Minulla on tosi pulmallinen tilanne. Meille siunaantui pieni pallero jolle nyt valitaan kummia.
Tahtoisin pyytää parasta ystävääni lapsen kummiksi ja oikeastaan se on hänelle jo luvattu. Sylikummiksi hän ei pääse koska kuulumme eri kirkkokuntiin mutta epävirallisesti hänestä tulisi kuitenkin se tärkein kummitäti. Ja miehen puolelta sitten tulee sylikummi, joka kelpaa kirkolleni ns. pääkummiksi.
Minulla on useita kavereita jotka haluavat kummiksi, ovat jopa suoraan pyytäneet sitä. Heistä kuitenkaan kukaan ei ole sellainen ihminen jonka haluan lapselleni kummiksi. Yritän sanoa että en ole vielä päättänyt ja joillekin on sanonut jo että kummit on jo valittu. Mutta ei uskota vaan aina vaan kysellään. Mikä ihmeen hinku näillä ihmisillä on päästä kummiksi? Tietysti varmaan tuntevat vähän lapsia ja kummeus on kunnia-asia, mutta tahdon lapseni kummiksi ihmisiä jotka ovat minulle henk. koht. erittäin läheisiä!
Eräs on jopa erittäin paljon loukkaantunut ja vihjailee että teen väärin kun lapseni sylikummiksi on tulossa ihminen joka ei ole ns. uskossa, mutta kuuluu kirkkoon silti. En halua lapseni kummiksi kiihkouskovaisia! Koko kummiasiasta on tullut valtava taakka. Enkai voi ottaa ihmisiä lapseni lisäkummeiksi sillä perusteella että he itse haluavat mutta minä en halua? Itse en ole uskossani konservatiivinen joten en näe että olisi kovin tarpeellista että joku fundamentalisti voisi tarjota lapselleni kovin paljon parempaa kristillistä kasvatusta.
Tahtoisin pyytää parasta ystävääni lapsen kummiksi ja oikeastaan se on hänelle jo luvattu. Sylikummiksi hän ei pääse koska kuulumme eri kirkkokuntiin mutta epävirallisesti hänestä tulisi kuitenkin se tärkein kummitäti. Ja miehen puolelta sitten tulee sylikummi, joka kelpaa kirkolleni ns. pääkummiksi.
Minulla on useita kavereita jotka haluavat kummiksi, ovat jopa suoraan pyytäneet sitä. Heistä kuitenkaan kukaan ei ole sellainen ihminen jonka haluan lapselleni kummiksi. Yritän sanoa että en ole vielä päättänyt ja joillekin on sanonut jo että kummit on jo valittu. Mutta ei uskota vaan aina vaan kysellään. Mikä ihmeen hinku näillä ihmisillä on päästä kummiksi? Tietysti varmaan tuntevat vähän lapsia ja kummeus on kunnia-asia, mutta tahdon lapseni kummiksi ihmisiä jotka ovat minulle henk. koht. erittäin läheisiä!
Eräs on jopa erittäin paljon loukkaantunut ja vihjailee että teen väärin kun lapseni sylikummiksi on tulossa ihminen joka ei ole ns. uskossa, mutta kuuluu kirkkoon silti. En halua lapseni kummiksi kiihkouskovaisia! Koko kummiasiasta on tullut valtava taakka. Enkai voi ottaa ihmisiä lapseni lisäkummeiksi sillä perusteella että he itse haluavat mutta minä en halua? Itse en ole uskossani konservatiivinen joten en näe että olisi kovin tarpeellista että joku fundamentalisti voisi tarjota lapselleni kovin paljon parempaa kristillistä kasvatusta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Koeta kiertää kaukaa uskovaisia ja raivoraittiita. Heissä piilee rettelönsiemen.
Kirjoituksessasi kerrot, että joku on jo loukkaantunut, kun sylikummiksi on tulossa henkilö, joka ei ole uskossa. Siitä voi jo huomata kuinka suvaitsemattomia uskovaiset ovat.
On ihan oma asiasi, kenestä haluat kummin omalle lapsellesi.
Hei.
Tuo samainen pulma oli meilläkin aikanaan ja se on tosiaan noidenkin sinun ystäviesi uskottava että te itse päätätte ketkä haluatte lapsellenne kummiksi.
Kummius on tosiaan kunnia-asia ja tottakai se monia kiinnostaa mutta minä itse en voisi tyrkyttää itseäni kenenkään lapselle kummiksi koska mitä järkeä siinä olisi....Se olisi ainoastaan loukkaavaa ja myös melko lailla noloa.
Sano lapsesi kummeiksi haluaville että olette päättäneet että kaksi kummia riittää ja sillä hyvä.
Jos nuo ystäväsi loukkaantuvat siitä, tiedätpähän ainakin ketkä ovat tosiystäviäsi...
Mitä parhainta jatkoa sinulle ja pienokaisellesi =)
Meillä oli samankaltainen pattitilanne. Eräs ystävistäni oletti, että pyydän hänet kummiksi, koska olemme mieheni kanssa hänen pojan kummeja. Emme kuitenkaan häntä pyytäneet kummiksi ja nyt hän tuntuu siitä loukkaantuneen. Epäilee meidän ystävyyttä jne.
Kummien valinta oli muutenkin äärimmäisen hankalaa, kun on paljon rakkaita ja läheisiä ystäviä ja sukulaisia. Piti vain karsia joukkoa (valittiin nyt lapsillemme kummeiksi kaikista pisimpään tuntemamme ystävät ja mahdollisille seuraaville tulokkaille sitten seuraavaksi pisimpään ystävinämme olleet jne.)
