Olen lukenut täältä joitain juttuja kasteesta, ja todennut, että vl-kaste eroaa ns. tavallisten ukovaisten kasteesta, joille kuitenkin kasteella on suuri merkitys.
Mitä jos lapsella joka ei ole vl, on kuitenkin vl-uskovainen kummi?
Nyt vl-uskovainen pitää vain heitä ainoina oikeina Jumalalle kelpaavina ihmisinä, muut heidän mielestään eivät voi sitä olla.
Mitä hän ajattelee ei-uskovaisesta lapsesta jonka kummi hän on, ajatteleeko hän ettei lapsi ole Jumalan lapsi kun hän ei ole saannut vl-kastetta? Ja niinkauan kun hän on vailla vl-kastetta, niin hänen paikkansa ei ole taivaassa?
Kuitenkin nämä ns. tavalliset uskovaiset pitäisivät tärkeänä, että heidän lapsellaan olisi kummi joka kertoisi lapselle myös Jumalan rakkaudesta, siis siitä rakkaudesta, että Jumala hyväksyy kaikki jotka Häneen uskovat, Hän ei hylkää ketään.
Mitä kertoo vl-kummi tälle lapselle, vaikka sinut on kastettu, niin silti sinä et ole Jumalalle kelpaava koska et meihin kuulu, vain meihin liittymällä pääset osaksi Jumalan Valtakuntaa???
Olisikin tosi tärkeää, että vl-ihmiset kertoisivat kaikille heidän opeistaan ja tavoistaan, ettei tällaisia kysymyksiä tarvitsisi kysyä.
Tämä vl-liikkeen "vain me oppi" on karmeaa meille, jotka uskomme Jumalan rakkauteen ja hyvyyteen, ja olemme halunneet Jumalan elämäämme, auttamaan meitä hädässä , ja antamaan Hänelle kiitoksemme kaikesta hyvästä jonka Hän on meille suonnut.
Kertokaa vilpittömästi miten tämä kummia-asia kummin silmin menisi???
Mitä jos lapsella joka ei ole vl, on kuitenkin vl-uskovainen kummi?
Nyt vl-uskovainen pitää vain heitä ainoina oikeina Jumalalle kelpaavina ihmisinä, muut heidän mielestään eivät voi sitä olla.
Mitä hän ajattelee ei-uskovaisesta lapsesta jonka kummi hän on, ajatteleeko hän ettei lapsi ole Jumalan lapsi kun hän ei ole saannut vl-kastetta? Ja niinkauan kun hän on vailla vl-kastetta, niin hänen paikkansa ei ole taivaassa?
Kuitenkin nämä ns. tavalliset uskovaiset pitäisivät tärkeänä, että heidän lapsellaan olisi kummi joka kertoisi lapselle myös Jumalan rakkaudesta, siis siitä rakkaudesta, että Jumala hyväksyy kaikki jotka Häneen uskovat, Hän ei hylkää ketään.
Mitä kertoo vl-kummi tälle lapselle, vaikka sinut on kastettu, niin silti sinä et ole Jumalalle kelpaava koska et meihin kuulu, vain meihin liittymällä pääset osaksi Jumalan Valtakuntaa???
Olisikin tosi tärkeää, että vl-ihmiset kertoisivat kaikille heidän opeistaan ja tavoistaan, ettei tällaisia kysymyksiä tarvitsisi kysyä.
Tämä vl-liikkeen "vain me oppi" on karmeaa meille, jotka uskomme Jumalan rakkauteen ja hyvyyteen, ja olemme halunneet Jumalan elämäämme, auttamaan meitä hädässä , ja antamaan Hänelle kiitoksemme kaikesta hyvästä jonka Hän on meille suonnut.
Kertokaa vilpittömästi miten tämä kummia-asia kummin silmin menisi???
Vastaukset 78
Vanhimmat
joku asiallinen vl-ihminen voisi vastata tähän kummi-kysymykseen.
Mielestäni on väärin olla kertomatta vl-opeista jos ryhtyy ei-vl lapsen kummiksi.
Harkitsen tekeväni tästä asiasta valituksen seurakuuntaan, että miten tämä voi olla mahdollista, että vl-ihminen hyväksytään kummiksi vaikka heillä on kuitenkin ihan erinäkemys uskonasioista.
Kaikki lapset ovat uskovaisia riippumatta vanhempien vakaumuksesta.Lapsen paikka on taivaassa riippumatta kasteesta. Kasteen voi suorittaa vl tai ei-vl-pappi, omiakin lapsiani on ei-vl-pappi kastanut. Kummeilla voi myös olla eri vakaumus kuin vanhemmilla.
Lapsi kasvaa aikuiseksi, hän ei aina pysy pienenä lapsena, ja silti hän on aina meidän lapsemme.
Lapsemme on kerran kastettu ja hän on meidän mielestämme aina Jumalalle kelpaava, ja hän voi turvautua Jumalan apuun, ja antaa myös Hänelle kiitoksensa.
Mitä siis opettaa lapselle vl-kummi kun lapsi kasvaa, sillä näkemyserot uskosta ja Jumalan Valtakunnasta ovat suuret?
Käsittääkseni lapsen vanhemmat saavat päättää, mitä lapselle opetetaan.Tässä kummi voi kysyä vanhemmilta, miten voisi tukea heidän kasvatustyötään. 15-vuotiaana voi valita oman uskonnollisen yhdyskuntansa. Jos lapsi kysyy kummin uskosta,tähän voi oman vakaumuksensa pohjalta vastata. Mutta en menisi vanhemmilta kysymättä lanseeraamaan omaa, vanhempien kannasta poikkeavaa näkemystäni.
En ehkä ymmärtänyt täysin, mitä halusit kysyä mutta yritän kuitenkin vastata.
Kirjoitit:
”Olen lukenut täältä joitain juttuja kasteesta, ja todennut, että vl-kaste eroaa ns. tavallisten ukovaisten kasteesta, joille kuitenkin kasteella on suuri merkitys. ”
--Vl-herätysliikkeellä on täsmälleen sama ja samanlainen kaste kuin yleensä ev.Lut. kirkossakin
”Mitä jos lapsella joka ei ole vl, on kuitenkin vl-uskovainen kummi? ”
--Vl-liikkeessä uskotaan, että kaikkien lasten usko on Jumalalle kelpaava, eli kaikki lapset ovat uskovaisia.
”Nyt vl-uskovainen pitää vain heitä ainoina oikeina Jumalalle kelpaavina ihmisinä, muut heidän mielestään eivät voi sitä olla.
Mitä hän ajattelee ei-uskovaisesta lapsesta jonka kummi hän on, ajatteleeko hän ettei lapsi ole Jumalan lapsi kun hän ei ole saannut vl-kastetta? Ja niinkauan kun hän on vailla vl-kastetta, niin hänen paikkansa ei ole taivaassa? ”
--Katso edelliset vastaukset. Huomaat varmaan jo niistä, että ymmärryksesi on täysin väärä, ei ole mitään vl-kastetta.
”Kuitenkin nämä ns. tavalliset uskovaiset pitäisivät tärkeänä, että heidän lapsellaan olisi kummi joka kertoisi lapselle myös Jumalan rakkaudesta, siis siitä rakkaudesta, että Jumala hyväksyy kaikki jotka Häneen uskovat, Hän ei hylkää ketään. ”
--Juuri näin uskoisin myös vl-kummin opettavan ja myöskin rukoilevan tuon kummilapsensa puolesta.
”Mitä kertoo vl-kummi tälle lapselle, vaikka sinut on kastettu, niin silti sinä et ole Jumalalle kelpaava koska et meihin kuulu, vain meihin liittymällä pääset osaksi Jumalan Valtakuntaa??? ”
--Kaste ei pelasta ketään vaikka onkin hyvin tärkeä. Mutta kaste ei siis pelasta vaan usko. Näin opettaa myös moni muu kirkossamme kuin vl:t. Tosin muunlaistakin opetusta tästä asiasta kirkossamme esiintyy.
Mutta vielä kerran: Kaikki lapset ovat Jumalalle kelvollisia uskonsa tähden. Jeesuksen sovintotyöstä ovat osallisia vielä kohdussakin olevat pienet lapset.
”Olisikin tosi tärkeää, että vl-ihmiset kertoisivat kaikille heidän opeistaan ja tavoistaan, ettei tällaisia kysymyksiä tarvitsisi kysyä. ”
--Varmasti kertookin, seurapuheissa näistä asioista kuulee puhuttavan, SRK: julkaisemissa lehdissä näitä asioita aika ajoin käsitellään sekä tietenkin SRK:n julkaisemissa kirjoissa on näistä kysymyksistä paljon kirjoitettu.
Ja jos asia sinua kiinnostaa, voit aina kysyä myös joltakin vl-tutuiltasi, jos sinulla sellaisia on. He varmasti vastaavat sinulle ymmärryksensä mukaisesti.
Myös SRK:n netti sivuilta pääsee kuuntelemaan saarnoja ja lukemaan lehtiä, joissa siis tätäkin kysymystä aika ajoin käsitellään.
Miten vielä mielestäsi näitä asioita pitäisi käsitellä, että ne tavoittaisivat kaikki asiasta kiinnostuneet?
”Tämä vl-liikkeen "vain me oppi" on karmeaa meille, jotka uskomme Jumalan rakkauteen ja hyvyyteen, ja olemme halunneet Jumalan elämäämme, auttamaan meitä hädässä , ja antamaan Hänelle kiitoksemme kaikesta hyvästä jonka Hän on meille suonnut. ”
--Olen törmännyt käsitteeseen "vain me oppi" ainoastaan täällä keskustelupalstalla, enkä oikein ole sisäistänyt mitä sillä haluttaisiin sanoa.
Vl:t toivovat, että kaikki ihmiset pääsisivät Taivaaseen. Etkö sinä sitä sitten toivo?
Jumala varmasti auttaa sinua ja minua hädässämme, mutta ei vaan aina niin kuin me sitä tahtoisimme, Joskus on todettava vasta jälkeenpäin, että asiat meni aivan eri tavalla mitä minä toivoin, mutta kuitenkin Jumalan säätämyksen jälkeen.
Tähän vuoden aikaan tulee helposti mieleen se Jeesuksen rukous, että Jumala säästäsi hänet edessä olevalta tuskalta mutta Jeesus lisäsi: ”Tapahtukoon kuitenkin sinun(Jumala) tahtosi”. Siis ei aina edes Jeesuksen toivomus tapahtunut, vaan hänenkin piti tyytyä Jumalan tahtoon.
Kyllä sekä sinun että minun on hyvä kiittää Jumalaamme.
”Kertokaa vilpittömästi miten tämä kummia-asia kummin silmin menisi???”
En osaa tämän paremmin kertoa. Ellei tämä sinua tyydyttänyt, niin toivottavasti joku toinenkin sinulle vastaisi.
_
En varmaankaan osaa sinulle vastata. Olen pahoillani. Sen kummin silmin ei voi vastata kuin se kummi joka on kohdannut tuonlaatuisen kummiuden kuin esität.
Vastaan jotakin kumminkin.
