Gurun palvomisen tarpeellisuus

Henkilönpalvonta on valitettavaa ja moraalisesti kyseenalaista, ja kuten tiedämme niin se on oleellinen osa mainitsemaasi kulttia. Sääli että jotkut nuoret ihmiset saadaan houkuteltua moiseen mukaan. Onneksi olet päässyt irti kyseisestä touhusta.

On luonnollista että ihminen innostuu joskus kovastikin löydettyään tyypin jonka jutuissa tuntuu olevan jotain pointtia, mutta ei näitä tyyppejä kannata jäädä palvomaan. Mitä enemmän heihin takertuu ja heitä jumaloi, nähden heidät täysin virheettöminä jumalan kuvina, sitä suuremmalla varmuudella tulee karvaasti pettymään.

En tiedä kuulostanko leuhkalta, mutta itse olen päätynyt yrittämään sitä että pitäytyisin mahdollisimman "abstrakteissa" asioissa. Ts. katson "jonkin arvoiseksi" vain sen Nimeämättömän, joka on kaiken tämän elossa kitkuttamisen syypää. Voivat sitä kai jotkut jumalaksikin kutsua, ja Tao voi olla yksi mielenkiintoinen nimike. Kaikki elävät olennot ovat mielestäni osa tätä Yhtä Suurta Kokonaisuutta, ja on mieletöntä nostaa näistä olennoista joku tietty muita ylemmäksi. Toki edistymme kukin tahoillamme omaa tahtiamme, mutta miksi palvoa jotakuta vain siksi että hän oivalsi äskettäin sen minkä minä oivallan kenties viikon, kenties 100 v päästä?

Abstraktiin Johonkin ei voi koskaan pettyä. Sitä ei voi palvoa, siltä ei voi pyytää eikä odottaa mitään. Se ei ole puolijumala jonka helmoissa roikkua turvaa hakien. Toisaalta se voi olla sinä, minä, kuka tahansa. Koko elämä voi olla olla pyhää, ja olisi hienoa jos pystyisi kohtelemaan muita eläviä olentoja täysin vertaisenaan. Mutta jos ei pysty, niin aivan sama. Retkuilemalla kerää tietysti kiviä tielleen, mutta ei siltikään joudu tieltä pois.

Mutta se jumaloiminen... Mikä ihmeen tarve ihmisillä on sellaiseen? Eikö heillä ollut lapsena rakastavia vanhempia, että piti löytää korvikkeita?

(Sori jos pahoitin tuolla mielesi aham, mutta olen aika suorapuheinen ihminen - netissä.)

Hei,
luin hiljattain kirjan "Ramana Maharshin opetuksia", josta on tälläkin palstalla keskusteltu. Maharshi viittaa, että valaistuminen voi tapahtua vain gurun avulla, mutta myös siihen, että gurun ei välttämättä tarvi olla täällä maan päällä. Myös Paul Brunton kirjoissaan (esim. Yliminää etsimässä) korostaa valaistuneen gurun tärkeyttä henkisellä tiellä.

Gurun palvonta on minulle, buddhalaiselle,
täysin vierasta.

Eri asia sitten on opettajan kunnioittaminen.
En edes haluaisi henkistä opettajaa, jota en kunnioittaisi.

Kunnioitus ei ole automaattista, siihen ei voi
ketään pakottaa. Se pitää ansaita.

Kunnioitus syntyy spontaanisti ja luonnostaan, kun
saa hyvää opetusta.

Jos ei näin käy, kannattaa katsella muita opettajia.

Veedojen mukaan henkilön pitäisi palvoa itsensä oivaltanutta gurua oivaltaakseen itsensä. En kuitenkaan suosittele tätä kenellekään ennen täydellistä vakuuttumista siitä, että oma guru tosiaan on aito pyhimys. Nykyään on paljon huijareita liikkeellä ja he käyttävät härskisti vilpittömiä etsijöitä hyväkseen. Itse palvon A.C.Bhaktivedanta Swami Srila Prabhupadaa henkisenä mestarinani. Hän ei ole enää fyysisesti läsnä tällä planeetalla, mutta opetuksissaan hän elää ikuisesti. Tiedän että samalla tavalla jotkut kristityt pitävät Jeesusta gurunaan ja sekin on hieno juttu. Tärkeämpää kuin gurun palvominen on kuitenkin gurun opetusten omaksuminen osaksi omaa elämää.

Henkisiä polkuja on monia.

Minusta todelliset ja aidot henkiset opettajat/gurut ovat hyödyllisiä. Pohjimmiltaan ne ovat vain puhtaita peilejä, jotka heijastavat omaa luontoamme - näemme itsemme heissä.

Eräänä päivänä ulkoiset peilit hajoavat ja peilaus loppuu eikä maailmassa ole enää peilejä - kokemuksia, opettajia, ihmisiä tai aistimuksia, joista luulisi löytävänsä itsensä - ihminen on valaistunut ja tuntee tosiluontonsa ja vapautunut väärän identiteetinsä unesta. Tuolloin guru/opettaja ja oppilas ovat yhtä kuten kaikki muukin. Ihminen on saapunut kotiinsa, josta lähti pitkälle etsintämatkalle ilmiöiden maailmaan.

