Hirmujuoppo velpoeka.

Ehehehheee. Hauskaa murteella länkyttämistä... Hauskaaa

Kylläpä nautti.. Sarkasmia sarkasmia.

Kyllä minnoon sitä mieltä jotta sinun pittää ottoo haatajaeset uusiksi ja sannoo sille velipoejalle jotta tulloo selevänä sinne.

Mukavia nämä murrealoitukset. Niitä lukee mielellään.

Todella hyvä aloitus tällaisia lisää.

Laeta ne haatajaeset uusiksi aeka lähi aekona jotta et kerkkii alakkoo haesta.

Millon sinulla on uudet hautajaiset niin minä tuon seppeleen ilman muuta ja tulen peijaisiin syömään.

Hautajaiset ovat meille monille suuri juhla. Lapsen syntymää ei varsinaisesti lankojen ja muiden hurjien lukua ottamatta kovin V-arpajaisten jälkijunissa juhlita, mutta ne ristiäiset sitten.
No, en ota kantaa miten nuo hautajaiset tulisi ymmärtää tai tehdä. Normaalisti sivuttaisin, mutta suuressa normaaliomaisuudessani voin sanon näin, no mitä minä sanoin, normaali-ihmisille. Käyttäkää kieltänne muuhunkin kuin sen yhden nuolemiseen. Oikean tiedon antaminen ja hämärtymätön arvojen esiin nosto ovat aina paikallaan.

Nehän ovat ylleesä parraemmat juhlat tavan talloojalle, haatajaeset. Ei sitä elämänaekana monttoo ruussuu tullu minunkkaa isäukolle, eikä äetille, vaekka kumpanennii varmasti parraasa tekivät jo ennen sottii ja niihen jäläkkeennii.
Osasivat ellee niinku immeisen kuulluu. Jäläkikasvulle riitti leippee ja neuvoja mualiman matkkoomisseen.
Joulu uattona pukkihhii käväs ja toe isän tekemät sukset. Äetin laettamat uuvet töppöset ja suklaalevyn. Puurroo ja kinkkuu oli, kun se aenu sika tapettiin syksyllä. Vaekka ikävähän mulla sitä sikkoo tuli tietennii, ku sehän oli minun kaveri, kun olttiin koko kesä yhessä touhuttu mesikoeta ehtimässä. Piilloon piti männä mehttään ja laettoo tulupat korvviin,kun nuapurin muuan valtte, joka oli kylillä kulukeva teurastaja, ampu sen. Lapsuusmuistoja maaseuvulta.

Se oli siihe aekkaan, kun vielä muata kiännettiin Pikku Valametillaa ja Dawid Brownilla.
Voi että ne olivat hienoja aikoja. Sain elää maailman onnellisimman lapsuuteni Pielisjärven pikkukylällä kaikenmaaliman Karjalaisten ja paikallisten viäräleukojen piippu-ukkoin ja akkoin kanssa.
Ei siinä mittää tähän päivään verrattuna, mutta kyllähän se juttu on niin että: Silloin ihmiset elivät, naapureista piettiin huoli, eikäse kettää haetannu, jos nuapurin Topi joskus pikkuse hiprakassa savotalta tulikkii.
Haetarinsoetto suatto kuulluu uamuyöllää nuapurriin, hyvinnii par, kolome vuorokautta vielä sen jäläkkeennii.

Joo, no niin. Meijän kylällä suattiin koulusta perunnannostostolommoo. Sitten puimalommoo kansa. Ne olivat mukavia aikoja. Ehken parhaimpia aikoja varhaislapsuudessa. Lukuunottamatta puolentoestakilon lahjona ongella uamulla puoliviijen aekkaan ukoiliman jäläkkeen Jauhiaisella joskus 1961, kaks....ku ite oli lahnnoo vähä isompi.

Tähän sopis kyllä ihan älyttömän hyvin Säkkijärven Polkka.

Minun isäukko poltti aekonnaan kevon. Keko on se kun puimakonneella puijjaan viljjaa ja olet jiäpi jälelle ja niistä tehhään keko, jonka raktorin siivvaan yhistetty puhallin syssee isoks, helevetin isoks läjäks, melekkein niinku Araratin vuori.
Siittä kun sakeni semmonen savu, jotta luulivat mualimanlopun jo vähinttään alakanneen. Kyllä siitä riittikylälläkertomista vähäks aekkoo.