Sinulle hyvä vastaus olisi varmaankin sellainen vastaus että "No meidän vl:ien kastekäsitys oma keksimämme ja vähän kerettiläinen, ei sitä tarvitse ottaa niin vakavasti. Meidän tavoitteemme on keksiä mahdollisimman paljon ev.luterilaisen uskonkäsityksen vastaisia käsityksiä jotta tuntisimme olevamme kaikkitietäviä kaikesta ja vain me pieni joukko pelastumme ja te iso joukko joudutte kadotukseen"
Mistä itse äiti luulet meidän ymmärtävän kasteesta eri tavalla ?
Meille se on vain näin kirkastunut.
Olisi karmeaa ja epärehellistä sanoa asiat eri tavalla kuin me sen uskomme.
Yksi asia on mielestäni selvä ja hyvin raamatullinen. Jumalan valtakunnassa on kaikki tiedon ja taidon tavarat eli siellä on uskovien joukko joilla on erilaisia armolahjoja. Jotkut osaavat selittää raamattua, jotkut osaavat lohduttaa kärsivää, joillakin on hengen erottamisen lahja, joku evankelioi jne.
Jos tällä palstalla ei satu liikkumaan joku jolla on raamatun selittäjän lahja ja kirjallinen hyvä kyky ilmaista asioita niin turha sitä on vaatia meiltä tavallisista putkimiehiltä kaikkea. Voimmehan ontuen sitä joskus yrittää kuten minä nyt.
"Yhdessä olemme vahvat" ehkä kulunut sananparsi mutta näin yhteisöt toimivat. Usein näyttää siltä että tämän palstan kirjoittajat ammentavat kaiken ymmärryksen omasta päästä joka on mielestäni raamatun vastainen ajatus. Me tarvitsemme muitakin.
Sanot;
" Kuitenkin nämä ns. tavalliset uskovaiset pitäisivät tärkeänä, että heidän lapsellaan olisi kummi joka kertoisi lapselle myös Jumalan rakkaudesta, siis siitä rakkaudesta, että Jumala hyväksyy kaikki jotka Häneen uskovat, Hän ei hylkää ketään."
Ketä sinä tarkoitat tavallisella ihmisellä. Esimerkiksi helluntailiikkeellä ja baptisteilla ei kummeja ole. Ovatko hekin tavallisia uskovaisia vaikka eivät tosin kirkkoon kuulukaan. Metodisteilla taas on kummius käytössä mutta taas viron metodistit eivät kummiutta tunne.
Mitä kummius on ? Kirkkojärjestyksen mukaan se on;
"Vanhempien ja huoltajien tulee antaa lapsille kristillistä kasvatusta ja kirkon tunnustuksen mukaista opetusta. Kummien ja seurakunnan tulee tukea vanhempia ja huoltajia tässä kasvatus- ja opetustyössä"
Eli kummien tehtävä on tukea nuorta kasvamaan kristillisiin arvoihin.
Lisäksi kummin vaatimukset:
"Kastettavalla tulee olla ainakin kaksi kummia, jotka ovat konfirmoituja evankelis-luterilaista uskoa tunnustavan kirkon jäseniä. Näiden lisäksi voi kummina olla myös muuhun evankelis-luterilaisen kirkon toimittaman kasteen hyväksyvään kristilliseen kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva henkilö."
Näin vaan sanoo kirkkojärjestys.
Mielenkiintoista oli tämä:
"Vuonna 2004 piispainkokous esitti, että nämä "pääkummit" voisivat olla eräiden muiden uskontokuntien jäseniä. Kirkolliskokous hylkäsi esityksen"
Miten luulet jos piispojenkin esitys olisi mennyt läpi siitä miten kirjavaa olisi ollut opetus kummilapselle. Kyllä jokainen joutuu sanomaan aina sen miten itse uskoo.
On muuten aika harvinaista että joku ei vl pyytää vl:ää kummiksi lapselleen. Jos hän niin tekee niin hän haluaa että hänen lapselle puhutaan vl:n uskosta, eikö niin.
Tarkoitit ilmeisesti sitä kohtaa jossa lapsi tulee teiniksi ja tahtoo ja meneekin mahdollisesti maailmaan. Tai niinkuin sinä ajattelisit, ei välttämättä maailmaan vaan alkaa uskomaan eri tavalla kuin vl eli tavallaan kuin ev.lut kirkossa opetetaan.
Sanoisin, että tälle lapselle on varmasti jo monet kerrat kerrottu hänen lapsuudessaan miten vl uskovaiset uskovat. Ei tuo kummilapsi ole yhtään sen sanosko "paremmassa" asemassa kuin omatkaan lapset. Totuus se on kerrottava kumpaisellekin.
Mielestäni kysymyksesi oli hiukan absurdi.
Jotenkin kysymykselläsi haluat kiusata. Ratsastat kummilapsen "heikkoudella" ja näytät kysymyksen asettelullasi meidät hirviöiksi, tunteettomiksi helvettiin tuomitsijoiksi jonkun epämääräisen lapsiressukan joka on viaton ja jota Jumala rakastaa ja sitten tuli joku vl haamu joka tekee tyhjäksi pienen lapsen toivon ja ilon.
Minä sinuna olisin kertonut jonkun konkreettisen esimerkin elävästä elämästä miten on toimittu ko tilanteissa ja mitä todelliselle lapselle on sanottu ja miten lapsi on sen jälkeen voinut.
Niinkuin sanoin, ei omakaan lapsi välty totuuden torven ääneltä.
Mene sinne seurakuntaan ja tee lapsensuojelu
ilmoitus, näinhän monet äidit tekevät muuallakin ja kokevat sen velvollisuudekseen. Muista että laiminlyönti on sama kuin heitteille jättö ja olet osallinen heitteillejättänä hänen synneissään jos et tee kuten omatuntosi käskee.
Kyllä ne papit siellä sinun päätäsi kivasti silittää ja säälien vastaavat sinulle kirkon jäsenien monimuotoisuudesta. Kysäsepä samalla heiltä että onko eroaminen syntiä, onko kaljan juominen syntiä ja missä kulkeepi se raja, onko esiaviollinen seksi syntiä, pääseekö lapsi taivaaseen jos sitä ei ole ehditty kastaa ja vaikka mitä voit kysyä mutta kysy jokaiselta eri papilta erikseen niin huomaat että saat yhtä monta erilaista vastausta kuin oli pappiakin. Jo pelkästään pappien "erimielisyys" on enempi kuin vl:ien "erimielisyys" suhteessa kirkonkin oppeihin kirkon sisällä.
Kasteesta: Annan tässä sinulle muutamia raamatunlauseita kasteesta. Mikä niissä on sellaista joka ei vastaa vl käsitystä kasteesta, mikä kohta näissä raamatunlauseisssa on ristiriidassa meidän oppien kanssa, kerro minulle tavalliselle putkimiehelle kun kerran mainitsit jostain tekaistusta vl-kasteesta!
Mark 16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen
1Piet 3:21 Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,
Ap.t 9:18 Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen.
Ap.t 18:8 Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin.
ystävällisesti,isä
Torstai päivän mietelause:
"jotkut etsivät ja etsivät mutta eivät löydä koska "tyhmä" totuus pakenee heitä, siispä kavahda totuuden löytäjää ja jatka filosofista etsintää etsimisen ilon vuoksi, mutta totuuden löytymisen ilo on suurempi kuin ikuisen etsimisen sinänsä hauras ilo"
Siksi tätä kysyin, koska me uskomme Jumalaan, ja meidän käsityksemme on uskosta kuitenkin toinen kuin vl-liikkeellä.
Me uskomme Jumalan Valtakunnan koostuvan heistä jotka sydänmessään aidosti uskovat Jumalaan. Ja haluamme opettaa lapsemme siten, että Jumala hyväksyy kaikki jotka Häneen uskoo, sitä ei ratkaise se, että kuuluu johonkin järjestöön, vaan heitä löytyy joka puolelta maailmaa ja jokaisesta uskonsuuntauksesta.
Vl-oppi taas opettaa, että vain kuulumalla heihin voit löytää Jumalan Valtakunnan ja oikean uskon, muut ovat "vääräuskoisia". (niin tästä opetuksesta on kait tullut se nimitys "vain me oppi").
Kuitenkin kummin tarkoitus kirkonoppien mukaan, on tukea lasta tämän uskossaan, se on kummien tehtävä, niin pappikin sen kertoo kummeille kastetilaisuudessa.
Sen vuoksi kirkkokaan ei kelpuuta kummiksi ihmistä joka ei kirkkoon kuulu, koska kummilla on selkeä tehtävä, ja hänen opetuksensa lapselle pitäisivät olla sitä samaalinjaa kuin muillakin kristityillä.
Tottakai vanhemmat haluavat lapsensa kummeiksi sellaiset ihmiset jotka tukevat lasta samallalailla hänen uskontiellään kuin vanhemmatkin tukevat. Siksi on erittäin väärin että kummi ei kerro näistä eriopeista silloin kun hänet kummiksi kutsutaan.
Mielestäni olisi kohteliasta vaikka kieltäytyä sitten reilusti.
Nyt kun vl-kummi ei kerro näistä opeistaaan ei vl ihmisille, niin nämä tietämättään valitsevat kummiksi ihmisen joka opettaa vasten vanhempien näkemyksiä.
Nytkö sitten vanhempien pitäisi sanoa tälle vl-kummille, että sinä et saa opettaa lapsellemme uskon asioita, kummille jotka vanhemmat ja seurakunta ovat vallinneet tähän tärkeään tehtävään?
saamiasi vastauksia. Jotenkin kirjoituksestasi sai sellaisen kuvan, ettet ollut niitä lukenut. Tai oliko sitten niin kirjoitettu, ettet niitä ymmärtänyt.
Jos odotat että saat kysymyksiisi vastauksia, niin on kohteliasta vastata myös sinulle esitettyihin kysymyksiin. Eikö sinustakin?
toivoisit vastauksia, joita noissa vastuksissa on?
En osaa vastata, sen enempää mitä olen nyt kertonut.
Selkeytä kysymykset joihin haluat vastauksia, niin vastaan niihin sitten.
Mitkä kohdat ovat jääneet kirjoituksistani sinulle epäselviksi. kerron kyllä mielelläni ne sitten kun vain tajuan kysymysten tarkoitukset, mitä niillä haetaan.
Eli et viitsinyt lukea vastauksia kunnolla.
Unohda koko juttu.
Kummi on kummi vaikka voissa paistais. Kummilla ei ole mitään laillisia velvotteita mutta vanhemmille ei pitäisi riittää että joku kuuluu kirkkoon. Vanhempien pitää tietää tulevat lastensa kummien taustat, tiedä vaikka mikä petoviili....
Ei kummia koskaan pidä valita siten, että otetaan ihan vain joku kummiksi.
Mutta jos ihmisen tuntee hyvin ja tietää tämän olevan myös vl-uskova, mutta sitten ei tiedäkkään mitään näistä vl-opeista jotka ovatkin vastoin omia opetuksia.