Joissakin henkisissä poluissa tunteenomainen omistautuminen ja palvonta nähdään olennaisena menetelmänä. Palvonnalla sytytetään tuli, joka saa ihmisen haluamaan valtavasti ykseyttä gurun kanssa, jossa ilmentyy kehossa tuo aino itse/tietoisuus/tyhjyys... Aidon gurun tapauksessa se voi suureksi olla hyödyksi, jos ihminen omaa tunteellisen ja palvovan luonteenlaadun.

Aito guru on minusta ihmisen oma todellinen itse (tai siis se aino) lihallisena olentona opettamassa/heijastamassa hänelle oman todellisen luontonsa. Idässä sanotaankin, että pohjimmiltaan guruja ja opetuksia on vain yksi.

Valaistunut olento/tietoisuus on siis ainoa aito peili, joka heijastaa todellisuuden. Kaikki me muut haluamme muovata, värittää ja muuttaa todellisuutta, identiteetiämme ja ihmisiä, koska me etsimme itseämme vielä ilmiöiden maailmasta ja elämme luomisen/muuttamisyritysten unissa ja tarinoissa.

Om Shanti.

Jos sanotaan palvottavan gurua niin mistä siinä on todellisuudessa kysymys?

Luemme tai kuulemme jostain gurusta.

Sen perusteella luomme MIELIKUVAN silmiemme eteen tuosta gurusta.

Ja tuota MIELIKUVAA palvomme jonka itse olemme luoneet.

Emme siis palvo itse gurua, koska se on mahdotonta vaan MIELIKUVAA.

Tuommoisella palvomisella ei ole mitään merkitystä vaikka niin haluaisimme mielellämme uskoa eikä se vie meitä henkisesti eteenpäin millään tavalla.

On täsmälleen sama asia jos luomme MIELIKUVAN Aku Ankasta ja palvomme sitä mielikuvaa kun palvoisimme jonkun gurun MIELIKUVAA.

Eli niin sanotussa palvomisessa on kysymys itsepetoksesta, illuusiosta.

Silloin kun mieli on tyhjä mielikuvista, ajatuksista ja muistikuvista itsepetos eikä illuusio ole mahdollista.

Mitä merkitsee tämä nimesi "ahamkara"?

Nimittäin näin jokunen vuosi sitten tietoisen (lucid) unen, jossa "muistin" että jossakin Intian tienoilla viettämäni elämän varrella minun nimeni oli jotain mikä äännetään Karamtsarja. (Karamcharya?)

Joku jo kerran selvensikin mitä tämä mainitsemani nimi voisi tarkoittaa, mutta sen olen jo autuaasti unohtanut. Olisiko jotenkin liittynyt "oikeaan oppiin". Tuo nimi saattaa jokatapauksessa liittyä fiiliksiini siitä että olen saattanut kääntyä buddhalaisuuteen tuossa intialaisessa elämässäni jonka alkuperäinen uskontoni oli jonkinlaista puunhenkien palvontaa (vein ruokaa puiden juurelle).

- Ei väliä mitä nykyisin ajattelet reinkarnaatiosta, tuli vaan tuosta nimestäsi mieleen josko sinulla olisi jotain mainittavaa kyseisenlaisten sanojen merkityksistä.

hei!
minulla on myöskin hieman kokemusta sahaja joogasta. On valitettavaa että harmittomalla meditaatiolla itseään mainostavan ryhmän takaa paljastuu niin kummallinen ja kyseenalainen organisaatio kuin heillä on..
Mielestäni Shri Matajin kaltaisten gurujen palvonnassa on se ongelma että heidät nostetaan niin korkealle ja he itse vaativat heitä palvottavan jumalina. Heidän toimiaan ei saa kritisoida (jos kritisoi niin on pahan vallassa ym.)

Gurun/opettajan "palvonta" voi olla erittäin hyödyllinen harjoitus jos opettajan ja oppilaan suhde on kunnossa.
Se kehittää monia hyviä ominaisuuksia.
Jotta oppilas voi luottaa täysin opettajaan oppilaalla täytyy olla oikeus kritisoida ja tarkistaa opettajan opetukset ja se elääkö hän opetusten mukaan.

Jos oppilas saavuttaa tarvittavan luottamuksen opettajan voi nähdä oman mielen peilinä ja häneen voi samaistua niin että saavuttaa samat ominaisuudet kuin hänellä ja tämän tulisi olla opettajan päämäärä. ei se että oppilas vaan palvoo opettajaa jonain yli-ihmisenä vaan se että oppilas oppisi,kehittyisi ja voisi saada kaikki mielen ominaisuudet käyttöönsä.

