Kaikki ihmiset ovat Jumalan luomina yhtä arvokkaita.
Luukkaan evankeliumeissa on monia tunnettuja Jeesuksen opettamia vertauksia. Yksi tunnetuimmista on vertaus laupiaasta samarialaisesta. Siinä kirkastetaan ihmiselämän tärkeintä kysymystä: miten tullaan autuaaksi. Vertaus opettaa myös lähimmäisenrakkaudesta. Vertaus alkaa erään lainopettajan Jeesukselle esittämällä keskeisellä kysymyksellä: ”Opettaja, mitä minun pitäisi tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” Tärkeämpää kysymystä ei olekaan.
Evankelistan mukaan kysyjällä ei ollut kuitenkaan todellista sielunhätää, sillä hän teki tuon kysymyksen koetellakseen ja kiusatakseen Jeesusta. Mies ei esittänyt kysymystä siksi, että hän todella olisi halunnut tietää, miten päästään Jumalan lapseksi ja sisälle Jumalan valtakuntaan. Pikemminkin hän halusi saada Jeesuksen ansaan vastatessaan hänelle.
”Tee näin, niin saat elää”
Jeesus näki Jumalan Poikana lainopettajan vilpilliseen sydämeen. Siksi hän antoi tämän itse vastata. ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Vastaus oli oikea sisältäen lain ja profeetat.
Jeesus kehotti lainopettajaa toimimaan vastauksen mukaisesti: ”Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.” Jeesus viittasi tässä Mooseksen lakiin: ”Joka tekee, mitä laki vaatii, saa siitä elämän” (3. Moos. 18:5). Lainopettajalla ei ollut synnintuntoa. Sen sijaan hän halusi osoittaa noudattavansa lakia tehden toisen kysymyksen: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni.”
Vertaus laupiaasta samarialaisesta oli Jeesuksen vastaus kysymykseen. Ei ole sattumaa, että Jeesus sijoitti kertomukseensa samarialaisen, joita monet juutalaiset halveksivat eivätkä halunneet olla missään tekemisissä heidän kanssaan. Kukaan ihminen ei kykene täyttämään lakia. ”Se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin” (Jaak. 2:10).
Lainopettajalta puuttui Jumalan Hengen vaikuttama rakkaus, siksi hän ei rakastanut kaikkia lähimmäisiäkään. Ainoastaan Jeesus kykeni täyttämään lain viimeistä piirtoa myöten. Hän ansaitsi elämän meille, jotka olisimme ansainneet rangaistuksen. ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef. 2:8–9.)
Laupias samarialainen pysähtyi auttamaan
Jeesus esitti esimerkkikertomuksen avulla vastauksen miehen kysymykseen. Siinä kerrotaan miehestä, joka oli matkalla Jerusalemista Jerikoon ja joutui rosvojoukon uhriksi. Rosvot riisuivat miehen alasti, löivät tämän verille ja jättivät tien oheen henkihieveriin.
Samaa tietä tuli pappi, joka miehen nähdessään väisti ja meni ohi pysähtymättä auttamaan. Pappi oli todennäköisesti palaamassa temppelipalveluksesta. Leeviläinenkin väisti ja meni ohi.
Samarialainen sen sijaan tunsi sääliä miestä kohtaan ja pysähtyi auttamaan. Juutalaiset ja kreikkalaiset käyttivät tuohon aikaan lääkkeenä öljyä ja viiniä. Viini puhdisti haavat ja öljy lievitti kipuja. Hän meni miehen luo valellen tämän haavoihin öljyä ja viiniä sekä sitoi haavat. Samarialainen ei tyytynyt antamaan vain ensiapua miehelle, vaan toimitti hänet jatkohoitoon majataloon.
Kristuksen mieli
Rosvojen ryöstämä ja piesty mies oli lähimmäinen, jota piti auttaa. Kertomus opettaa, että meidän lähimmäisiämme ovat kaikki ihmiset. Kaikki ihmiset ovat Jumalan luomina ja lunastamina yhtä arvokkaita ja rakastamisen arvoisia. Heillä on sama ihmisarvo. Ihminen voi tosin omilla teoillaan loukata omaa tai toisen ihmisen ihmisarvoa. Lähimmäisiä ovat jopa vihamiehet ja vainoojatkin.
Jeesus kysyi vertauksen lopussa, kuka kolmesta kulkijasta oli ryöstetyn lähimmäinen. Lainopettaja vastasi, että se, joka osoitti laupeutta.
Kristus kutsuu yhä taivaallisella rakkaudella ihmisiä luokseen, parantaa, kantaa heidät Jumalan seurakuntaan ja hoitaa heitä siellä. Jumalan rakkaus vaikuttaa uskovien sydämessä kantaen uskon hedelmää. Apostoli kirjoittaa: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli” (Fil. 2:5).
