SRK:n uusi kirja Hyvä että kerroit – Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta on arvokas kädenojennus ihmiseltä ihmiselle. Ajattelen, että jokainen kirjoitus on ikään kuin arkilahja toiselta saattomieheltä. Lahjan antaja voi olla lukijalle tuttu tai täysin tuntematon. Kaikista kirjoituksista välittyy valoa ja toivoa lukijan usein keskeneräiseltä tuntuvaan arkeen.
Itse en ollut kirjoittanut enkä lukenut blogeja ennen kuin aloitin Päivämiehen blogistina tämän vuoden alussa. Minulle kaikki kirjan kirjoitukset olivat siten uusia ja lähes kaikki kirjoittajat täysin tuntemattomia. Koska lähes jokaisessa 46 tekstissä on voimakas tilannelataus, kirjoituksia piti lukea ”päivän annoksina”.
Kirjan ansiokas sisältö on teemoitettu kahdeksan otsikon alle: Elämän väripaletti on runsas, Kuuntelemisen arvoista, Emme ole randomtyyppejä, Omasta kotipesästä, Kipu ei kysy, haluatko minut, Maailmaa ihmetellessä sarkaa riittää, Tuuli tyyntyy, lämpö jää ja Mistä kaikki valo tulee. Otsikoiden alle kootut tekstit kertovat keskeneräisyydestä, epävarmuudesta ja katoavaisuudesta, tuovat lohtua ja turvaa, piirtävät rajat.
Tarkastelin teemoitusta paitsi sisältöinä myös siltä kannalta, kirjoittavatko tietyt blogistit samantyyppisiä kirjoituksia. Tämä liittyy pitkälti omiin pohdintoihini tulevien blogien aihevalinnoista. Kirjan lopussa useat kirjan blogisteista kertovat kirjoittaneensa omasta arjestaan ja työhönsä liittyvistä tilanteista. Ajattelen, että blogien rikkaus nousee juuri noista perusteluista. Kun blogistit tulevat erilaisista elämäntilanteista, monet lukijat saavat omakohtaisia arkilahjoja.
Kirjaan valitut blogitekstit kertovat rohkeasti vaikeistakin aiheista, kuten homoseksuaalisuudesta, alkoholin käytöstä ja monenlaisista muista kivuista. Enemmänkin olisi voinut lukea. Luultavasti tekstejä löytyy kuitenkin lisää Päivämiehen verkkolehden blogiarkistosta. Nousi mieleen myös sellainen ajatus, että olisi mielenkiintoista tutustua joihinkin kirjoittajiin.
Kirjan lopussa on kirjoittajien kokemuksia blogistina toimimisesta. Kokemukset ovat myönteisiä. Useimmat kirjoittajat kertovat saaneensa hyvää palautetta, muutamat jopa kipinän pitkille keskusteluille.
Hanna Kallungin toimittama Hyvä että kerroit – Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta on hyvällä tavalla erilainen kirja. Tykkään lukea myös kolumneja ja niiden tapaan blogitekstit ovat lyhyitä, ajankohtaisia tekstejä, joissa on henkilökohtainen mielipide mukana.
Uskon, että tämä kirja omalla arvokkaalla sisällöllään avaa oven myös Päivämiehen nykyisten blogien äärelle. Sana “blogi” ei ehkä kuitenkaan ole kaikille tuttu, joten kirjamyyjien tulee varautua tulkkaukseen.
Liisa Huusko
Itse en ollut kirjoittanut enkä lukenut blogeja ennen kuin aloitin Päivämiehen blogistina tämän vuoden alussa. Minulle kaikki kirjan kirjoitukset olivat siten uusia ja lähes kaikki kirjoittajat täysin tuntemattomia. Koska lähes jokaisessa 46 tekstissä on voimakas tilannelataus, kirjoituksia piti lukea ”päivän annoksina”.