Itsekkin aina ennen luulin, että vl-uskovat uskovat samallatavalla kuin muutkin Jumalaan, ajattelin vain, että heidän suuntuksensa eroaa vain noissa "käytännön asioissa", nyt kuitenkin olen törmännyt yllätyksiin myös tässä uskossa Jumalaan, ja heidän näkemykseensä Jumalan Valtakunnasta.
Siitä erotat yleensä kysymyksen, kun sen perässä on tällainen merkki => ?
Katsos uudelleen sinulle annettuja vastauksia, niistä tuo merkki kyllä löytyy.
Mutta en vieläkään käsitä mikä on kirjoituksistani jäänyt epäselväksi?
Kastetilaisuus ei sinänsä varmasti poikkea, mutta kasteella on jotenkin erimerikitys meille kun vl-ihmisille. (näin jotenkin käsittänyt sen aiemminkin), enkä itsekkään usko, että kaste ketään pelastaa, mutta se on luonnut jo sen suhteen Jumalaan, jota voi elämän aikana vahvistaa, vaikea selittää tätäkin asiaa.
Ja kaikki eivät välttämättä osaa lähetä tonkimaan vl-oppeja, vaikka tietäisivätkin kummin olevan vl-uskovainen, ja siksi tämän olisi hyvä hänen itse kertoa, näistä opeista jotka poikkeavat ei-vl ihmisen uskonnäkemyksistä, kuitenkin ero on aika suuri.
Itse todellakin toivon kaikille maailman ihmisille pelastusta ja taivaspaikkaa, ja siksi en elämäämme vl-oppeja haluakkaan.
Sitten vielä tuohon kummiasiaan, niin meille on kerrottu, että kummin tehtävä on tukea lasta hänen uskossaan, sekä muutenkin elämäntaipaleella.
Tämäkinkö pitää selittää, ns. tavallisilla tarkoitan juuri heitä jotka eivät erikseen kuulu mihinkään ryhmään jonka voisi erikseen nimetä.
Oliko vielä jotain mihin halusit erikseen vastauksen? Nämä asiat olen kyllä koittanut jo avauksessani tuoda esille. Kasteen toin kyllä väärin esille kuin tarkoitin.
Varmasti jää itseltäni joskus kyllä joku huomaamatta, jos kovalla kiireellä koitan lukea vastauksia, sekä kirjoitukset saattavat olla myös olla itselläni vajavaisia.
Mutta jos on vielä jotain mihin en vastanut, niin kysy tai koitan sitten itse etsiä niitä kysymyksiä mihin haluat vastauksen, kunhan tässä aika antaa myöten.
Ihan vain lyhyenä kommenttina, olen vl kodissa kasvanut nuori nainen ja saanut ihan tavallisen kasteen, en ole koskaan törmännyt moiseen että vl kaste eroaisi "tavallisesta", ja vl ristiäisiä on tullut käytyä monia. Omat kummini koostuvat sekä vl että ei-vl ihmisistä ja itse olen kahden ei-vl lapsen kummi. Vl kasvatuksen olen saanut kotoani, kummit ovat olleet tukena muulla tavoin. Varmasti kaste ja kummiasioissa on eroavaisuuksia eri ihmisten ja alueiden välillä, joten tuskin on olemassa mitään yhtä ja ainoaa vastausta kysymyksiisi.
Selittää aina näitä asioita mitä tarkoitan.
Tiedän, että kaste on varmastikkin samanlainen, mutta jotenkin saanut joistain kirjoituksista sen käsityksen, että sen merkitys on jotenkin erilainen vl-ihmisille, kuin meille ns. tavallisille uskoville?? Voin olla ihan väärässäkin.
Ja juuri, sen vuoksi tästä asiasta halusin kysellä, kun en aiemmin tiennyt mitään näistä uskon eroavaisuuksista. Luulin aina ennen, että vl-usko eroaa vain näissä käytännönasiossa, mutta nyt saanut todeta, että ne eroavat myös tässä uskossa Jumalaan, vain vl-uskovaiset ovat mielestään Jumalalle kelpaavia, ja muut uskovat ovat heidän mielestään "vääräuskoisia".
Varmasti kyllä kummille voi myös myöhemmin kohteliaasti sanoa, ettei hän puhuisi näistä uskonasioista lapselle, olisi vain muuten lapsen tukena hänen elämässään.
Toivon mukaan herkkä ihminen ei sitten vain loukkaannu jos häntä kielletään kertomasta siitä mitä hän itse pitää oikeana ja hyvänä.
Varmasti kyllä ymmärtää fiksuna ihmisenä, ja en itsekkään haluaisi opettaa ketään erilailla kuin hänen omat vanhempansa opettavat.
Olisi vain kaikki helpompaa jos asioista tietäisi etukäteen, niin niitä ei tarvitsisi alkaa sitten jälkeenpäin korjailemaan, siksi pidin tärkeänä sitä että niistä opeista pitäisi puhua ei-vl ihmisille.
Suvussani on vl-pitoisuudeltaan eriarvoisia vl:iä. On "kunnon" vl:iä jotka ovat mieluummin valinneet vl:iä lastensa kummeiksi mutta sitten on ainakin yksi vl-light -tapaus jonka lapsen kummi on ei- vl eikä edes erityisesti uskovainenkaan (tietääkseni).
Niin, siksi pidin tärekeänä, että näistä uskon eroavaisuuksista kerrottaisiin ettemme tietämättämme opeta lasta eritavalla kuin heidän omat vanhempansa opettavat.
Jos itselläni olisi vl-kummilapsi, niin saattaisin hänelle kertoa asioista niinkuin itse ne näen esim. Jumala hyväksyy kaikki jotka häneen uskovat (tarkoittaisin tällä siis vl-liikkeen ulkopuolellakin olevia).
Ja sitten lapselle kotona opetetaankin toisin mistä en itse tietäisi mitään, näin lapsi joutuu hämilleen kun ihmiset opettavat erilailla.
Siksi olisi tärkeää tuoda esille nämä erot uskossa.
Nyt en toki enään kertoisi vl-lapselle näin kun tiedän miten he asiat näkevät, ja kunnioitan jokaisen vanhempien omia opetuksia, sillä vanhemmat ovat lapsen turva.
Pienetkin asiat saattavat olla joskus todella tärkeitä.
No minulla on ollut paljon kummilapsia, sekä vl-lapsia, että myös ei vl- lapsia.
En ole asiaa sen kummemmin ajatellut.
Olen pitänyt vaan tärkeänä sitä, että muistaa synttäripäivänä ja jouluna pienillä lahjoilla.
Mitään en ole kummilapsille opettanut.
On niitä kummilapsia ollut liikaakin. Täysi työ on ollut muistaa, mutta 15 vuotta kun täyttää, niin silloin loppuu muistamiset.
Itsellänikin on ollut kummeja, mutta ikäpäivänä he eivät ole muistaneet millään tavalla.
Ennen kummit ei ruukanneetkaan antaa lahjoja kummilapselleen, vaan se tuli vasta 1970 luvulla yleiseksi tavaksi.
Eikait sitä kukaan opeta niille yhtään mitään, joten ei sillä ole mitään väliä, minkä sortin uskovainen on.
On sitä saanut käydä monissa monituisissa kummilasten juhlissa niin paljon, että jo tympäsee.
Vielä on pitänyt häissäkin muistaa kummilastaan ja pitää oikein puhe.
Nyt on kummilapsia alle viisitoista ikäisiä enää kolome kappaletta. Toivoa sopii, ettei kukaan enää laittaisi kummiksi, sillä vanha ei jaksa enää muistaa ja kulkea juhlista juhliin.
Kun on iso suku, niin sitä jo kokee rasitteena sen, kun jatkuvasti on jossain päin juhlia.
Itselläni täyttyi pyöreitä vuosia ja olisin halunnut, ettei niitä juhlittaisi.
No pitihän ne pitää, kun sukulaiset kyseli,, että no milloin ne sun synttärit on ?
Lahjojakin tuli ja aikuiset kummilapset antoi vuorostaan, että kyllä se vanhan syräntä lämmitti, kun kummilapset vuorostaan muistivat.
Erityisesti arvostin lahjaksi saamaani kultaista Kuusamo uistinta
kolmen hienon pojan kummi ja yksi heistä on ei-uskovainen.
Huonosti olen onnistunut kummintehtävässäni.
Tälle ei-uskovaiselle rakkaalle kummipojalleni olen kertonut uskostani ja siitä ,miten itse sain parannuksen armon.
Hän on minulle hyvin rakas ihminen.
onnistunut hyvin kummin tehtävissäsi.
Itse vain sitä pohdin, että kun nyt tiedän näistä oppieroista, niin minun täytyy vain lapselleni niistä kertoa.
Mutta, sitä koitin tarkoittaa, että jos en tiedä näitä eroja, vaan luulen uskon asioitten olevan samoin kuin meillä, niin sitten en osaisi niistä mitään kertoa, osaisin vain kertoa niistä käytännönasioista ja niitä selitellä jos lapset sitä ihmettelisivät.
Sen vuoksi itse pidin sitä tärkeänä, että niistä eroista kerrottaisiin, sillä meitä muita Jumalaan uskovia on myös, ei vain vl-uskovaisia.
Turhaa sinä moisia murehdit, ja varmasti olet se sama rakas kummitäti ei-vl lapsellekkin vaikka hän nämä erot tietäisikin. Ei se sinua ihmisenä miksikään muuta.
Meidän lastemme kaikki kummit ovat veeälliä.
Onneksi (?) he ovat niin huonoja kummeja, etteivät ole paljon sotkeutuneet perheemme uskolliseen kasvatukseen. Tietenkin he luottavat siihen, että perheen vl-jäsen hoitaa tuon asian.
Yksi kummitäti on muutaman kerran sorkkinut hieman tuota aluetta. Minusta se oli törkeää. Aikuinen ei-vl-lapseni muistelee sitä vieläkin inhoten. Se liittyi seuroissa käymiseen ja siitä nuhtelemiseen. Sehän oli epäluottamuslause perheellemme. Minä "hoidin" asian tavallani ja se kasvatus loppui siihen! Kertalaakilla.
Muut kummit ovat sitten keskittyneet enemmän maallisen muistamisen puolelle.
Minä en äitinä ole voinut valita kummeja lapsillemme, vaikka olen tiennyt vl-opit ennakkoon. Olen siinä mielessä ollut alamainen, kuten naisen pitääkin. ;( Valitettavasti.
Mutta pidä sinä puolesi paremmin kuin minä olen pystynyt pitämään. En olisi halunnut lapsilleni tuollaisia ristiriitoja tällä alueella. Enkä ole niitä tarjonnut itsekään ollessani vl-lasten kummina.
hassua onkin kun itsestäni on ollut hyvä asia jos lapsella on vl-kummi, tietää tälle olevaan uskon tärkeää, niin hän valistaa niistä uskon asioista myös sitten lasta.
Mutta, kun en ole tiennyt yhtään mitään näistä vl-opeista.
Hehän opettavatkin ihan päinvastoin myös tämän uskon Jumalaan kuin me itse opetamme, siksi se olisi äärinmäisen tärkeää kertoa ei-vl ihmisille miten lujasti heidän oppinsa poikkeavat meidän opeista, niillä käytännönopetuksilla ei niin merkitystä, ne on paljon helpompi lapselle selittää.
