Yksi ja sama Henki

”Kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niin kuin tahtoo”, 1. Kor. 12: 11.

”… Jumala saakin usein aikaan alhaisten ja pyhien kautta sellaista, jota Hän ei tee suurien kautta… Hän tahtoo antaa lahjansa vapaasti, niin kuin Hänelle kelpaa, ei meidän mielemme mukaan, ettei kukaan ylpeilisi toisten rinnalla eikä myöskään ylentäisi toista pyhää toista korkeammalle näin synnyttäen lahkolaisuutta, vaan antaisi heidän kaikkien olla samanarvoisia Jumalan armossa, olkoot lahjoihin katsoen kuinka erilaisia tahansa.” (Luther päivän mannassa 12.9.)

Voiko sama toteutua myös niin, että alentaa ihmisymmärryksellä itsensä niin, että kokee toisen liian vähän nöyräksi ja syntiseksi Jumalan lapseksi?

Näin on. Uskon, että minä olen saanut sellaisen uskon, jossa haluan pysyä, joka kirkastuu yhä enemmän sitä mukaa kuin ymmärrän kuinka paljon Hän antaa arkeeni sellaista mieltä, ajatusta ja tointa, jota ei olisi ilman uskoa. Hän kantaa minua.
Ei minua enää häiritse, siis uskoani, vaikka niin moni sanoo ja ajattelee, että minulla ei ole oikeaa uskoa. Hänen kanssaan on todellakin ilo ja rauha elää.