Kirjan ansiokas sisältö on teemoitettu kahdeksan otsikon alle: Elämän väripaletti on runsas, Kuuntelemisen arvoista, Emme ole randomtyyppejä, Omasta kotipesästä, Kipu ei kysy, haluatko minut, Maailmaa ihmetellessä sarkaa riittää, Tuuli tyyntyy, lämpö jää ja Mistä kaikki valo tulee. Otsikoiden alle kootut tekstit kertovat keskeneräisyydestä, epävarmuudesta ja katoavaisuudesta, tuovat lohtua ja turvaa, piirtävät rajat.
Tarkastelin teemoitusta paitsi sisältöinä myös siltä kannalta, kirjoittavatko tietyt blogistit samantyyppisiä kirjoituksia. Tämä liittyy pitkälti omiin pohdintoihini tulevien blogien aihevalinnoista. Kirjan lopussa useat kirjan blogisteista kertovat kirjoittaneensa omasta arjestaan ja työhönsä liittyvistä tilanteista. Ajattelen, että blogien rikkaus nousee juuri noista perusteluista. Kun blogistit tulevat erilaisista elämäntilanteista, monet lukijat saavat omakohtaisia arkilahjoja.
Kirjaan valitut blogitekstit kertovat rohkeasti vaikeistakin aiheista, kuten homoseksuaalisuudesta, alkoholin käytöstä ja monenlaisista muista kivuista. Enemmänkin olisi voinut lukea. Luultavasti tekstejä löytyy kuitenkin lisää Päivämiehen verkkolehden blogiarkistosta. Nousi mieleen myös sellainen ajatus, että olisi mielenkiintoista tutustua joihinkin kirjoittajiin.
Kirjan lopussa on kirjoittajien kokemuksia blogistina toimimisesta. Kokemukset ovat myönteisiä. Useimmat kirjoittajat kertovat saaneensa hyvää palautetta, muutamat jopa kipinän pitkille keskusteluille.
Hanna Kallungin toimittama Hyvä että kerroit – Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta on hyvällä tavalla erilainen kirja. Tykkään lukea myös kolumneja ja niiden tapaan blogitekstit ovat lyhyitä, ajankohtaisia tekstejä, joissa on henkilökohtainen mielipide mukana.
Uskon, että tämä kirja omalla arvokkaalla sisällöllään avaa oven myös Päivämiehen nykyisten blogien äärelle. Sana “blogi” ei ehkä kuitenkaan ole kaikille tuttu, joten kirjamyyjien tulee varautua tulkkaukseen.
Liisa Huusko
Vastaukset 5
Vanhimmat
Blogeja lukiessa usein avautuu monenlaisisia ajatuksia ja huomioita, että onpa "värikästä" elämä toisillakin tahoilla ja voi verrata omaan eloon, ettei kannata turhaa verrata omia hyviä ( harvakseltaan kohtalaista ) ja etenkään huonoja elämänvaiheita, koska turhaa on "lastata" itseään "kuvitelmilla", että ompa minulla "kurja elämä"! Monenlaisista vaikeuksista sitä näyttää ihmiset selviytyvän.
Blogit ovat hyvin sanoitettuja tekstejä, mm. nuo Liisa H:n kirjoitukset, ihan mahtavia lukea !! Lahjat ovat moninaiset ja niitä on hyvä tuoda toistenkin nautittaviksi !!
Uskomassavaisia. Kun velluilta kysyy uskon kohdetta, se ei suinkaan ole Jeeeus kuten kristinuskossa kuuluisi olla. Heille uskon kohde on käsittämätön uskomassa.
Oma blogini suosittelen lukemaan😀
https://jonikoski.fi
Koska se mahtaa koittaa s e päivä jolloin veeällät tulevat uskomassaolossaan siihen huomioon, että Raamatuss a kukaan ei ole uskomassauskossa vaan siellä joko uskotaan tai ei uskota, kuten Jeesus kehoitti Tuomasta, älä ole epäuskoinen vaan ole uskovainen.
Ei heitä kiinnosta mikään muu kuin olla porukassa ja keskinäisessä konsuksessa, siinä ei Raamatuita tarvita.