SKP:n promilleluokan kannatus - Kommunistien kuolinkellot moikuvat

On siinä taas kommunistiagitaattoreilla selittämistä, kuinka vasistit ja muut neuvostovastaiset sapotoivat vaaleja, eivätkä anna kommunismidiktatuurin puuhastelijoille ääniään, vaikka hyvin tietävät että niin pitäisi.

Se, että kommunistit aloittaisivat todellisen keskustelun sen päivästä toiseen jatkuvan omaa oikeaoppisuuttaan korostavan saarnaamisensa sijaan, ei tietysti tule kommunistien mieleen, juuri siksi, ettei fanaatikko voi myöntää yhtään virhettä omassa opissaan, ja sitähän kommunistit ovat jos ketkä.

Kommunistien kehuessa estottomasti vuonna 2007 laatimaansa puolueohjelmaa, tuo näyttäytyy sivustaseuraajasta hieman erikoiselta, sillä onhan SKP (ei-rek.) menettänyt tuon puolueohjeman laatimisen jälkeen vuoden 2007 eduskuntavaalien saadusta äänimäärästä 18 277 vuoden 2019 vaalien 4 305 ääneen, mikä tarkoittaa 13 972 äänen pudotusta.

Siis reilusti yli 3/4-osan menetys äänimäärässä reilussa vuosikymmenessä, joten kommunistien kanssa oppositiossa olevat voisivat vaivihkaa jopa kannustaa heitä jatkamaan saman puolueohjelman kanssa, ja muuttamatta muutenkaan vanhakantaista saarnamaista, ja todellisesta kommunikaatiosta kieltäytyvää tapaansa tehdä puoluetyötä, koska sehän näyttää vääjämättä vievän SKP:n ruumisvalvojaisiin ja sitä kautta hautamontun umpeen lapiointiin.
Ei kommunisteille tarvitse muiden asettaa esteitä, he valmistavat ne aivan itse.

Vladimir Leninin masinoiman ja aseistaman Suomen vallankumouksen epäonnistuttua, sen punainen johtajisto pakeni Neuvosto-Venäjälle.

Elokuussa 1918 kokoontui joukko suomalaisia sosialidemokraatteja Moskovan Boshedomskajakadun hengellisen seminaarin juhlasaliin keskustelemaan ja päättämään jatkosta.

Kyseisessä kokouksessa tulivat hyväksytyiksi seuravaat teesit:

1. Suomen työväen on sekä Suomessa että ulkomailla tarmokkaasti valmistauduttava uuteen aseelliseen vallankumoukseen, eikä suinkaan pyrittävä palaamaan siihen vanhaan eduskunnalliseen, ammatilliseen ja osuustoiminnalliseen taisteluun, jonka kannalla Suomenkin työväenjärjestöt olivat ennen vallankumousta.

2. Ainoastaan sellainen työväenliike ja toiminta, josta on takeita, että se edistää kommunismin leviämistä sekä työväen tulevan vallankumouksen voitolle pääsyä, on hyväksyttävää ja sellaista on tarmokkaasti ajettava - toisenlaisella kannalla esiintyvää toimintaa työväen keskuudessa on jyrkästi tuomittava, paljastettava ja vastustettava.

3. Vallankumouksen kautta on otettava työväenluokan omiin käsiin kaikki valta ja perustettava rautainen työväenluokan diktatuuri - on siis pyrittävä porvarillisen valtion hävittämiseen eikä suinkaan kansanvaltaan, ei ennen vallankumousta eikä vallankumouksen jälkeen.

4. Työväen diktatuurivallan kautta on luotava kommunistinen yhteiskuntajärjestys pakkoluovuttamalla kaikki maa ja kapitalistinen omaisuus sekä järjestyneen työväen omalla toiminnalla on järjestettävä kaikki tuotanto ja tuotteiden jako - ei siis ole, ei vallankumouksen kautta eikä ennen sitä pyrittävä vain korjailemaan kapitalistista riistojärjestelmää siedettäväksi.

5. Työväen kansainvälisen vallankumouksen syntymistä ja voittoa on edistettävä mahdollisimman tarmokkaasti sekä kaikin voimin tuettava Venäjän proletariaatin Sosialistista Neuvostotasavaltaa.

Lähde: Tauno Saarela, Suomalaisen kommunismin syny 1918-1920, ss.42-43.

Suomalaisten kommunistien suunnitelmissa oli siten toteuttaa uusi vallankumous Suomessa ja sitä kautta kommunistinen yhteiskuntajärjestys maassamme, eli työväen diktatuuri, mikä olisi tarkoittanut irtautumista kansanvallasta, maailmanvallankumouksen edistäminen, ja Neuvosto-Venäjän kaikin voimin tukeminen.

Noilla teeseillä Neuvosto-Venäjällä majailleet suomalaiset sosialidemokraatit, jotka perustivat samassa kokouksessa Suomalaisen Kommunistisen Puolueen, vaikkei se varsinainen puolue ollutkaan, syyllistyivät Suomen lakien mukaan sekä valtio- että maaanpetokselliseen toimintaan.