Nyt sitten joutuu pahoittamaan toisen mielen ja kertomaan ettei hän saa uskosta lapselle mitään puhua, jota hän taas itse pitää oikeana ja hyvänä.
Mutta, pakko niistä uskon asioista on puhua täällä kotonakin ihan reilusti, nyt kun niistä tietää, ettei sitten tule niitä ristiriitaisuuksia koska se voi myöhemmin vaikuttaa jopa ihmisen omaan henkilökohtaiseen uskoon ja on pian vaarana, että ei sitten usko enään olenkaan kun kaikki puhuvat erialilla.
Ihmettelen suuresti, että et ole tiennyt vl-opetuksen ja -uskon pääkohtia. Niistä on selkeästi saarnoissa ja julkaisuissa korostettu. Tulee esille tänäänkin, tosin ei niin kirkkaasti ja usein kuin menneinä vuosikymmeninä.
Tietenkin yksittäiset vl-uskovaiset ovat heikkoja tuomaan sitä kasvokkain esille. Paitsi ne kunnon veeällät, jotka saarnaavat sopivalla ja sopimattomalla ajalla ja tavalla. Olet kai säästynyt sellaiselta tai sitten et ole osannut heitä tulkita oikealla tavalla. Joskus viesti on niin piilotettu, että se vain rivien välissä.
Siksi itse melkein aina varmistan asian, jos joku sanoo esim. ettei siellä ja siellä ole paljon USKOVAISIA. Sehän tarkoittaa, että veeälliä eli heikäläisiä. Muut eivät ole uskovaisia!
Se on sitä "vain me" -oppia, jota täällä veeällät ihmettelevät itsekin. Eli että mistä me muut olemme sen keksineet. Ei ole ollut vaikea päätellä!
Olen kokoajan ollut siinä uskossa, että uskomme samoin Jumalaan, oli ihminen vl tai ei. Olen luullut, että usko poikkeaa vain näissä sellaisissa käytännönasioissa joille heillä on suuri merkitys.
Mutta en ole tiennyt mitään tästä "vain me opista", että vain vl-ihmisillä on tuo Pyhä Henki, ja Jumalan Valtakunta heille on vl-liike.
Nyt vasta kun hakeuduin tälle palstalle ihan muista syistä, niin asiat ovat itselleni selvinneet ja olen sitten vasta ymmärtänyt näitä uskonasioita vl-ihmisiltä kysellä.
kun en itse ole käynnyt koskaan seuroissa ja vl-usko ei ole niin kiinnostanut, ja en oikein ole edes tiennyt mitään koko vl-liikkeestä, ja ei se ole itselleni kuulunutkaan, kun en koe sitä omakseni, ja mielestäni kaikilla on oikeus uskoa niinkuin itse haluavat.
Nyt vain muutamia vuosia taaksepäin astui elämääni tämä vl-usko, ja olisin kyllä toivonut, että oltaisiin kerrottu näistä uskon eroista meille myös, mutta tämä johtuu varmasti siitä kun vl-ihmiset eivät ymmärrä että voi olla myös muita Jumalaan uskovia kuin he. Mikä on ikävää:(
Viime aikoina olen kyllä tavannut vl-ihmisiä, jotka täysin kieltäytyvät vetämästä uskonrajaa muihin päin. Tai fiksusti sanovat, että he ovat löytäneet sielunrauhan sieltä, eivätkä tunne tarvetta etsiä enää muualta mitään. Eivätkä halua missään nimessä jättää tuota seurakuntaa. Tajuan tuon hyvin. Ero ei ole helppo.
Se, että he eivät ns. tuomitse ei-veeällää, riittää heille. Tuskin he kovin voimakkaasti haluavat saarnata parannustakaan meille?
Luulen kuitenkin, että tiukan paikan tullen he ovat samassa kuorossa laulamassa tuomiota meille muille. Rehellisyys on sen verran pinnallista tai sitten tuo karsinaoppi on niin syvällä itsessä, että se löytyy helposti taas käyttöön.
Minusta se on todella surullista ja masentavaa. Siksi luottamus kunnon veeälliin on särkynyt ja varovaisuus ja varauksellisuus omalla puolellani on vallalla. Minulla on mieli maassa sen vuoksi, koska ystävyys ja syvällinen kanssakäyminen ei onnistu noilla eväillä. Se kaatuu jossakin vaiheessa ja vl-seurakunta nousee korostuneesti esille...
"Viime aikoina olen kyllä tavannut vl-ihmisiä, jotka täysin kieltäytyvät vetämästä uskonrajaa muihin päin. Tai fiksusti sanovat, että he ovat löytäneet sielunrauhan sieltä, eivätkä tunne tarvetta etsiä enää muualta mitään."
Juuri tällaisia "sivistyneesti" vanhoillislestadiolaisia olen myös minä tavannut. He ovat joko itsekin oivaltaneet että yhden oikean porukan oppi on perusteeton ja loukkaava, tai välttävät tuomasta esiin että itse asiassa keskustelukumppani on helvettiin tuomittu sielunvihollisen kätyri. Nykyaikana sellainen toiminta ei tuo heille menestystä työelämässä.
"Eivätkä halua missään nimessä jättää tuota seurakuntaa. Tajuan tuon hyvin. Ero ei ole helppo."
Tapasin juuri Espoossa viisikymppisen vanhoillislestadiolaisen miehen, jonka kanssa syntyi yllättävän avoin ja syvällinen keskustelu näistä asioista. Hän sanoi suoraan, että hän kyllä olisi lähtenyt rauhanyhdistyksen porukoista aikaa sitten, syynä se että oikeasti hän ei ajattele uskonasioista samalla tavoin kuin vl-liikkeessä ajatellaan eikä jaa niitä asenteita. Hän ei myöskään allekirjoita monia elämäntapoihin liittyviä puhujien ja seurakuntavanhinten kokousten päätöksiä eikä käytännön elämään liittyviä neuvoja joita Päivämies ihmisille jakaa.
Mutta hän ei rohkene eikä tahdo lähteä vl-joukosta, siitä syystä, että kaikki ystävyyssuhteet ja tärkeät verkostot liittyvät hänellä vanhoillislestadiolisiin piireihin. Verkosto tukee sekä työasioita että eritoten harrastusten ja muun yksityiselämän ympyröitä. Jos hän irrottautuisi, monet sukulaiset ja ystävät katkaisevat yhteydenpidon. Se olisi liian kallis hinta itsenäisestä ja rehellisestä valinnasta.
Tässä elämänvaiheessa olisi vaikeaa luoda uutta sosiaalista elämää.
"Luulen kuitenkin, että tiukan paikan tullen he ovat samassa kuorossa laulamassa tuomiota meille muille."
Se on täysin selvä.
Sen olen hoitokokousrumbassa nähnyt että lestadiolainen isä tai äiti torjuu lapsensa, lapsi ilmiantaa vanhempansa ja ystävä käy ystävän kurkkuun - kun on kyse siitä että ei tule itse tuomituksi helvetin lapseksi. Pääasiaksi tulee se että voi pelastaa oman nahkansa, eli saa itse jäädä armoihin, lähimmäisenrakkaus, huolenpito ja vastuu toisesta ei kuulu vanhoillislestadiolaisuuden hengen hedelmiin.
Tai oma aviomies rakkaan (?), tuoreen aviovaimonsa! Vaikka hän on äsken luvannut olla toisen rinnalla vasta- ja myötämäissä aina kuolemaan asti. Mutta seurakunta oli kuitenkin tärkeämpi. Sen oli pakko olla, jotta itse säilyi epäilysten ulkopuolella. ;(
//...Jos hän irrottautuisi, monet sukulaiset ja ystävät katkaisevat yhteydenpidon. Se olisi liian kallis hinta itsenäisestä ja rehellisestä valinnasta.//
Tuota olen itsekin monesti ajatellut. Miksi olen "joutunut" maksamaan niin kalliin hinnan rehellisyydestäni ja itsenäisyydestäni? Olisiko minun ollut pakko? Vaatiko sitä Joku minulta? Jumala? Jeesus?
Tiedän, etten voi tehdä autuuteni eteen yhtään mitään. Sen eteen on jo kaikki tehty kaikkien puolesta! Ei siihen tarvita mitään yksittäisen naishenkilön uhrautumista, kärsimyksiä ja kyyneleitä. Enkä lue sitä itse miksikään TEOKSI uskoni taipaleella. En luule pääseväni parempaan paikkaan sen vuoksi, että olen saanut kokea tällaista. Isompiakin ns. inhimillisiä uhrauksia maailmassa on tehty vakaumuksen ja uskon vuoksi.
Täydellinen Armo on ainut tie pelastukseen uskon kautta Kristukseen. Ja näissä ratkaisuissa on Jumalan Voima kaiken takana, ei ihmisen oma pyrkimys, voima, tekeminen. Siksi ne eivät ole otettavissa malleiksi muille, vaan jokaisen kohdalla Jumala toimii oman tarkoituksensa mukaan, jos me itse olemme oikeasti kuulolla ja Hänen johdatukseensa luottavaisia. Emme voi tietää mikä merkitys sillä on, että ihminen ei saa Voimaa "maksaa" tuota hintaa, vaan hänen paikkansa on yhä vl-seurakunnan sisällä?
Minäkin olisin lusmuillut vl-seurakunnassa, jos eteeni ei olisi tullut selvä "seinää vasten joutuminen". Olinhan jo vuosia tietoisesti ollut ajatuksissani eri mieltä kuin virallinen johto ja vl-seurakunnan enemmistö.
sinulle, että jaksat täällä kirjoitella:)
Tuossa muuten nyt se syy miksi alunperin palstalle hakeuduin.
En voinnut uskoa sitä todeksi, että vl-liike menisi jopa vl-liikkeestä eroinneiden lasten edelle, ja tosiaan juuri siksi ihmettelin kun en tiennyt silloin vielä mitään tästä "vain me opista", ja ihmettelin usein, että miten voi olla mahdollista, että usko menee jopa lasten edelle.
Aina vain sain törmätä siihen, että ei-vl lapsi saa väistyä kaiken sen tieltä mikä liittyy vl-liikkeeseen, ja vain vl-sukulaiset ovat niitä tärkeimpiä. Annetut lupauksetkin jopa rikottiin, kun vl-sukulaiset keksivät muuta, ja ei vaivauduttu edes ilmoittamaan mitään, tuli mieleen että ei-vl lasta kohdellaan kuin ilmaa.
Siitä sitten lähti epäilys, että tässä vl-uskosa on jotain pielessä mikä ei ajatusmaailmaani mahdu.
Tästäkin on keskusteltu, siis lasten asemasta. Monet väittävät ihan jotain muuta. He sanovat, että ovat vl-vanhemmille ei-veeällinä yhtä rakkaita kuin toisetkin, ehkä rakkaampiakin. He tietävät senkin, miten paljon heidän puolestaan rukoillaan esim. palaamisen armoa.
