Olen huomannut itsestäni, että otan kaikki huolet ja murheet moninkertaisena muihin verrattuna. Jos perheenjäsenellä on jokin asia vaikkapa pielessä, niin minä äitinä murehdin itseni ihan uupuneeksi.
En ymmärrä mistä moinen käytös johtuu? Miksi ne huolet vaikuttaa itseeni niin vahvasti?
Tiedän, ettei jatkuva huolestuminen ja murehtiminen tee hyvää terveydelle, mutta minkäs teet.
Onko kenelläkään mitenkään samanmoisia kokemuksia?
En ymmärrä mistä moinen käytös johtuu? Miksi ne huolet vaikuttaa itseeni niin vahvasti?
Tiedän, ettei jatkuva huolestuminen ja murehtiminen tee hyvää terveydelle, mutta minkäs teet.
Onko kenelläkään mitenkään samanmoisia kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kai se jotain ahdistuneisuushäiriötä on. Oletko miettinyt omia taustojasi? Löytyykö sieltä jotain selittävää? Oletko esim. joutunut liian nuorena huolehtimaan sairaasta tai pähdeongelmaisesta vanhemmasta? Eli mikä sinusta on tehnyt murehtijan? Itse olen perheetön, mutta huolestun esim. ilmastonmuutoksesta.
Nykyään jos mitä vaan vaivaa lääkärissä valittaa, niin hoito on pilleriresepti. Eli voitko millään keinolla itse rajoittaa huolestuneisuuttasi? Ensimmäinen asiahan on tietysti tilanteen tiedostaminen, ja siinä pisteessä olet nyt. Pystytkö mitenkään vaikka "arvottamaan" toisten huolia? Esim. Lapsen huono koenumerot ei ole maailmanloppu. Sille voisi antaa pienet huolipisteet. Huonon koenumerot saaminen toki on lapselle itselleen traagista, mutta sinun tehtäväsi olisi laittaa asia mittasuhteisiinsa ja rauhoittaa toista, ei ottaa huolta itsellesi. Ymmärsinkö idean, mitä ajoin takaa? Jos huolestuneisuus vaivaa tosi paljon, niin toki silloin pitää lääkäriin mennä.
Kiitos vastauksesta. Kyllähän se lapsuus ja nuoruus meni alkoholihuuruisessa elämässä, jolloin sai pelko kurkussa pelätä, ettei toinen tapa toista.
Olen kyllä itsekkin miettinyt, että varmaankin oma turvaton lapsuus saa nyt huolehtimaan muista ja muiden huolista yli äyräiden.