Vieläkö kommunistien mielissä ja suunnitelmissa elää arjen retoriikan alla tuo 100 vuotta sitten hyväksytty teesien sisältö, vai ovatko kommunistit taipuneet aidosti sosialidemokratiaan, jossa parlamentaarinen vaikuttaminen ja aseeton järjestöllinen työ nähdään Neuvostoliiton synkän historian opetusten valossa oikeana tapana toteuttaa omaa aatettaan paremmasta maailmasta.

Jostain kumman syystä Skp:llä (ei-rek.), kuten ei heidän veljespuolueellaan Venäjän federaation kommunistisella puolueellakaan, ei näytä olevan minkään sortin huolta porvarillis-kapitalistisen Venäjän militarismista ja sotilaallista aggressivisuudesta esimerkiksi Ukrainalle kuuluvan Krimin miehityksen ja Itä-Ukrainassa sotimisen johdosta, vaikka Venäjä on myös eurooppalainen valtio, rajautuen Euroopan unionin jäsenmaihin, Suomen ollessa niistä yksi.

Ovatko SKP (ei-rek.) ja Venejän federaation kommunistinen puolue lainkaan anti-militaristisia, mikäli ne hyväksyvät yhden valtion, Venäjän, voimapolitiikan ja mittavan asevarustelun joka uhkaa syöstä maailman uuteen asevarustelukierteeseen?

Eivät ole, ja SKP:n (ei-rek.) tavoite onkin Suomen irrottaminen Euroopan unionista ja kaikista muistakin länsiyhteyksistään juuri sen vuoksi, että Venäjä, tuo suomalaisten kommunistien todellinen kotimaa, voisi ulottaa oman valtansa Suomeen kuten Neuvostoliitto ja NKP aikoinaan, ja siinä samalla suomalaiset kommunistit saisivat uuden nousun tykkänään lakastuneelle aatteelleen.
Tämä on syytä pitää mielessä joka kerta kun kommunistit kritikoivat EU:ta erikseen ja länttä yleensä.

Kommunistit ovat aina ketunhäntä kainalossa, ja Moskovan Kremlin muurit ovat kommunistien mielestä aina yhtä houkuttelevan punaiset riippumatta sen kulloisenkin kortteeraajan aatteellisista ambitioista ja käytännöistä.

Kommunistien kestovalituksen aihe on, että muut kuin kommunistit elävät menneisyydessä, mikä on varsin eriskummallinen väite pieneltä poliittiselta ryhmältä, jonka oma ideologia pohjaa 1800-luvun teoreetikoiden jo kertaalleen 1900-luvulla koeteltuihin ja kehnoiksi havaittuihin oppeihin, mistä Neuvostoliiton ja Kiinan kommunismidiktatuurit ovat varoittavia esimerkkejä yhden puolueen ja pahimmassa tapauksessa jopa yhden ihmisen vallasta, jonka jäljiltä toisinajattelijoiden vainot, yksillöisyyden murskaaminen pakotetun yhdenmukaisuuden tähden, jatkuva pelko, vankileirit, massateloitukset ja muut kommunismin kauhut ovat niiden muistissa, jotka eivät valitse vapaaehtoista tietämättömyttä elämänasenteekseen, kuten kommunismidiktatuurin puuhastelijat tekevät.

Niin ikään kommunisteja hiertää Suomen historian osalta se, että edelleen pidetään esillä suomalaisten kommunistien todellisen esikuvan ja isänmaan Neuvostoliiton marraskuussa 1939 aloittamaa imperialistista valloitussotaa Suomea vastaan, sodan tarkoituksen oltua maamme alistaminen Kremlin kommunismidiktatuurin orjavaltioksi.

Suomalaisten kommunistien edelleen pylväspyhimyksenään palvoma Otto "Suomensyöjä" Kuusinen oli tuona talvena 1939-1940 Kremlin kommunismidiktaattori Josif Stalinin ja muun bolsevikkirosvojoukon ohella toteuttamassa tuota Suomelle katastrofaalista sotaa, jossa puna-armeija ajoi asein yli 400 000 suomalaista pakoon omista kodeistaan.

Suomi oli ollut Neuvostoliiton rauhallinen naapuri ja maidemme välillä oli vuonna 1934 ratifioitu hyökkäämättömyyssopimus, jonka Kreml sitten rikkoi, hyökkäämällä.

Aiemmin elokuussa kansallissosialistinen Saksa ja Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto olivat solmineet keskinäisen hyökkäämättömyyssopimuksen, joka tunnetaan Molotov-Ribbentrop-sopimuksena. Saman sopimuksen lisäyksessä maat sopivat jakavansa välissään olevia maita keskenään, jolloin Hitler ja Stalin linjasivat Suomen kuuluvan Kremlin almaiseksi.