Gurun palvonta on aika hankala metodi koska opettajia on paljon(ja jotkut heistä väittävät olevansa ainoita oikeita)
ja henkilöpalvonnan ja henkisen harjoituksen raja on hyvin häilyvä.

itselläni on opettaja jota en palvo mutta kunnioitan ja käytän metodeja joita hän on antanut mutta vaikka kuinka luotan häneen tarkistan aina välillä hänen sanomisiaan ja mieltäni ja sitä että pitävätkö hänen opetuksensta paikkaansa kokemuksessani maailmasta ja edistävätkö ne onnellisuutta pitkällä tähtäimellä ja ovatko ne käyttökelpoisia.
Eri ihmisille sopivat tietenkin eri opettajat ja opetukset.
ei kannata lannistua yhdestä huonosta opettaja kokemuksesta.
hyvää kevättä!

Jos palvoo Gurua niin palvoo silloin Jumalaa eikä siinä silloin ole mitään väärää. Jos oppilas palvoo Gurua niin hän ei palvo sitä kehoa jota Guru käyttää vaan sitä mitä Hän ilmentää, siis Jumalaa.

Se onko Guru oikea Guru (henkilö vailla egoa) onkin jo sitten ihan toinen juttu.

Näin nyt kun palvonnasta puhutaan, niin itse kullakin on varmaan erilaisia käsityksiä siitä, mitä tuollainen palvominen pitää sisällään, ja sen mukaisesti muovaamme mielipiteemme, positiiviset tai negatiiviset, siitä, onko palvonta hyvästä vai ei.

Eli kertokaapa ihmiset mitä koette palvonnan sisällään pitävän, erityisesti tuo negatiivisessa valossa nähty palvonta?

Niin. Jos minulta kysyttäisiin, sanoisin kuten otsikossa lukee.

Jos etsit kykyjä tarvitset Gurun, joka osaa opettaa.
Jos etsit mielenrauhaa, löydät sen itsestäsi kun pysähdyt kuuntelemaan. Kun olet löytänyt rauhan, olet oivaltanut.
Kun olet oivaltanut, tiedät että kaiken takana on rakkaus.
Kun ymmärrät rakkauden, olet yhtä maailmankaikkeuden kanssa.

Minusta on tärkeämpää palvoa itse suoraan jumalia ja itse ilmentää niitä, kuin palvoa ihmisiä, jotka ilmentävät jumalia. Mutta minä en olekaan hindu, enkä oikein halua sulattaa guru-instituutioon kuuluvaa mielenlaatua, johon kuuluu ehdoton ja kyseenalaistamaton luottamus omaan guruun. Hyvä opettaja on todella hieno asia, mutta guruus on nimenomaan hindulaisuuteen kuuluva instituutio, johon kuuluu ihan tietyt kuviot, joista en pidä. Suurin riski on juuri sortuminen henkilönpalvontaan, varsinkin kun näitä oppeja tuodaan länsimaihin, joissa aito nöyryys on lähes tuntematon asia.

Kiitos vaan kaikille jättämääni kysymykseen on tullut paljon hyviä vastauksia. Pahoittelen, että en ole itse päässyt osallistumaan keskusteluun.

t: Aham

Myös Jeesus on Guru. Guru tarkoittaa henkilöä, joka on ymmärtänyt totuuden, ja jonka kautta me tavalliset ihmiset voimme myös ymmärtää sen. Jumalaa ei tulisi rukoilla suoraan - vaan gurun, kuten Jeesuksen, Mahaprabhun tai Prabhupadan, kautta - me voimme vielä jotenkin ymmärtää gurua, joka ymmärtää Jumalaa - mutta emme Jumalaa suoraan. Mutta varokaa! Tässä maailmassa on paljon maailmallisia ihmisiä, jotka väittävät itseään pyhiksi, guruiksi - miksi tahansa, saadakseen maallista valtaa. Varokaa heitä - eivät he tunne Jumalaa - vain rahan, ahneuden ja vallanhimon. Rauha kanssanne. Hare Krsna! :)

..on Jumalalle kauhistus,mutta saatanalle mieleen.
Jeesus Kristus on asetettu meille välittäjä-Jumalaksi.

Hän oli Jumalan poika ja kuoli sinunkin puolestasi.
Rakastu Häneen ja seuraa Häntä,niin et tule pettymään tässä elämässä etkä tulevassa.

Minä katselin myös vuosia tätä Intian yhtä palvonnan kohdetta,olkootpa,että monet sahaja yoogit sanoivat,ettei he palvo vaan kunnioittaa häntä.
Mutta mitä se on jos elämä annetaan hänelle?
Mielestäni ja myös raamatun mukaan se on samaa kun antaisi elämänsä saatanalle.

On muistettava mitä raamattu sanoo saatanasta.
Hän tekeytyy valkeuden enkeliksi ja hän yrittää eksyttää juonillaan mikäli mahdollista valitutkin.

Ei hän tarjoa aina selvää pahaa,vaan myös näennäistä hyvää,ainakin aluksi.
Tarjosihan hän myös Jeesukselle jopa kaikkia maailman valtakuntia,jos vain olisi kerran kumartanut häntä.