...että on rakastanut liikaa toista ihmistä ja joutunut siksi lähtemään?
Onko kenellekään käynyt niin
Anonyymi
19<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
https://www.youtube.com/watch?v=TEZgR_yM1XI
Sitä voi kysyä.
Tavallaan. Ajattelin että lähteminen saisi minut unohtamaan hänet mutta paskan marjat, yhtä paljon hän on edelleen mielessä ja ottaa päähän koko lähteminen kun ennen sain sentään olla hänen kanssa tekemisissä. Nyt kärvistelen vain ikävissäni.
Ei tuo yleensä auta. Vain aika auttaa
Ei auta kaikilla.
Valitettavasti.
Tule/mene takaisin.
No mut ota askel häntä kohti jos se helpottaisi oloa. Se kuitenkin edistää asioita suuntaan tai toiseen.
Oi pienokainen olit hetken lainaa mulle vain.
Aika pitkän hetken ;).
https://www.youtube.com/watch?v=qdteebdEMec
Näin kävi.
Ymmärrän päätöksesi.
Minä rakastin liikaa JT- miestä ja lähdin vajaa 600 km: n päähän, jotta en vahingossakaan törmäisi.
Silloin meillä olisi ollut vielä mahdollisuudet tiettyihin juttuihin, mutta en voinut antaa periksi, koska moraalini on korkea.
Kun palasin kotimaisemiin, alkoi taas viestien vaihto...nyt olisi ollut mahdollisuus toteuttaa yhdessä asioita, mutta hänellä oli vaikea perhetilanne, joten väistyin...taas.
Enkä kyllä enää aio lähestyä. On hänen vuoronsa, sitten jos ja kun aika on oikea hänelle.
Minä siirryn nyt taka- alalle ja syrjään.
Vai oikein korkea moraali jos mies avioliitossa???!!! Mistä teitä oikein riittää?! Oletan että mies on vieläpä uskovainen jos tuolla JT: lla sitä tarkoitat?
Ei oke avioliitossa koskaan ollutkaan, eikä myöskään uskovainen. Mistä sait tuollaista päähäsi?
Uskovainen mies elää kahvimaidolla ja käden taidolla.
Uskon hänen tehneen niin. Pienestä asti ollaan oltu tekemisissä, enemmän ja vähemmän. Hän usein nuorena ahdistu minun läsnäolosta ja joskus oli hiukan töykeä minua kohtaan. Aikuisella iällä koimme ohimenevän hetken ja surullisen lopun elämän oikusta, ei tunteiden puolesta. Tunteet olivat jotain, mitä sanat eivät riitä kuvaamaan. Minä unohdin ja hän muutti kauas pois. Tunteet yhä roihuavat salaa sydämissä, piilossa maailmalta. Odottaen..
Ei. Mitäs sitä lähtee mihinkään jos kummallakin on suhteessa hyvä olla.
Lähen meneen vain jos mulle ollaan ilkeitä ja kohdellaan paskasti tai jos ei enää ole rakkautta olemassa
Joudun lähtemään koska koen tilanteen niin ahdistavaksi ja on paha olla kun joutuu katselemaan miestä ja hänen uutta kohdetta.
Hohohho trollaaja senkun jaksaa keksiä tarinoita. Ja typerykset uskoo.
Ei ole.