Näin varmasti onkin. Eikä ole kovin tavallista, että ei-vl-lapsi kokisi oikeasti syrjintää kotinsa taholta. Maallinen muistaminen ja suhtautuminen ei poikkea muista. Luulisin. Tiedänkin jotain.
Poikkeuksia on, kuten viittaatkin. Se on inhimillistä ja verhottu uskonnollisuuden kaapuun. Sitä on vaikea erottaa ns. oikeasta vl-uskosta, johon se ei kai kuulu? Minä en ainakaan pysty sitä erottamaan. Kaikki on samaa "pakettia".
Tuskin täällä on monellakaan tarvetta valehdella. Tietysti tulkintaamme voidaan arvostella. Sehän on selvää. Mikä tuntuu minusta pahalta, toinen selittää sen aivan toiseksi ja yrittää oikaista ajatuksiani.
Minä olen kulkenut pitkän matkan tähän, että voin täällä kirjoitella. Vasta nyt se on mahdollista, kun huomioi sisäiset ja ulkonaiset esteet ja yleiset syyt.
täällä kyllä huomioidaan ja rakastetaan myös ei-vl lasta, mutta ne tilanteet joissa uskon edelle meno on tullut esille, niin ne ovat olleet tavallaan ääritilanteita.
Sellaisia joissa emme olisi pärjänneet ilman heidän apuaan, ja he hyvin sen tiesivät.
Itsestäni tuntui niin pahalle kun näin, miten pettynyt mieheni oli omiin vanhempiinsa, hän ensinmäistä kertaa elämässään ilmaisi heille mielipahansa, niin kovasti se satutti, hän ihan suuttui, vaikka muuten on hyvinkin rauhallinen.
Tälläisessa tilanteessa se tulee jotenkin korostuneesti esille, normaali oloissa sitä ei välttämättä edes huomaa jos on hyvät ja huolehtivat vanhemmat niinkuin nämäkin vl-ihmiset ovat, muistavat aina välillä käydä kylässä.
Palaamisen armoa rukoillaan varmasti usein, ja aiemmin sitä tarjottiin myös suoraan lähteneelle.
Mieheni on kertonut, että kun heidän perheessään sattui ikävä tapaus josta hänen oli vaikea päästä yli, niin silloin yritettiin kovasti saada häntä palaamaan takaisin, mutta hän silläkin hetkellä koki sen omasta mielestään vääräksi, hän ei vain halunnut elää ristiriitaisuudessa omien ajatuksiensa kanssa.
En kanssa jaksa uskoa, että kovin moni täällä valehtelisi, kyllä sen jotenkin huomaa jos joku yrittää ihan älytöntä juttua. Mutta itse ainakin suhtaudun niihin kirjoituksiin vakavallamielellä joissa tulee esille sellaisia asioita joita itsekkin tiedän.
Varmasti on ollut pitkä matka sinulla tähän, että uskallat purkaa ajatuksiasi, niin se oli itsellänikin vaikkei asia henkilökohtaisesti kosketakkaan minua, ajattelin aina etteihän hyvässä voi olla mitään väärää.
Meilläkin välillä täällä kotona puhutaan, ja mietitään että mistä jotkut asiat ovat voinneet johtua, sitten kun täältä saa lukea asioita, niin saa jotenkin selvyyttä asioihin, ja huomaa ettei meidän tapaus ole ainoa. Itse en ainakaan halua vähätellä asioita, mutta en kaikkia huuhaajuttuja halua kyllä uskoakkaan.
"...sattui ikävä tapaus josta hänen oli vaikea päästä yli, niin silloin yritettiin kovasti saada häntä palaamaan takaisin, mutta hän silläkin hetkellä koki sen omasta mielestään vääräksi, hän ei vain halunnut elää ristiriitaisuudessa omien ajatuksiensa kanssa."
Tuo on minulle itselleni aika kipeä paikka. Se, että elämän vastoinkäymisissä ja ongelmissa usko otetaan "löymäaseeksi". Siinä mielessä aseeksi, ettei malteta/haluta/osata kysyä, millaista apua olen tarvitsemassa, vaan muistutetaan vain parannuksenteosta ja palaamisesta.
Sen vuoksi en vl-sukulaisille kerro omista vaikeista asioistani. Jotenkin tuntuu, ettei omaa heikkouttaan ja murheitaan voi heille paljastaa. Sen kyllä tiedän, etteivät tutut vl:t enää tule nokittamaan minua tuollaisessa tilanteessa, mutta silti varon. Minulle riittää sekin, kun jollekin toiselle on tehty törkeästi ja tahdittomasti uskon nimissä. Miksi itse kerjäisin kyyneleitä ja pahaa mieltä? Jos esim. vakavan sairauden tullessa, ainut lohtu on se, että kehoitetaan parannukseen, niin miksi edes kertoisin sellaisesta.
Muuri on välissä ja siten ihmisten kohtaaminen jää hyvin vajaalle ja pinnalliselle tasolle minunkin puoleltani. Minusta se on ikävää, koska haluaisin tavata ihmiset ihmisten tavalla ja kanssakäymisen olevan rakentavaa ja toistaymmärtävää, ihan sydämeltä saakka.
Mutta kunnon veeällien kanssa se ei onnistu. Olen sitä yrittänyt ja yksinäisyydessäni jopa yrittänyt turvautua heihin. Ja pettynyt.
Jos haluat kertoa konkreettisemmin, millaisessa tilanteessa ei-vl lapsi jäi toiseksi (ja mihin verrattuna?), niin kuulisin mielelläni.
Täytyy sanoa, että minulla on kokemusta myös toisin päin. Olen ainoita uskovaisia isossa suvussa, kaikki olivat ennen vl:iä.Tulen hyvin toimeen sen jäsenten kanssa. Ongelma on se, ettei voi kertoa murheitaan, koska ne pannaan uskon syyksi. "Mitäs halusit niin ison perheen?" Suvussa näyttää olevan kunnia-asiana, ettei ketään "tarvitse" auttaa. Olen ollut itse sellaisessa tilanteessa, jossa asiasta on keskusteltu ja nuorekkaat mummut ovat kehuneet omilla riennoillaan. Oikeastaan ainoastaan hyvin myönteiset asiat voi kertoa, muita päivitellään ja voivotellaan. Suvusta olisi iso tuki ja turva, mutta kielteinen asenne tekee muureja ainakin minun mielessäni.Täytyy sanoa, että tapauksessani varmaan vl-menneisyydellä on osansa.
Täytyypä tunnustaa, että minusta tuntuu hyvin vastenmieliseltä kuunnella vl-äidin valituksia. Siksipä en ikinä kyselekään heiltä kuulumisia.
Nuorempana joskus keskustelimme esim. lapsiasioista, mutta huomasin, että minulla ei ole mitään annettavaa masentuneelle tai raskaudenpelossa elävälle vl-äidille. Ja arkisen avun tarjoaminen/kysyminen on vaikeaa. Molemmin puolin. Se on totta.
Olet ainoa uskovainen suvussa, muut ovat entisiä veeälliä eli uskottomia! On siinä muureja kerrakseen. Kielteisyyttä ja syyttelyä uskon takia.
Oletko koskaan miettinyt syitä noihin asenteisiin? Tai kysynyt? Miksi normaali sukulais- tai lähimmäisrakkaus puuttuu? Molemmin puolin. Minä olen miettinyt. Mutta en voi muuttaa tilannetta, en edes omalta puoleltani.
valitus ja mariseminen olisi henkireikäni ulkomaailmaan. Haluaisin pikemminkin nähdä asiat myönteisessä mielessä.Koen jopa olevani monen ihmisen tukihenkilö. Mutta jos vaikka perun jonkun tapaamisen sukuni kanssa vaikkapa 3 lapsen sairastumiseen vedoten, se aiheuttaa hirveän siunailun: kyllä sinulla nyt on todella rankkaa.Enkä ole edes kerjännyt sääliä, kunhan kerron faktat.Olenkin oppinut olemaan hiljaa näissä kokoontumisissa.Huomaan kuitenkin sen, että oma tilanteeni monissa asenteissa lasketaan kaikkien alimmaiseksi. Aina löytyy joku syy, minkä takia minua on oikeus sääliä.Jos olen töissä, onpa säälittävää, kun joutuu viemään ison lapsilauman hoitoon. Jos en ole, pitäisi sinun nyt joku henkireikä tuohon pyöritykseen löytää. Itse en ole lähtenyt koskaan arvioimaan enkä kommentoimaan heidän jaksamistaan enkä elämäntilannettaan.
Itse olen päätynyt siihen, että uskon kieltäminen on heille ollut paljon kovempi pala kuin he myöntävätkään. Vielä vuosien päästä on keksittävä syitä sille ja esitettävä ne taas uudelle sukupolvelle.Että miten paljon parempi heidän osansa nyt on. Ehkä onkin, en halua sitä kiistää.Tämä nyt on tosin vain ja ainoastaan oman intuitioni perusteella tullut johtopäätös.
Niin tuli mieleeni asia jolla tosin ei ole meille mitään merkitystä, koska haluamme kuitenkin perhetapahtumiin myös nämä vl-ihmiset mukaan.
Mutta kaikki tapahtumat mitä suunnittelemme joudumme menemään heidän "kalenterinsa" mukaan, ettei vain ole vl-liikkeellä juuri silloin jotain tapahtumia, koska siinä sitten vie vl-liike voiton ja he eivät meidän luoksemme pääsisi, vaikka kysymyksessä olisi meille erittäin suuri tapahtuma.
Sitten eräs tapahtuma josta itselleni ja miehelleni jäi tavallaan "traumoja". Sinun ehkä vaikea sitä tästä kirjoituksestani ymmärtää kun en halua tuoda esille yksityiskohtaisuuksia, mutta yritän jotenkin selittää.
Pari vuotta taaksepäin meillä oli todella suuri urakka käynissä, missä apu olisi ollut enemmänkuin tervetullut, ja minä kun olen aina tottunut/joutunut pienestä asti tulemaan omillani toimeen niin en lähde apuja anelemaan, ja olen myös mieheni tämän opettanut.
Sitten nämä vl-ihmiset itse huomasivat, että me varmasti tarvitsemme apua lastenhoidossa edes, että saamme itse tehtyä niitä pakollisia järjestelyitä.
Sillä he tarjoituivat avuksi, ja sanoivat etteivät heti pääse kun ovat lähdössä sukuloimaan vl-sisarusten luokse. Mutta palattuaan he tulevat muutamaksi viimeiseksi päiväksi avuksi, olimme todella kiitollisia, sillä meillä ei ole muita jotka meitä auttaisivat.
Sitten tuli päivä jolloin he olivat luvanneet tulla, me odottelimme ja vihdoin soitimme, että miksi ette tulekkaan vaikka lupasitte, niin he kertoivat, että ovatkin nyt vl-sisarusten luona kyläilemässä, ja siellä ovat myös nämä sukulaiset jotka olivat edellisenä päivänä tulleet heidän mukanaan sieltä missä he olivat, juuri he joiden luona olivat olleet viikonvierailulla. No he lupasivat tulla sitten seuraavana päivänä aamusella.