Sukulaiset tuppasivat myös kyselemään vähän liiankin kärkkäästi, että ketäs meidän puolelta ja ketäs teidän puolelta kummeiksi. Mieheni sisko olisi aivan taatusti loukkaantunut verisesti, jos häntä ei olisi pyydetty, joten sukulaisvihan välttämiseksi hänet "täytyi" pyytää. Ei sillä, ihan hyvä kummi hän on ollut ja luultavasti olisimme hänet muutenkin pyytäneet, mutta rupesi vaan ärsyttämään se tuppautuminen.
Ystäväsi on luultavasti innoissaan vauvasta ja onhan se kummius kunniatehtävä monille. Voithan sanoa heille joita et kummeiksi pyydä, että katsotaan sitten seuraavan tulokkaan kohdalla kummiasiat uudestaa. Pitäähän niitä kummeja "säästää" muillekkin lapsille, jos sellaisia vielä sattuu tulemaan. =) Huijaustahan se on, jos et heitä halua ylipäätään kummintehtävään, mutta saatpahan siirrettyä asiaa tuonnemmaksi. Tilanne on sitten uudestaan edessäsi, jos perheeseenne syntyy lisää lapsia. Toisaalta, tosi ystäville pitäisi pystyä puhumaan asioista suoraan ja rehellisesti. Ei heitä silti tarvitse loukata ja heidän ei tulisi siitä loukkaantua. Ja ehkäpä he ei ystäviäsi ole, jos et heitä kummin tehtävään halua.
Ilmoita lapsesi väestörekisteriin ja anna lapsen itse valita uskonto vanhempana.
Koulussa saisi puolueettoman elämänkatsomus opin jossa käydään eri uskontoja läpi.
Eikä tarvitsse miettiä kummi asioita.
Kuulostaa surkealta.
Itse oon kyllä vähän kateellinen, kun meillä taas tilanne on niin päin että voi olla vaikeeta löytää kummeja, kun pitää miettiä että jää mahdolliselle toisellekin lapselle joku "hyvä" kummivaihtoehto jäljelle.
Tosiystävien ei mielestäni "kuulu" loukkaantua vaikkei kummiksi pääsekään, kuten tossa jo aiemmin mainittiin. Samoin tuo "haluamme vain kaksi kummia" on aika hyvä vastaus kyselijöille. Ja sekin on totta, että seuraavaa perheenlisäystä silmällä pitäen on "hyviäkin" vaihtoehtoja pakko jättää, eli sitäkin voi sanoa kyselijöille vaikkei ehkä heitä tosissaan ajattelisi seuraavankaan lapsen kummiksi.
Tuota en ymmärrä, miksi toiseen kirkkokuntaan kuuluva ystäväsi ei voisi olla ns. sylikummi, eli pitää lasta sylissä kastamisen ajan. Ei kirkonkirjoihin (ainakaan ev.lut.kirkossa) merkitä nykyisin ollenkaan sitä, kenen sylissä lapsi oli, kun hänet kastetaan.
Siis omassa kirkossani kirkon jäsen on kirkon mukaan se ns. virallinen kummi (tietysti heitä voi olla useampia) ja muut merkitään kasteentodistajiksi. Meille he ovat kyllä ihan oikeita kummeja, mutta kirkko heitä niin katso vaan katsoo että ns. kristillisen kasvatuksen velvollisuus lankeaa tuolle kirkon jäsenelle. Satun vain itse nimittäin tuota sitten sylikummiksi, koska kummin sylissähän lapsen tulee olla :)
Ja kun tuo paras ystäväni ei ole katolinen hän ei voi siis olla ns. oikea kummi kirkon silmissä, vain kasteentodistaja (joka on about sama kuin kummi ilman tuota kristillisen kasvatuksen velvollisuutta).
Ota kummiksi todella läheinen ihminen, vaikka oman tai puolisin sisar. Usein käy niin, että kaverisuhteet voivat jossain vaiheessa kariutua tms niin kummius jää siinä vaiheessa.
Olen huomannut tätä omassa kaveripiirissäni. Omilla lapsillani on sisareni sylikummeina. Tosi kiva katsoa kun 14 vuotta ovat kummit olleet heille läheisiä.
...jolla on kaveri/kavereita, jotka odottavat kummiksi pääsyä ja kyselevät, että joko on päätetty. Minullakin on yksi kaveri, joka odottaa kummiksi pääsyä. Ensimmäisen lapsemme kohdalla emme kertoneet kummeja. Sanoimme, et ei olla vielä päätetty jne... Lopulta sitten juhlissa paljastui kaikille. En jälkeenpäin mitenkään perustellut valintojamme-eihän meidän pidä mitään perusteluja esittää, se on jokainen oma asia. Toisen lapsen kohdalla tämä ystävä taas kyseli, että ketä kummiksi... Tiesin hänen taas odottavan, koska oli sen aijemmin sanonut päin naamaa, mutta silloin meillä ei ollut vielä lapsia yhtään. No sanoin ketä olimme päättäneet valita ja muutaman syyn miksi juuri ne ( heillä ei ole vielä omia lapsia, joten heillä riittää energiaa ja aikaa panostaa kummiuteen, tulee sitten pidettyä yhteyttä tulevaisuudessakin jne.). En ottanut esille miksi emme juuri häntä valinneet. Sanoin vain ,että halusimme kaksi kummia. (piste) Se on jokaisen oma asia kenet valitsee ja kaikkia ei välttämättä pysty ottamaan/halua ottaa. Että näin. Tee oma valintasi, niin kaverisikin tekevät, kun saavat omia lapsia.