin enemmän nykyisin, ja hieman ehkä katkeroituu toisinaan siihen, sellaiseen, mutta ymmärtää myös kuinka hektistä elämä toisinaan meillä jokaisella joskus on.
Toiset ei aina jostain syystä halua kertoa asioistaan, asia pitää hyväksyä myös niinpäin.
Meidän kannattaisi kuitenkin kertoa, että ollaan valmiita kuuntelemaan, jos joku haluaa jutella joskus toiste.
Myötäelämisen taitoa, sitä nykyisin kaipaa. Monet ihmiset ovat olevinaan niin hyviä, etteivät ymmärrä tai halua ymmärtää toista ihmistä, varsinkaan kun joutuu rämpimään elämässään. Hyvät ihmiset ja elämässään onnistuneet eivät halua kuunnella, tai no, ehkä onnistuneita tarinoita, kuten heidän omansa.
Lopeta se on korjattavissa,mennään kahville sano paikka ja aika.Kyllähän ystävät voi kahvilla käydä.
Sopii mulle. Tuu vetämään hihasta.
No kun mullakin on näkö heikentynyt, en näe sua enään missään.Huhuillukin olen mutta ei ole kuulunut ,ilmeisesti musta on tullut kuurokin.No näähän on sivuseikkoja ystävyyden rinnalla.