Ei taaskaan kuulunut, puolenpäivän jälkeen jälleen soitimme ja kysyimme, että miksi ette nyt tule, silloin oli vl-isäntä lähtenyt taas jonnekkin vierailulle, silloin mieheni ilmaisi mielipahansa, ja sanoi ettei tarvitse enään sitten tullakkaan, siihen mitä järjestelimme, varmasti olisi ollut meille itselle helpompaa, jos emme olisi saanneet lupausta avusta.
Mutta he soittivat, että kyllä he haluavat tulla, ja tulivatkin vielä samana päivänä hetkeksi avuksi.
Sitten tämä seuraava, viimeinen mahdollinen avunanto päivä, he tulivat aamupäivällä, ja olimme hyvin onnellisia, että saamme tehtyä kaikkea, sillä tehtävää oli todella paljon.
No kaikki ei mennyt suunnitellusti, keskenkaiken itse jouduin lähtemään sairaalaan, kaikki oli kokemukset olivat olleet itselleni ilmeisesti liikaa. Itkin tunteja siellä sairaalassa, en tiennyt mitä tapahtuu, ja siitä oli iso huoli, että kaikki työt jää tekemättä mitkä pitäisivät olla valmiina seuraavana aamuna ehdottomasti.
No vihdoin illalla kymmenen jälkeen pääsin kotiin, onneksi onnellisena, ja ajattelin että kyllä hommat saa vielä yönaikana tehtyä, mistä vain itse tiesin ja mitkä olin suunnitellut.
Mutta yllätys taas kotona, täällä olikin paljon tehtävää, ei ollutkaan ollut apulaisia, vaan heillä oli ollut kiire omiin menoihinsa.
Mutta, onneksi huomasin, että täällä oli pari ihan muuta ihmistä auttamassa ja he siivoilivat, ja olivat apuna ulkona, ettei kaikki jää itselleni ja miehelleni yötävasten, mieheni kun ei voinnut mitään tehdä kun hänen aikansa meni lastenhoidossa, he olivat tajunneet tilanteen vakavuuden ja olivat alkaneet toimimaan itsenäisesti, he olivat tulleet muuten vaan käymään. Tähän liittyy niin paljon kaikkea, että varmasti se siksi tuntuu pahemmalta kuin se todellisuudessa on.
Yöllä sitten kolmen maissa vihdoin pääsimme parintunnin unille, ja kaikki oli valmiina, aamulla aikaisin vielä loppusilaukset, ja päivä onnistui hyvin kaikista kommelluksista huolimatta, ja kellään ei ollut hampaankolossa mitään, tähäkin päivään mahtuu surua mutta myös suunnatonta onnea ja iloa.
Varmasti sinusta tuntuu, että liioittelemme asiaa, mutta itse emme sitä sillähetkellä vonneet mitenkään vähätellä.
käytöstä aika vastuuttomana. Sukulaistesi olisi pitänyt pitää sanansa. Ikävää, että joudut kokemaan tuollaista! Olisin itse tullut apuun...
Kuule, ei sinun tarvitse aikatauluttaa menojasi vl:ien kalenterin mukaan!Jos minut pyydetään vaikka kummiksi ja vaikka samaan aikaan olisi seurat, menen ristiäisiin. Pidät juhlat silloin kuin sinulle sopii.Pää pystyyn vaan, ystävä hyvä!
Kun tietää kunnon veeällien aikataulut esim, seurojen suhteen, niin ne on suhtkoht. helppo ottaa huomioon. Mutta toisen paikkakunnan menoja ei välttämättä tiedä. Silloin voi saada vastauksen vierailuajasta, ettei sovi, kun täällä on esim. seurakuntapäivät.
Suviseuratkin on helppo huomioida. Ne ovat vain kerran vuodessa. Mutta tavalliset seurat ovat eri asia.
Onneksi nykyisin tapaa harvoin todella kunnon veeälliä, jotka laittavat seurat kanssakäymisen esteeksi. Aiemmin siihen törmäsi useammin, kun halusi mennä kauemmas kyläilemään eikä tiennyt seura-aikataulua.
Siitä voi olla jäänteitä vielä joillakin. Mutta monet veeällät ovat sen havainneet loukkaavaksi ja luopuneet sellaisesta. Hyvä niin.
on että jos on menossa vaikka kylään,kun joku ei vl sattuu tulemaan juuri sillä hetkellä käymään.Niin ymmrrystä löytyy. Mutta jos sanoo olevansa lähdössä seuroihin niin se on niin väärin sukulaisia kohtaan.
juttuja enään pahalla muistele, mutta silloin se tuntui niin käsittämättömälle ja julmalle kohtelulle, että siitä väkisinkin jäi arvet.
En sitten tiedä eivätkö nämä vl-ihmiset tajunneet tilanteen todellista vakavuutta, vai miksi ihmeessä meidät jätettiin vielä siinäkin vaiheessa pulaan, kun itse sairaalan lähdin ja he tiesivät mikä on edessä seuraavan päivänä?
Tähän emme varmasti koskaan saa vastusta, olemme sitä joskus miettineet, että miten kysyisimme, että miksi näin?
Me ehkä olimme heidän mielestään niin syntisiä, että seuraamme oli pakko välttää, sillä heille olisi saattanut tulla sitten huono-omatunto siitä, jos olisivat auttaneet ja näin tavallaan he olisivat hyväksyneet tilanteen, mikä oli taas heidän mielestään väärin, ja siksi heidän ehkä oli lähdettävä meiltä pois, vältyäkeseen siltä että tuntisivat itsensä kovin syntisiksi, väärintekijöiksi.
Kunnon vl-ihmiselle tulee niin helposti syntinen olo, vaikka hän vahihingossakin tekee jotain väärin, ja sitten kun huomaa virheen, niin huono-omatunto piinaa pitkään.
Mutta menneet ovat menneitä, ja kaikkea heidän käytöstään emme koskaan tule ehkä ymmärtämäänkään.
Kaikki ei vain aina mahdu omaan ymmärrykseen. Mutta niinhän vl-ihmiset sanovat, usko tuo tullessaan sen ymmärryksen.
Sehän on huono asia, että sovituista asioista ei pidetä kiinni ja ymmärrän mielipahasi. Sukulaisten pisteyttäminen suosituimmuusjärjestykseen ja heidän eriarvoinen kohtelu on älyttömän ärsyttävä asia. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että ei tähän nyt uskonasiat sillä tavalla liity, niin kuin annat ymmärtää, ainakaan yleisellä tasolla.
Meitä on niin moneksi, erilaisia ihmisiä. Melkein olisin sitä mieltä, että tuon tarinan opetus voisi olla se, että itse kunkin elämä on nykyisin niin pirstaloitunut ja kanssakäyminen on niin vähäistä, että on vaikea puolin ja toisin viestittää sitä, mitkä ovat omassa elämässä tärkeitä ja kauaskantoisia asioita ja mitkä ovat juuri nyt akuutteja ja kiireellisiä asioita. Varsinkin silloin, kun muilla kavereilla on myös kiireitä, mutta eri asioista johtuvia. Osaan kyllä itkeä ja valittaa, mutta kuinka pystyn laittamaan asiat oikeaan mittakaavaan, niin että kaikki näkisivät asian samalta tasolta. Nykyisin ennakkoluulojen itämiselle on niin hyvät maaperät, vaikka elämäntilanteet olisivat samat tai uskokaan ei olisi erottava tekijä.
Itselle nämä ovat kipeitä asioita. Siltäkin kannalta katsottuna, että aika useasti lupaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Jotkut lupaukset kyllä jäävät roikkumaan vuosikausiksikin, varsinkin sellaiset, joissa olen luvannut tehdä jotain ”sitten joskus, kun kerkiän”. Lisäksi on vielä paha taipumus, että keskitän mielenkiintoni johonkin muuhun, kuin itse homman loppuunsaattamiseen, vaikkapa kahvikupin ääressä tarinointiin, vaikka kuinka kiire olisi. Sitten kun on ihmisiä, jotka toimivat kuin kello, minuuttiaikataululla… Jos tulisi sellainen tilanne, että joku jäisi tulematta minun kanssani sovittuun hommaan, ei olisi ehkä varaa loukkaantua.
On ”päteviä” ihmisiä, jotka suorastaan vaativat päästä mukaan esimerkiksi poikansa rakennusprojektiin tekemään jotain tiettyä spesiaalihommaa. Vaikka aikataulun sovittaminen rakentajalle olisi suurempi homma kuin itse työ. Tärkeintä on, että jälkeenpäin sitten mainittaisiin, että ”onpa meillä niin kätevä pappa”. Sitten on erittäin hyvätahtoisia ihmisiä, jotka eivät tee auttamisoperaatioistaan sen suurempaa numeroa. Ihan vasta moitiskelin erästä ihmistä, kun häntä ei ollut vähään aikaan näkynyt. Ehkä vähän hävetti, kun hän sitten kertoi olleensa viikonloppu toisensa perään lapsia hoitamassa, kotimiehenä, liikuntakyvytöntä sukulaista katsomassa, kotona…
Näinä päivinä olen tavannut aika paljon ihmisiä, jotka ovat visusti päättäneet tehdä remonttinsa ihan itse kieltäytyen mahdollisesta talkooavusta. Toisaalta nostan heille hattua. Sitten se elämä on helppoa, kun ei olla tekemisissä muiden kanssa ollenkaan, niin ei tule liikoja odotuksiakaan eikä synny ennakkoluuloja. Vai onkohan se niinkään? Toisaalta on hauska, kun tarpeeksi tutut osaavat suhtautua myöhästelyihini hyvätahtoisesti ja osaavat ottaa sen huomioon. Yritän paikata saamattomuuttani sitten lupaamalla entistä enemmän ;).
Kalenterin täyttyminen on niin henkilökohtainen asia. Joskus sinne kannattaisi raivata tilaa myös asioille, jotka eivät ole pakollisia. Kaikkeen mahdolliseen ei aina kerkeä. On tehtävä valintoja menemisen suhteen. Tehdäänkö jotkut valinnat pakosta vai oletetaanko, että läheiseni ymmärtää ”hyvällä mielellä” tulla juuri minun kutsustani tai mielellään kutsumatta tajuavat tilanteeni? Entä he, jotka hyvyyttään lupaavat tulla kaikkeen, johon kutsu käy ja yrittävät kuumeisesti selviytyä päällekkäisistä tilaisuuksista? Jos sukset menevät ristiin, eikö nekin voida selvittää niin, että jää hyvä mieli kaikille osapuolille?
liity uskonasiat tavallaan tähän, vain se tärkeysjärjestys.
On aivan eriasia jos niitä lupauksia ei pysty pitämään joka kerta, mutta tässä oli kysymys asiasta joka tapahtuu ihmiselle vain kerran elämässä, ja siksi olisi toivonut heiltä enemmän ymmärrystä asioihin.
Ole ystävä hyvä ihan huoletta. Sinun seurassasi ei taatusti kenelläkään tule huono omatunto. Kirjoitustesi perusteella olet tarmokas, pätevä ja hyväsydäminen ihminen. Melkein voisin veikata, että appivanhempasi ovat enemmänkin mielissään, kun on olemassa sinunlaisesi sukulainen. Eivät he sitä helposti ääneen sano, se on suomalaisille niin tyypillistä. Eivät ilmeisesti omasta uskostakaan ole niin kertoneet, kun ehkä miettivät sitä, että voitte kokea sen loukkaavana.