Kommunismidiktatuuri Neuvostoliitto sopi kapitalistis-porvarillisen Saksan kanssa itsenäisten valtioiden kohtaloista.

Se lienee ollut juuri sitä kommunistien kerrassaan ihanaksi mainostamaa marxilaisen sosiologian riemujuhlaa?

Syyskuussa 1939 nuo kaksi maata hyökkäsivät Puolaan ja aloittivat samalla toisena maailmansotana myöhemmin tunnetun sodan Euroopassa.

Kansallissosialistinen Saksa ja Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto olivat toisen maailmansodan aloittajavaltioita, ja Suomen osalta tuo sota alkoi, kuten jo aiemmin mainitsin, marraskuussa 1939, Kremlin valehdeltua ensin Suomen ampuneen tykistöllä Mainilaan, ja saaden näin omaa väestöään varten puna-armeijalle tekosyyn aloittaa imperialistinen valloitussota Suomeen.

Vjatseslav Molotovin puhe lokakuussa 1939 riittää kertomaan se, miten sokeriväleissä Adolf Hitler ja Josif Stalin tuolloin olivat, eikä suomalaisilta kommunisteilta ole edelleenkään kuulunut ensimmäistäkään kritiikin sanaa Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta tai sen seurauksista, päinvastoin, kommunistit ovat linkittäneet jopa sopimusta parhain päin selittäviä ja puolustelevia blogeja tännekin.

Katsotaanpa mitä mieltä Molotov oli puheessaan, moittiessaan ankarasti hitlerismiä eli kansallisosialismia vastustavat, haukkuen heidät"järjettömiksi" ja vieläpä "rikollisiksi".

""RKKA:n propagandatyöntekijä ja agitaattori", nro 21, marraskuu 1939:

NEUVOSTOLIITON KORKEIMMAN NEUVOSTON
1. KOKOONPANON YLIMÄÄRÄINEN VIIDES ISTUNTO

Neuvostoliiton ulkopolitiikasta

Kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajan ja ulkoasian kansankomissaarin toveri V. M. Molotovin selonteko Neuvostoliiton korkeimman neuvoston istunnossa 31. lokakuuta 1939."

- - -

"Hitlerismin ideologian, niin kuin kaikki muutkin ideologiset järjestelmät, voi hyväksyä tai hylätä, se riippuu poliittisista mielipiteistä. Mutta kuka tahansa ymmärtää, että ideologiaa ei voi tuhota väkivalloin, sitä ei voi lopettaa sodalla. Siksi ei ole vain järjetöntä vaan myös rikollista käydä sen kaltaista sotaa kuin on sota ”hitlerismin tuhoamiseksi”, joka peitetään "demokratiaa" puolustavan väärän lipun alle."

https://histdoc.net/historia/molotov_31101939_fi.html

Joko suomalaiset kommunistit ovat nyt valmiita tuomitsemaan Neuvostoliiton imperialistisen hyökkäyssodan sitä paljon pienempää Suomea kohtaan, vai vieläkö te edelleen valehtelette puna-armeijan hyökkäyksenkin olleen Suomen syy, kun maamme ei taipunut sille miehitykseen ja Neuvostoliiton kommunismidikatuuriin pakkoliittämiseen johtavalle tielle, jonka kurjuuden Viro, Latvia ja Liettua joutuivat kesällä 1940 kohtaamaan?

Kommunistien kyvyttömyys itsekritiikkiin ja siitä seuraava haluttomuus käydä asiallista keskustelua, osoittaa suomalaisen kommunismin ajautuneen lopulliseen umpikujaan.

Neuvostoliiton romahtaminen ja siitä seurannut NKP:n taloudellisen ja poliittisen tuen loppuminen tarkoitti Suomen Kommunistiselle puolueelle kuolinkellojen soiton alkutahteja.

SKP syntyi Venäjän bolshevikkien tuella ja puolueen toiminnan hiipuminen on seurausta maailman muuttumisesta, ja kun Moskova ei enää kykene painostamaan Suomea, kuten se teki YYA-aikaan, on SKP mennyttä kalua.

SKP:n ja muiden kommunisijämien toive olisikin Suomen irrottaminen länsiyhteyksistään, jolloin Moskova voisi jälleen saada kuristusotteen Suomesta, ja tätä suomalaiset kommunistit rukoilevat kuin hurskaat omaa Herraansa kirkoissaan.

Moskova on kommunistien Pyhä Kaupunki ja Kreml sen kaikkein pyhin, ja siihen perustuu kommunistien kritiikittömyys Venäjän kulloistakin hallintoa kohtaan, olkoon sen kortteeraaja sitten millainen yksimvaltias tai despootti hyvänsä.

Joku antoi suomelle sen "itsenäisyyden" KUKA LIE....

Vai antoi...

Tammikuun 2022 maakuntavaaleissa SKP sai 1 850 ääntä koko maassa. Semmosta se on kommunismin kuolinvuoteella riutuminen.