En ollut kielten opiskelusta oikein innostunut, vaikka olisi ollut aiheellista olla. Yhteiskoulun ensimmäisellä luokalla 1960-luvulla alkoi ruotsin kieli. Toisella luokalla olivat vaihtoehdot saksan kieli tai englannin kieli. Minusta tuli pitkän saksan lukija. Minulla alkoi englannin kieli vasta lukiossa.
Kielten opiskelu yhteiskoulussa
Anonyymi
3371
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Keskikoulun 2.-5. luokilla A- ja C-luokilla luettiin pitkää englantia, B-luokilla taas pitkää saksaa.
Joskus 60-luvun lopulla ei ollut enää mahdollisuutta pitkän saksan valitsemiseen. Sen jälkeen keskikoulussa kaikki luokat lukivat pitkää englantia.
Oli syksyllä 1969, että ei voinut enää valita pitkää saksaa.
Tuntuu hassulta, miksi pitkän saksan opiskelumahdollisuus loppui silloin.
Oliko niin, että pitkän saksan lukijoiksi oli liian vähän ilmoittautujia ?
Lukion kielilinjalaisilla oli myös latinan opiskelua.
Oli mahdollisesti latinan tilalla myös ranskan kielen valinnan mahdollisuus.
Ilmeisesti ranskan kielen valinta onnistui, jos oli riittävästi ilmoittautuneita ranskan kielen ryhmään.
Ruotsintunneilta muistan: Tre små troll ...
Kielten opiskelu ei koulussa kiinnostanut, ei. Jälkeenpäin olen ajatellut, että ahkerasta kielten opiskelusta olisi sittenkin ollut hyötyä.
He, jotka olivat erittäin innostuneita kielten opiskelusta, menivät lukiossa kielilinjalle.
Monet kielilinjan käyneet ovat aikuisena toimineet kansainvälisen kaupan tehtävissä.
On hienoa, kun yhteiskoulussa oli hyvä kielten opetus.
Opetus oli erittäin hyvä - harmi vain, että silloin kiinnosti muut asiat enemmän kuin opiskelu.
Kielistudiossa ei 60-luvulla käyty ollenkaan. Vaan hyvin on elämässä pärjätty ilman kielistudiokäyntejä. Kyllä oppitunneilla tuli kielitietoa riittävästi.
Ei ollut kielistudiota, ei, mutta magnetofoni oli kielten opetuksessa käytössä.
Minulla kieliopiskelu ei ollut lähelläkään huipputasoa. Kuitenkin olen pärjännyt ulkomaanmatkoilla.
Ulkomaanmatkoilla pärjää, kun osaa perus-sanastoa. Joskus, kun näkyy joku tuntematon sana, niin päättelykyky auttaa siinä tilanteessa.
Niin, kun osaa hyvin ruotsia, niin saksankielisissä maissa pystyy päättelemään, mitä joku sana tarkoittaa, koska saksa ja ruotsi osittain muistuttavat toisiaan.
Kielten opiskelussa minua häiritsi se, kun kielten oppiminen perustuu liian paljon ulkolukuun, eikä sanastossa / kieliopissa ole matemaattista selkeyttä. Ei liene vaikeaa arvata, että lukiossa en todellakaan mennyt kielilinjalle, vaan valitsin matikkalinjan.
Minäkin menin matikkalinjalle. Matematiikassa kun on selkeys ja johdonmukaisuus.
Onhan matematiikassa selkeys ja johdonmukaisuus, mutta … monissa työtehtävissä tarvitaan sittenkin enemmän kielitaitoa kuin korkean tason matematiikan taitoja. Tosin matemaattista ajattelua tarvitaan ainakin sen verran, että ymmärtää mm. eri rahamäärien suuruusluokat.
Jo 60-luvun loppupuolella on ollut jo kansakoulun kolmannella luokalla joko englantia tai ruotsia.
Ulkomaanmatkoilla kieliä tarvitaan enemmän kuin esim. matematiikkaa.
No, ulkomaanmatkoilla pärjää, kun osaa perussanastoa. Onneksi ei ulkomaanmatkoilla tarvitse miettiä kieliopin ihmeellisyyksiä.
Kielitaito on hyvä asia. Monet meistä eivät vaan ymmärtäneet sitä kouluaikana, koska olimme nuoria.
Kouluaikana ei koulunkäynti yleensäkään paljon kiinnostanut.
Yhteiskoulussa oli hyvin taitavat ja tehokkaat kieltenopettajat.
Saksan ja englannin sanastoa osaan jonkun verran, mutta kielioppisäännöt ovat osittain unohtuneet.
Minulla ovat unohtuneet lähes kaikki kieliopin kommervenkit.
Kielten kokeet olivat lukioaikana todella vaikeita.
Ruotsinkielentaito mulla toimii, englanti ja saksa toimivat vähäisesti.
Saksanopettaja soitti meille magnetofonilla miellyttävää keskieurooppalaista musiikkia.