Kun haet täältä netistä syitä jonkun tietyn ihmisen käyttäytymiseen, on ehkä paikallaan muistaa sellainen asia, että vaikka usko koetellaan arjessa, niin siitä huolimatta ujous, saamattomuus, laiskuus yms. inhimilliset ominaisuudet kulkevat mukana. Jos aikataulut pettävät tai lupauksia ei pidetä, niin siihen voi olla monia syitä. Ehkä he näkivät tilanteen liian optimistisessa valossa? Jos he lähtivätkin pois, kun heitä alkoi vaan niin paljon hävettämään, kun aikataulu meni mönkään? Voi olla myös erilaisia käsityksiä siitä, että missä vaiheessa itse kukin kuvittelemme olevamme avun sijasta pikemminkin rasitteeksi. Mutta kysymällä kait se selviää?
Tietysti tämä oli saivartelua ja pilkunviilaamista.
Kyseessä ei minun kohdallani ole ainakaan ymmärryksen puute toisen ihmisen tekemisiin ja esteisiin. Kysymys on asenteista, joista ei voi puhua muuten kuin konkrettisten esimerkkien kautta. Ne ikään kuin näkyvät niissä.
Mutta en osaa muutenkaan asiaa ilmaista. Jos jokin toisessa ihmisessä henkii sitä, että en tule tarpeeksi huomioiduksi ja tavallisella tavalla kohdelluksi, niin toki tunnistan itsessäni pettymyksen tunteen. En tunne olevani kovin huomionkipeä, enkä turhantärkeä.
Siksi olisikin parempi pysytellä kaukana sellaisista, joiden kanssa vuorovaikutus on kallellaan ja epätasapainossa. Sukulaisten kesken välttäminen on vaikeampaa.
Luuletko, etten hyväksy toisen uskonnollista vakaumusta ja hänen tarvettaan käydä Jumalan Sanan kuulossa? Miksi ihmettelet? Et tainnut tajuta kirjoitustani?
mitä tarkoitat. Nämä ihmiset ovat uskomattoman ihania ihmisiä, ja välillä oikein harmittaa nämä vl-opit.
Siksi emme ehkä halua heiltä niin aina kaikkea kysellä, kun emme mekään halua loukata heitä, ja heille saattaisi sitten turhasta tulla pahamieli jos he saisivat tietää, että meille on tullut pahamieli, sellanen "noidankehä" tavallaan, koska en usko että he olisivat tietoisesti meitä väheksyneet.
Nyt tässä jokinaika sitten uskalsin ottaa korvat hehkuen puheeksi nämä uskonasiat, ja yllätys yllätys, herra pyysi jopa rouvaansa hiljenemään ja kuuntelemaan minun käsitykseni omasta uskostani.
Mitään haittaa tästä keskustelusta ei ollut päinvastoin se jotenkin vielä enemmän lähensi meitä, vaikka emme ikinä tule vl-liikkeeseen liittymäänkään.
Mielestäni ihmisen on turha hävetä vl-uskoaan, ei se ihmistä pahenna, mutta nämä vl-opit ovat pahasta, mutta ei ihmisen usko.
Sitäpaitsi tämä mieheni isä on todella mukava, ja meillä asioista hyvinpitkälle samat näkemykset, siis ihan elämän asioista, ja hän aina minulle tuokin kaikkia esim. valokuvia katsottavaksi mitä on reisuillaan kuvannut ja mitä niihin on kirjoitellu omia sepustuksiaan.
Se varmasti on hyvin pitkälle ero elämässä, että heille vl-liike sanelee tavallaan säännöt elää, ja itse ymmärrän sen, en osaa yhdistää niitä asioita ihmiseen itseensä, vain vl-liikkeeseen ja oppeihin.
Jotenkin helpompi hakea täältä tavallaan vastauksia asioihin, niin oppii joitakin asioita sitten paremmin itse ymmärtämään.
Vl-uskon kieltäminen on kova juttu! Se on inhimillinen katastrofi. Se tietää yksinäisyyttä ja uusien ympyröiden etsintää. Jotkut eivät siitä selviä lainkaan. ;(
Me muutamat jatkamme matkaamme enemmän tai vähemmän raajarikkoina ja sisäisesti vammautuneina. Yritämme sitten keksiä syitä ja esittää niitä lastenlapsillekin. Ehkä katkerinakin? Kuten sinunkin sukulaisesi?
Miten tuo usko on aiheuttanut niin paljon mielipahaa ja muureja ihmisten keskuuteen? Minusta siinä on jotain todella käsittämätöntä.
Otan osaa murheeseesi:(
En tiedä, ovatko nämä katkeria, ovat ns. "kasvaneet eroon" vl:stä eikä minkään eriseuran johdosta.
Varmaan sekin vaikuttaa, että on lapsesta saakka uskonut tietyllä tavalla, ollut vl. Kun joutuu eroon, täytyy järjestää koko minuutensa uusiksi. Esimerkiksi käsitys synnistä saattaa muuttua. Omatunto saattaa kolkuttaa, vaikkei itse koekaan enää jotain asiaa synniksi.
Toisekseen, on vaikea saada suhteet kuntoon, epävarmuutta on puolin ja toisin. Myös sillä puolella, joka jäi vl:een.Olen huomannut, että aika parantaa, jos haluja on kummallakin osapuolella. Miten itse suhtautuisit ihmiseen, joka on kieltänyt uskonsa? Minulle tämä asia on ajankohtainen. Ihmettelinkin pitkään, miksi eivät ole käyneet kylässä.Ja sitten paljastui tämä asia toisaalta.
Minä olen eri asemassa kuin sinä vl-uskonsa kieltäjiin. Olenhan itsekin yksi heistä. Minä sanon kyllä, että en ole kuitenkaan uskoani kieltänyt.
Seurustelen mielelläni heidän kanssaan ja pääsen helposti samalle aaltopituudelle. Ainakin sellaisten, joille uskonasiat ovat yhä tärkeitä.
He, jotka ovat vl-uskonsa kieltäneet sen vuoksi, että yleensä uskonasiat eivät kiinnosta, ovat vieraampia. Monet heistä myöntävät oman heikkoutensa vl-käytäntöihin, mutta pitävät silti koko vl-pakettia oikeana. Heidän kanssaan ei tule keskusteluista mitään. Ehkä he jossakin vaiheessa menevät takaisin katseltuaan maailmaa ja bailattuaan tarpeekseen?
Kysyit miten suhtaudun vl-uskon kieltäneeseen. Outo kysymys. Tietysti keskustelen ja yritän hahmottaa hänen ajatuksenjuoksuaan. Riippuu siis täysin siitä, miksi hän on joutunut eroon uskonyhteisöstään. Jos uteliaisuus ja kurkistelu muualle on syynä, eipä siinä ole mitään keskusteltavaa. Menköön takaisin, kun routa-aika saapuu!
Se on joskus kyllä inhottavan kuuloista, jos tuollainen entinen vl suhtautuu ylimielisesti meihin muihin ihmisiin ikään kuin hän silti olisi jotenkin eri asemassa ja ylempänä, vaikka ei enää tuossa valioporukassa olla kumpikaan. Mutta sehän on tietysti vain luonnevikaa?
Vl-eroon joutunutta kohtaan minä tunnen muuten yleensä erityistä sympatiaa. Haluaisin auttaa ja tukea, ettei elämänsä kokonaan menisi pois raiteiltaan.
Monesti sellaisella on kai käsitys, että kun ei jaksa uskoa oikein, niin sama miten elää, ilman rajoja ja vastuuta. Sama mitä tekee, kun ei kuitenkaan ole toivoa paremmasta. Nauttii edes hetken verran! Tiedän erään, joka ennen itsariaan toivotteli kapakassa jumalantervettä juopuneena tutuilleen. Entinen vl!
Toivoisin, että sinä suhtautuisit häneen OIKEALLA lähimmäisenrakkaudella. Ei niin, että asetat hänelle vl-ehtoja ja muistutat häntä niistä. Ne ovat tulikirjaimin hänen sisimmässään muutenkin.
Sitten jos hän tulee joskus takaisin, se ei ole sinun ansiotasi tai jos hän ei tule, niin se ei ole sinun vikasi. Mutta se, että suhtaudut häneen ihmisenä rakkaudella, niin se lämmittää ja lähentää teitä.
Kuuntele sydämelläsi, mitä hän haluaa sinulta. Jos hän haluaa uskosta puhua, niin puhu ja auta. Mutta älä pidä sitä salaisena taustatekijänä kanssakäymisessä, jotta heikkona hetkenä voisit häntä ns. puhutella ja sillä loukata.
Lämmintä sydäntä ja rakastavaa mieltä! Lainruoska on luultavasti hänen sisällään, sitä et siksi varmaan tarvitse? ;(
Kiitos vastauksestasi.
Tässä tulee mieleen sellainen ajatus, että olisi ehkä hyvä pysähtyä miettimään, kuinka pieniä tai suuria nämä teidän ja vl-sukulaistenne erot ovat. Toisaalta erot ovat hyvin pieniä, samanlaisia suomalaisia olette molemmat. Toisaalta sitten taas erot voivat olla huomattaviakin. Esimerkikiksi suviseurat ovat tyypillisellä vl:llä kalenterissa käytännössä yhtä tärkeä tai jopa tärkeämpi tapahtuma kuin joulu. (Älä nyt ymmärrä väärin - kyllä joulun uskonnollinen sanoma on tärkeä ja suviseurojen merkitys on toisenlainen, mutta tarkoitankin nyt sosiaalista merkitystä). Kun huomaat tämän, on ehkä helpompi ymmärtää, että joissakin tilanteissa jokin vl-liikkeen tapahtuma todellakin voi ajaa ohi sukulaisten! Kuitenkaan vuodessa ei ole kovinkaan monta tällaista "vl-juhlapäivää", joten ei aikataulujen sovittaminen pitäisi olla kovin mahdotonta. Hieman samanlaiseen asiaan olen törmännyt itse, kun piti valita sukulaisen häiden ja vl-juhannusjuhlien välillä. Häät jäivät muuten väliin, ja sukulainen oli muuten vl.
Mitä tuohon odotusten ja sopimusten pettämiseen tulee, niin miten minulle kuitenkin tulee mieleen enemmän väärinkäsitys kuin mikään muu? Ehkä oletitte (puolin ja toisin) eri asioita? Elävä elämä on täynnä tapahtumia, jossa ihmiset kuvittelevat keskustelleensa samasta asiasta mutta niin ei olekaan asian laita. Teillä oli kova tarve saada talkooapua ja kohteliaasti pyysitte sitä. Ihminen, joka lupasi, ei ehkä ymmärtänyt ollenkaan, kuinka konkreettinen pyyntönne oli. Saattoi myös olla, että siellä, mistä tämä ihminen oli teille tulossa, tapahtui jotakin odottamatonta ja tarvittiin apua. Ehkä asia oli sen laatuinen, että siitä ei haluttu puhua muille kuin asianomaisille. Vaihtoehtoja on lukemattomia. (Enkä halua niitä ryhtyä arvailemaan kun olen täysin ulkopuolinen).