Heikki Myllyniemi
Luukkaan evankeliumeissa on monia tunnettuja Jeesuksen opettamia vertauksia. Yksi tunnetuimmista on vertaus laupiaasta samarialaisesta. Siinä kirkastetaan ihmiselämän tärkeintä kysymystä: miten tullaan autuaaksi. Vertaus opettaa myös lähimmäisenrakkaudesta. Vertaus alkaa erään lainopettajan Jeesukselle esittämällä keskeisellä kysymyksellä: ”Opettaja, mitä minun pitäisi tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” Tärkeämpää kysymystä ei olekaan.
Evankelistan mukaan kysyjällä ei ollut kuitenkaan todellista sielunhätää, sillä hän teki tuon kysymyksen koetellakseen ja kiusatakseen Jeesusta. Mies ei esittänyt kysymystä siksi, että hän todella olisi halunnut tietää, miten päästään Jumalan lapseksi ja sisälle Jumalan valtakuntaan. Pikemminkin hän halusi saada Jeesuksen ansaan vastatessaan hänelle.
”Tee näin, niin saat elää”
Jeesus näki Jumalan Poikana lainopettajan vilpilliseen sydämeen. Siksi hän antoi tämän itse vastata. ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Vastaus oli oikea sisältäen lain ja profeetat.
Jeesus kehotti lainopettajaa toimimaan vastauksen mukaisesti: ”Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.” Jeesus viittasi tässä Mooseksen lakiin: ”Joka tekee, mitä laki vaatii, saa siitä elämän” (3. Moos. 18:5). Lainopettajalla ei ollut synnintuntoa. Sen sijaan hän halusi osoittaa noudattavansa lakia tehden toisen kysymyksen: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni.”
Vertaus laupiaasta samarialaisesta oli Jeesuksen vastaus kysymykseen. Ei ole sattumaa, että Jeesus sijoitti kertomukseensa samarialaisen, joita monet juutalaiset halveksivat eivätkä halunneet olla missään tekemisissä heidän kanssaan. Kukaan ihminen ei kykene täyttämään lakia. ”Se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin” (Jaak. 2:10).
Lainopettajalta puuttui Jumalan Hengen vaikuttama rakkaus, siksi hän ei rakastanut kaikkia lähimmäisiäkään. Ainoastaan Jeesus kykeni täyttämään lain viimeistä piirtoa myöten. Hän ansaitsi elämän meille, jotka olisimme ansainneet rangaistuksen. ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef. 2:8–9.)
Laupias samarialainen pysähtyi auttamaan
Jeesus esitti esimerkkikertomuksen avulla vastauksen miehen kysymykseen. Siinä kerrotaan miehestä, joka oli matkalla Jerusalemista Jerikoon ja joutui rosvojoukon uhriksi. Rosvot riisuivat miehen alasti, löivät tämän verille ja jättivät tien oheen henkihieveriin.
Samaa tietä tuli pappi, joka miehen nähdessään väisti ja meni ohi pysähtymättä auttamaan. Pappi oli todennäköisesti palaamassa temppelipalveluksesta. Leeviläinenkin väisti ja meni ohi.
Samarialainen sen sijaan tunsi sääliä miestä kohtaan ja pysähtyi auttamaan. Juutalaiset ja kreikkalaiset käyttivät tuohon aikaan lääkkeenä öljyä ja viiniä. Viini puhdisti haavat ja öljy lievitti kipuja. Hän meni miehen luo valellen tämän haavoihin öljyä ja viiniä sekä sitoi haavat. Samarialainen ei tyytynyt antamaan vain ensiapua miehelle, vaan toimitti hänet jatkohoitoon majataloon.
Kristuksen mieli
Rosvojen ryöstämä ja piesty mies oli lähimmäinen, jota piti auttaa. Kertomus opettaa, että meidän lähimmäisiämme ovat kaikki ihmiset. Kaikki ihmiset ovat Jumalan luomina ja lunastamina yhtä arvokkaita ja rakastamisen arvoisia. Heillä on sama ihmisarvo. Ihminen voi tosin omilla teoillaan loukata omaa tai toisen ihmisen ihmisarvoa. Lähimmäisiä ovat jopa vihamiehet ja vainoojatkin.
Jeesus kysyi vertauksen lopussa, kuka kolmesta kulkijasta oli ryöstetyn lähimmäinen. Lainopettaja vastasi, että se, joka osoitti laupeutta.
Kristus kutsuu yhä taivaallisella rakkaudella ihmisiä luokseen, parantaa, kantaa heidät Jumalan seurakuntaan ja hoitaa heitä siellä. Jumalan rakkaus vaikuttaa uskovien sydämessä kantaen uskon hedelmää. Apostoli kirjoittaa: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli” (Fil. 2:5).
Heikki Myllyniemi
Vastaukset 3
Vanhimmat
En kuulu kirkkoon.
Kirkko ei kuulu minuun.
Oletko pinnannut bilsantunnit? Siellä kerrotaan kuinka ihminen luodaan. Mielikuvitusolennoilla ei ole osuutta asiaan vaikka toki fetissejä saakin olla.