Anteeksi antamisesta/pyytämisestä kysyn

Sotket kaksi asiaa yhteen. Anna arvoa vl-tutullesi, joka vaivautui pyytämään sinultakin henkilökohtaisesti anteeksi.

Syntien anteeksi saarnaaminen yleisellä tasolla on sitten vl-taikauskoa, antikristillisyyttä jolla he kuvittelevat saavuttavansa autuuden.

Miksi te lestalaiset ette tutki itse Raamatusta miten asiat ovat!

ihan ensin on teidän uudestisynnyttävä ja sitten mitä ilmisimmin olettav a pitkät koko joukosta, sitten kun olette saaneet aikaa ja välimatkaa kaikkin huuhaaoppeihin joita olette tutista alaen kuulleet, alkaa omakohtainen uskonpuhdistus.

Minusta tuossa loukkaamis- ja anteeksipyyntöasiassa on sekä hengellinen että henkinen puoli. Loukkaaja on voinut pyytää siunausta joltakin uskonveljeltään tai -sisareltaan, jolloin hän on saanut uskoa sen syntinä anteeksi. Seuraavana asiana on toimia niin, että pyytää anteeksi myös siltä, jota on loukannut (se olisi minusta yksistäänkin riittävä, sillä tärkeintähän on pyytää anteeksi asianomaiselta itseltään).

Mutta meillä ihmisillä on myös henkinen puoli, ja on ymmärrettävää, että asiasta olisi vielä voinut olla tarve keskustella, vaikka asian olisikin jo anteeksi antanut. Luin kerran Päivämiehestäkin, että sopimisen ja anteeksiantamisen jälkeen voi olla vielä tarpeen keskustella asiasta.

Porukka on jaettu kahtia ennen kuin mitään on luotu ni siitä saatte vetää johtopäätöksiä syntien pyytämisistä ja anteeksi antamisista.

Mitä aloittajalle tapahtui johtuu siitä että ihmisiä on erilaisia. On sellaisia kuulijoita jotka ottavat kirjaimellisesti sen mitä saarnataan. Jotkut puhujat saarnaavat että seitä mikä on anteeksi saatu ei pidä muistella. Vastapuolesi noudattaa tätä eikä halua reflektoida asiaa kanssasi. Ensisijaisesti syy on saarnamiehen, joka on julistanut niin että vastapuolesi ei näe toista todellisuutta. Tuollaisia putkinäköisiä saarnamiehiä ei saisi olla. Kaikkien saarnojen (ja kirjoitusten) tulisi paaluttaa asia eri suunnista. Silloin kuulijoille tulisi avarampi näköala asiaan.

Aloituksessa kuvatussa tapauksessa anteeksipyytäjä on kaikkea muuta kuin katumusta tunteva ja aidosti asioitaan korjaamaan lähtenyt parannuksentekijä. Vaikeneminen - kysyttäessä suoraan - on valehtelemisen hirvittävin muoto. Anteeksipyytäjän parannus ei ole pätevä, vaan hän umpikierona valehtelijana itseasiassa "sortuu" vielä syvemmälle synninsyövereihin. Olen monesti ihmetellyt sitä toimintatapaa, että jotkut pyytelevät anteeksi kolmannelta osapuoleta, kun eivät kehtaa tunnustaa tekojaan väärinkohdellulle/loukatulle. Asiat eivät näin tule korjatuksi miltään osin.

Jahve kai sanoi: minä olen se, mikä olen.

Tuo nyt on ihan nurinkurista, jos on pyydetty anteeksi joltain muulta kuin loukatulta ja sitten vielä kieltäydytty keskustelemasta asiasta. Yleisempää on varmaan se, että riidan tullessa pyydetään toiselta vaan anteeksi ja kieltäydytään keskustelemasta vaikka toinen osapuoli sitä haluaisi. Olen itsekin kokenut sitä, ja se voi olla todella traumatisoivaa. Ihminen on kuitenkin inhimillinen olento, jonka pitää saada puhua tunteista ja ajatuksista, joita tilanne on herättänyt niinsanotusti käsitellä asiat niin, että ne eivät jää vaivaamaan. Minusta se on puhtaasti henkistä väkivaltaa toista kohtaan jos kieltäytyy puhumasta ja selvittämästä asioita. Pahemmaksi se vielä muuttuu, kun ruvetaan epäilemään toisen uskontilaa kun mukamas syyllistyy asioiden kaivelemiseen.

