Olen yrittäjä.
Palkkatyöläiset vituttaa, koska he pääsevät halvemmalla. Työssään.
Yleensä me yrittäjät olemme olleet palkkatyössä ja huomanneet olevamme nopeampia, ahkerampia ja neuvokkaampia.
Se tuo meille ahneuden olla tyytymättä samaan mitä kavereillemme maksetaan ja päätämme joskus kokeilla siipiämme.
Joskus se ei onnistu, joskus taas kyllä.
Se ei oikeuta meitä olemaan ylenkatseellisia.
Työntekijöillä ei olisi oikeuksia elleivät he niistä huolehtisi ja milloin sen huolehtimisen aika on, ei sitä ole koskaan yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa puitu:
Vai onko jollakulla muistissaan, milloin Suomessa on oltu lakossa työnantajan suostumuksella????
Vai onko jollakulla muistissan tapaus, jolloin työnantaja on suostunut antamaan vuosilomaa, palkallista vapaapäivää tai muutakaan tänä päivänä normaalia asiaa ilman taistelua????
Vain kommunismin pelko on noihin suostumuksiin ajanut.
USA:ssa siihen on ajanut vahvat ammattijärjestöt ja niissä maissa joissa niitä asioita ei ole huolehdittu, eletäänkin anarkiassa.
Kuka yrittäjä haluaa elää anarkiassa ja jatkuvassa lakonuhassa, nostakoon kätensä.
Me kaikki teemme työmme ja ne jotka tekevät sen toisten hyödyksi, ovat oikeutettuja vaatimuksiinsa.
He eivät monissakaan tapauksissa ole mahdollisuudessa vaatimuksiaan yksin esittämään.
Vaatimus on usein kohtuuton, paitsi vaatijan mielestä, se useimmiten on oikeus ja kohtuus.
Kuka on halunnut Ellen Salpakarin rooliin silloin kun Koskelan Jussi meni pyytämään suota lisää kuokittavakseen?
Tuskin moni.
Niille haistatamme pitkät, mutta lisäpalkan pyytäjälle tarjotaan kahvit.
Palkkakin pannaan heti harkintaan, mutta siihen ei sitten sivulliset puutu.
Paitsi pyytäjän liitto.
Pyytäjä saattaa olla ujo ja uskaltaa pyytää vain liittonsa välityksellä.
Niin teki lopulta myös Akseli.
Ja sehän se Ellenillekin sopi, vai miksi sitten suonsa luovutti?
Palkkatyöläiset vituttaa, koska he pääsevät halvemmalla. Työssään.
Yleensä me yrittäjät olemme olleet palkkatyössä ja huomanneet olevamme nopeampia, ahkerampia ja neuvokkaampia.
Se tuo meille ahneuden olla tyytymättä samaan mitä kavereillemme maksetaan ja päätämme joskus kokeilla siipiämme.
Joskus se ei onnistu, joskus taas kyllä.
Se ei oikeuta meitä olemaan ylenkatseellisia.
Työntekijöillä ei olisi oikeuksia elleivät he niistä huolehtisi ja milloin sen huolehtimisen aika on, ei sitä ole koskaan yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa puitu:
Vai onko jollakulla muistissaan, milloin Suomessa on oltu lakossa työnantajan suostumuksella????
Vai onko jollakulla muistissan tapaus, jolloin työnantaja on suostunut antamaan vuosilomaa, palkallista vapaapäivää tai muutakaan tänä päivänä normaalia asiaa ilman taistelua????
Vain kommunismin pelko on noihin suostumuksiin ajanut.
USA:ssa siihen on ajanut vahvat ammattijärjestöt ja niissä maissa joissa niitä asioita ei ole huolehdittu, eletäänkin anarkiassa.
Kuka yrittäjä haluaa elää anarkiassa ja jatkuvassa lakonuhassa, nostakoon kätensä.
Me kaikki teemme työmme ja ne jotka tekevät sen toisten hyödyksi, ovat oikeutettuja vaatimuksiinsa.
He eivät monissakaan tapauksissa ole mahdollisuudessa vaatimuksiaan yksin esittämään.
Vaatimus on usein kohtuuton, paitsi vaatijan mielestä, se useimmiten on oikeus ja kohtuus.
Kuka on halunnut Ellen Salpakarin rooliin silloin kun Koskelan Jussi meni pyytämään suota lisää kuokittavakseen?
Tuskin moni.
Niille haistatamme pitkät, mutta lisäpalkan pyytäjälle tarjotaan kahvit.
Palkkakin pannaan heti harkintaan, mutta siihen ei sitten sivulliset puutu.
Paitsi pyytäjän liitto.
Pyytäjä saattaa olla ujo ja uskaltaa pyytää vain liittonsa välityksellä.
Niin teki lopulta myös Akseli.
Ja sehän se Ellenillekin sopi, vai miksi sitten suonsa luovutti?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.