Itsemurhaa ajatelleiden ja jopa yrittäneiden määrä on valtava. Ja tutkimuksiin yleensäkin haastatellaan aika pientä määrää ihmisiä. Mikä on oikeasti totuus? Mikä saa ihmisen ajautumaan niin ahtaalle, sitä olen usein pohdiskellut. Yhteiskunnan nykymeno on ainakin omasta mielestäni muuttunut jollakin tavalla liian vaativaksi. Ihmisiltä odotetaan enemmän mihin voimavarat riittävät, on kiirettä, irtisanomisia, perhe-elämän ongelmia ym. lista olisi loputon. Tottakai ihmiset ahdistuvat ja oireilevat kun tulee erilaisia tunteita pintaan, esim. riittämättömyyttä, tarpeettomuutta, jaksamattomuutta. Ihmisluonto on aika pitkälle sellainen että hyvin herkästi syyllistetään omaa itseään kun ei kaikki mene aivan putkeen. Monet ongelmat eivät kuitenkaan ole ihmisen itsensä aiheuttamia. Harva haluaa omasta tahdostaan työttömäksi, harva syrjäytyy omasta tahdostaan, harva alkaa ryypätä tai pelata tai narkata ihan vaan huvikseen. Taustalta löytyy varmasti selittäviä tekijöitä miksi niin käy. Kuitenkin tästä pahoinvoinnista on tulossa yhteiskunnalle suuri rasite, myös taloudellisesti. Puhutaan paljon lastensuojelun ongelmista, henkilökunnan vajauksesta ym. Mutta mistä johtuu että lastensuojelu ylikuormittuu? Taustalla on perheet ja perheiden tilanteeet josta lapset ovat lähtöisin. Perheessä voi olla taloudellisia vaikeuksia, päihdeongelmaa, väkivaltaa. Tottakai lapset oireilevat kun kotona ei ole hyvä olla. Valitettavasti se oireilu usein kohdistuu muihin ihmisiin tai ympäristöön. Siinä vaiheessa kun lapsi/nuori jo tekee jotain pahaa, on aika myöhäistä alkaa toimia. Ennaltaehkäisemmällä pitäisi pystyä estämään mitään tällaista edes syntymästä. Tässä vaiheessa alkaa pikkuhiljaa näkyä tuo " vapaan kasvatuksen " tulos kun kaikki muuttui aikoinaan siihen että lapsia ei saa yhtään kurittaa. En nyt tarkoita että heitä pitäisi pahoinpidellä, mutta itse sallisin pienen tukkapöllyn tai näpäytyksen. Niinkuin oli -70-80-luvullakin. Sen ajan lapset ja nuoret eivät tehneet pahojaan siinä mittakaavassa kuin nykyään. Silloin myös kunnioitettiin vanhempia ihmisiä, ei menty esimerkiksi opettajien päälle. Mikä siis on mennyt pieleen? Siihen ei varmaan osaa kukaan vastata. " Ekaluokkalainen meni keittiöveitsi mukanaan kouluun " lukee otsikoissa, ei ole hänelläkään hyvä olla. Mistä johtuu? Ehkäpä kotona ei kukaan välitä miten lapsella menee. Lapset ja nuoret ovat tulevaisuus, heillä pitäisi olla paljon parempi olla kuin miltä nyt vaikuttaa olevan. Vanhemmilla kun on tiukkaa ja elämä epävarmaa työllisyyden ja taloudellisen pärjäämisen takia ym. niin ei välttämättä riitä aikaa eikä aina kiinnostustakaan sille kuinka mahdollisesti lapsella menee ja kuinka hän pärjää. Myös koulumaailma on tehnyt suuren muutoksen, on paljon etäopiskelua ja koulussa vietetään aina vaan vähemmän aikaa. Mitä olen muutaman nuoren kanssa jutellut niin he ainakin tykkäisivät opiskella koulussa kavereiden kanssa yhdessä mieluummin kuin itsenäisesti kotona. Ja johan kaverit tsemppaisivat toinen toisiaan niin opiskelu olisi mielekkäämpää. Aikuisista puhuttaessa ongelmat ovat erilaisia koska he ovat jo työikäisiä. Nykyään saa olla varpaillaan työssä kuin työssä että pysyykö työpaikka vai onko lähtö edessä, se ahdistaa henkisesti ja vaikuttaa perhe-elämään, parisuhteisiin ym. elämän osa-alueisiin. Huolet kasaantuvat, miten pärjätä taloudellisesti, miten jaksaa perheen kanssa, lapsillekin pitäisi olla aikaa jne. Ei ihme että ajatukset jossain vaiheessa kääntyvät siihen suuntaan että tulee toivoton olo eikä enää jaksa. Kun mennään työpaikkoja koskevalle alueelle niin esim. asiakaspalvelutyössä ihmisten jaksaminen heijastuu palvelevasta ihmisestä asiakkaaseen. Kun työntekijä on väsynyt tilanteeseensa niin ei siinä jaksa hymyillä kaikille joiden kanssa asioi. Nykyään ihmiset valittavat usein kuinka huonoa palvelua tai kohtelua monesti ovat milloin missäkin saaneet. Sekään ei ole kivaa kuultavaa. Mutta näin homma tuntuu pyörivän samaa rataa kierros kierrokselta jatkuvasti. Vanhuksetkin ovat ahdistuneita omasta tilanteestaan, laitoksissa ei ole hyvä olla ja sekin johtuu suureksi osaksi henkilöstön määrän vähyydestä. Joka paikasta pitää vaan leikata ja supistaa. Minkä takia, ahneuden joka on loputon. En ymmärrä minkä takia jonkin toimivan systeemin pitää saada tuottamaan miljoonia ja miljardeja voittoja, etenkään ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella. Kun nyt leikataan koulutuksista, se näkyy tulevaisuudessa väistämättä. Ei riitä koulutettuja ihmisiä tekemään hyvää yhteiskunnan toimivuuden jatkumiseksi. Vanhuksia joudutaan hoitamaan maailman tappiin asti, niitä on nyt ja niitä tulee aina olemaan, väistämättä. Kuka haluaa vanheta sellaisissa oloissa mitä oli uutisissakin yhdessä vaiheessa, ei varmaan kukaan. Kaikenlaisia minäkin päässäni pohdin ja ihmettelen nykyistä maailman menoa. Tottakai maailma muuttuu ja ajat muuttuvat mutta pikkasen menee metsään näillä nykyisillä eväillä, jos niin saa sanoa. Nostan hattua jos jaksoit lukea loppuun saakka. Hyvää päivän jatkoa!
Järkyttävää tilastotietoa
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiusaaminen on suurin syy itsariajatuksiin ja tekoihin.
Varmastikin totta. Kun tulee kiusatuksi niin siinä alenee itsetunto ja alkaa tuntua pahalta ja ajatukset kääntyy omaa itseä vastaan. Miksi minua kiusataan, en ole tarpeeksi hyvä, en kelpaa muille, minusta ei ole mihinkään... Kiusaajilla yleensä onkin tarkoitus saada toiselle paha olo, etenkin henkisellä kiusaamisella. Tottakai fyysinen kiusaaminenkin jättää yhtä pahaa jälkeä, ruumiilliset vammat paranevat mutta sieluun jää ikuiset arvet. On todella sääli että nykyään niin monia kiusataan. Se kertoo vain siitä että niillä kiusaajilla on itsellään paha olla ja purkavat pahaa oloaan muihin.