Ihminen joka oli ystäväni halveksi minua uskostani Jeesukseen. Oli käynyt vl:n raamattupiirissä ja ilmeisesti hänelle oli kerrottu ettei pidä uskoa muuhun kuin siihen opetukseen jota vl opettaa. Pahalta tuntuu että entinen ystävä ei itse tarkista asioita Raamatusta. Riitta

Olisipa vielä joku jumaluusoppinut käynyt kertomassa, miten käytännössä, siis juuri tuossa kertomassani tapauksessa, on vl:n opin mukaan toimittava niin, että anteeksipyytäminen oikeasti tapahtuu.
Nyt kyllä kävi niin, että anteeksiantamiseni oli laatua: no. olkoot, mitäpä tuosta. Mutta kaivelemaan jäi - eikä ole enimmäinen kerta näitten ns.oikeaoppisten kanssa.

Muuten, kyllä ehdottomasti kaikkein suurin synti on vl:n ydinoppi, että vain, ainoastaan heillä on ainoa oikea käsitys Jumalan armosta. Eli ehdollistettu armo: vain meidän kautta olet Jumalalle kelvollinen. Puistattavaa. Hirveää.
Terveisin Aloituksen tekijä

Ettekö te osaa äänestää jaloillanne?

ninkö te olette kiinni toisissanne ettei saa edes päivämiestä väliin.

JOS jokainen lakkaatte osallistumasta kaikkeen toimintaan, ehkä se aloittaisi muutoksen.

Eri tarpeet voi vetää alas:
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2016091522319450

Päivämies voisi nyt kirjoittaa tästä ja selvittää, mistä tämänkaltaisessa toiminassa on kysymys. Yhteisön uskon harhaoppi - anteeksipyyntö vain kolmannelta osapuolelta on riittävä, on peräisin hoitokokouksista, joissa monet hoitajat ovat ryvettäneet itsensä eivätkä ole kyenneet korjaamaan tekojaan. Tällaiset sitten neuvovat muita. Täälläkin on tullut esille ja itse tunnen kaksi tapausta, joissa puhujalta saadun ohjeen mukaan loukatulle ei ole kerrottu tai ei ole ollut tarpeellista kertoa, mistä anteeksipyytämisessä/tekoparannuksessa oli kysymys. Tai jopa että loukkaaja on tehnyt parannusta huomattavasti lievemmästä eri asiasta kuin mihin on syyllistynyt. Tällainen toiminta on valehtelemista ja vie tekijänsä entistä syvemmälle synnin syövereihin! Väärintekijät on tuuditettu väärään rauhaan. Tällainen anteeksipyyteleminen ei ole pätevä eikä osoita katumusta eikä liity mitenkään kenenkään autuaaksitulemiseen.

Rehellisesti kirjoitettuna - näin asia hoituu.
Ensin henkilö katuu syntejään, minkä jälkeen hän tunnustaa ne rehellisesti ja pyytää tekojaan anteeksi. Sen jälkeen väärintekijä korjaa jälkensä - joissakin tapauksissa myös julkisesti. Mikäli väärintekijä on käyttäytymisellään aiheuttanut kohteelleen taloudelista vahinkoa, hän myös korvaa aiheuttamansa vahingon.

Anteeksisaaminen ja synninpäästö on vljargonia. Ei löydy Raamatusta. Vaikka Srkvlkultti on kyllä sitä mieltä, ettei tässä raamatuita tarvita. Srkvlkultti on ihmisten keksimä uskonto.