Yleensä ihmisten välillä kaikki on mahdollista. Sinä kirjoitat kauniisti ja maltillisesti näistä asioista, joten tämä ei olekaan argumentti sinun kirjoituksiasi vastaan vaan lähinnä aivan erillinen mutta kuitenkin tähän liittyvä ajatus. Minulle tulee mieleen eräs kuulemani esimerkki. Eräs henkilö oli vuosia yhteydessä sukulaisiinsa pelkästään silloin, kun tarvitsi jotakin apua. Tarvittiin lastenhoitoapua, muuttoapua, talo piti maalata, autoa hinata, peräkärryä lainata, puita pilkkoa, pihaa haravoida ja lapsia kuljettaa kerhoihin "yhteistyössä". Kerran eräs näistä avuliaista sukulaisista tarvitsi apua pieneen työhön, joka olisi helpottunut kovasti, jos hän olisi saanut siihen apumiehen. Tämä muilta apua tarvitseva sukulainen närkästyi tästä pyynnöstä niin, että meni useita vuosia, ennen kuin hän oli seuraavan kerran missään tekemisissä sukulaistensa kanssa. Mitä tästä opimme? Ensinnäkin: ihmiset voivat nähdä saman asian täysin eri valossa. Toiseksi: on syytä olla tekemättä johtopäätöksiä pelkästään yhden osapuolen kertomuksen perusteella. Tässäkin esimerkissä tämän "kiittämättömän" ihmisen näkemys tapahtumien kulusta voisi olla kokonaan toinen;-).
kyllä miten tärkeitä vl-ihmisille ovat esim. juuri suviseurat, ja siksi meitä ei yhtään haittaakaan järjestellä omia juhliamme heidän "kalenterinsa" mukaan, meillä on aikaa kun meillä ei ole niin tärkeitä menoja, joten voimme hyvin siirrellä tapahtumia viikolla tai parilla, me voimme hyvin aina heiltä kysyä, että milloin heille sopii ja sitten vasta suunnittelemme päivät.
Tämä juttu mistä kerroin näistä lupauksista ja miten se kohtelu meistä tuntui niin julmalle silloin.
Se on niin arka asia ettemme itsekkään halua emmekä uskalla edes ottaa sitä puheeksi, sillä se on tapaus mihin ei koskaan voi löytyä sellaista selitystä jonka me järjellämme ymmärtäisimme, me tiedämme sen ja siksi emme halua sitä edes kysyä. Siis oikeasti tiedämme, ettei ole sattunut mitään mikä menisi edelle tai muuta vastaavaa.
Siinä on varmasti juuri kysymys siitä, että usko tuo mukanaan ymmärryksen, ja sitä ymmärrystä meiltä ei löydy, ja tuskin hekään osaisivat vastata jos heiltä syitä tapahtumiin kysyisimme, sillä tiedämme ettei sellaista maallista syytä ole, se on tavallaan pelottavaa, ja siksi hämillemme silloin jouduimmekin.
Mutta, näitä asioita on sinunkin ulkopuolisena vaikea ymmärtää, kun en halua kuitenkaan kaikkia yksityiskohtia kertoa, mutta varmasti ymmärtäisit paremmin jos kaiken kertoisin, luulisin ettet enään ihmettelisi mistä meille pahamieli tuli.
Mutta, ei niitä asioita enään meidän puolesta pahalla muistella, mutta se tapaus aina vain välillä vieläkin ihmetyttää, sitä silloinkin enemmän ihmetteli kuin osasi olla mitenkään vihainen tapahtuneesta.
Joka ei oo koskaan ollutkaan vl.
Hän on kuitenkin uskonnollinen, edustaa jotain helluntailaista suuntaa.
Minulla on kaksi kummilasta joista toinen "ei vl" kummilapsi. tuttu koulukaverini pyysi minua sen kummiksi ja minä lähdin.
tuo kummi lapsi on mulle hyvin rakas, vaikkei olekkaan vl-perheestä.
Ja osan minun sisaruksistani on kastanut "ei vl" pappi.
Ei kummin tarvitse välttämättä puhua uskosta mitään omalle kummilapselle.
Minä en ainakaan puhu.
uskovaiselle kummilleni saatan ostaa lahjaksi kristillisyytemme kirjoja, mutta "ei vl" kummilapselle sitten muuta. Ja molemmat kummilapseni ovat yhtä tärkeitä minulle.
Ja minä taas en oo saanut mitään kristillistä opetusta helluntailaiselta kummiltani ja hyvä niin. Oppimme ovat sen verran erinlaiset, että hän on nähnyt paremmaksi olla puhumatta uskostaan meille. ja me hänelle.
Ja hän on ollut erittäin kiva kummi.
ymmärtääkin paremmin jos tietää näistä uskoneroavaisuuksista, mutta jos ei tiedä niin saattaa tietämättään opettaa erilailla kun omat vanhemmat, siksi olisi hyvä kertoa niistä myös muille.
Meillä on ihan kivoja kirjoja jotka ovat peräisin "vl-painatusesta", niissä on paljon Jumalan sanaa, ja runoja ja loruja, ei itseäni haittaa ne mitenkään, enkä niitä lukiessani osaa yhdistää uskoani vl-liikkeeseen, vaan omaan uskooni mikä on sisimmässäni.
Kysymys kummin roolista toi mieleesni VL -papin roolin. Otetaan esimerkiksi hautajaiset. Jos Vl -pappi on siunaamassa haudan lepoon epäuskoista ihmistä, kailottaako hän hautajaisissa omaisten iloksi ettei tämäkään henkilö pääse taivaaseen vaan joutuu helvettiin.
Kyllä VL-pappi tällaisissa tilanteissa puhuu nimenomaan Jumalan rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan. Ei ole VL-papeilla mitään tarvetta alkaa tuomareiksi, kuten ei kummeillakaan.
Toivottavasti ymmärrät.
millän muotoa tuomitsemista, vain ja ainoastaan opetuksia jotka eroavat näissä uskonasioissa.
Mutta, hyvä huomio sinulta tuo siunaaminen, asia johon kanssa kannattaa kiinnittää huomiota.
Itse kysyimme suoraan erittäin ystävällisiltä ja hyviltä vl-ihmisiltä, että joudummeko kaikki teidän mielestänne sinne helvettiin kun emme ole vl-ihmisiä, niin vastaus oli syvä pitkään kestävä hiljaisuus, sitten jatkoimme tivaamista, niin saimme vastauksen, että pelastustakaan emme voi luvata.
Mitä siis ajattelee vl-pappi joka sinuaa ei-vl ihmisen haudan lepoon? Vaikka hän kuinka puhuisi Jumalan rakkaudesta.
Koska kuitenkin jokainen läheinen haluaisi lähinmäisensä pääsevän taivaaseen ja toivoisi myös papinkin näin lohduttavan, mutta jos tietää, että pappi ajatteleekin ehkä toisin, niin siitä tulee kyllä läheisille hyvin pahamieli.
Toivottavasti sinä nyt ymmärrät mitä tarkoitan?
Sellaista siitä tulee kun Raamattua luetaan ja tulkitaan kuin pirut ja itse Jeesusta vältellään kuin ruttoa ettei Hänkään pääse oikaisemaan virheellisiä käsityksiä.
Tuomitsevien silmälasien läpi katsottuina ihmiset näyttävät tuomitsemisen arvoisilta helvettiin menijöiltä. Siunaavilla Hengen silmillä nähtyinä JOKAINEN IHMINEN ON ISÄN JUMALAN LAPSI, RAKAS SISAR TAI VELI.
Ainakaan et päästä lähiympäristösi vl-ihmisiä kovin helpolla;-). Varmasti avoin keskustelu onkin paras tapa päästä selville vl-ajattelutavoista. Toivottavasti et sorru siihen, että tulkitset saamasi vastaukset aina "pahiten päin". Anteeksi huomautukseni, mutta minusta tuntuu, että sinulla voisi olla tuollainen ongelma.
itselleni tavallaan onkin, juuri tuon takia kun on selvinnyt tämä vl-ajattelu.
Osa vl-ihmisistä tuomitsee "epäuskoiset" ihan suoraan sinne helvettiin.
Osa taas ei tuomitse koska he todennäköisesti elävät aina siinä toivossa, että toinen saattaisi löytää sen parannuksen armon heidän vl-liikkeestään. Sillä vain heillä on pelastus ja ilman heitä ei taivaaseen pääse.
Mutta, on tullut hyvin selväksi sekin, että jos vaikka vl-lapsi jättää vl-liikkeen ja hänestä tulee ex-vl, niin hänelle kyllä vl-ihmiset hyvin selvästi kertovat, että minne sitä sitten joutuu jos vl-liikkeen jättää, ja vl-liikkeen jättäminen ei todellakaan ole sama asia kuin uskosta luopuminen, tätä varmasti on hyvin monen vl-ihmisen vaikea käsittää, ja he saattavat rukoilla tämän lähteneen puolesta tälle palaamisen armoa, mutta hyvin usein rukouksista ei ikävä kyllä ole apua.
Siksi sen varmasti itse kokee aina sinä pahimpana ajatteluna, kun itselle ei tulisi koskaan mieleenkään liittyä vl-liikkeeseen, mutta en minä moisista helvetin peloitteluista välitä, Jumala ei katso sitä onko ihminen vl tai ei,tai jonkun muun uskonedustaja, sillä Jumala näkee sisimpään, Hänelle tärkeintä on ihmisen oma sydänmenusko, ja Jumala rakastaa kaikkia jotka Häneen uskovat.
Mutta, jos läheisiäni olisi vl-pappi siunaamassa haudanlepoon, niin todennäköisesti kieltäytyisin vl-papista, koska en olisi varma mitä tämä pappi ajattelee, ja en haluaisi läheistäni siunattavan tavallaan "valheellisesti" jos itse ajettelee tämän pääsevän taivaaseen, ja vl-pappi siunatessaan ajatteleekin tämän joutuvan sinne toiseen paikkaan.
Se vaan on harmi kun ihmiset ovat niin mukavia ja ihania, niin sitten nämä vl-opit tavallaan tekevät kuilun ihmisten väliin, sitä suhtautuu ihmisiin jotenkin varauksella kun tietää heidän yleisen tiedossa olevan ajattelun.
Itseäni eniten pelottaa tuo vl-ajattelu, että vl-liike on Jumalan Valtakunta, ja vain vl-ihmisillä on Pyhä Henki, ja siihen oppiin en kyllä halua ryhtyä, enkä myöskään uskaltaisi.
Sinä olet niin fiksun oloinen kaveri, että ajattelin kysäistä sinulta kun mieleeni tuli ajatus.
Mitä olet mieltä, että nyt kun on itselleni selvinnyt, että useat vl-ihmiset pitävät meitä ulkopuolella olevia "epäuskoisina", niin jos minä antaisin lahjaksi tauluja joissa kertoisin Jumalasta ja Hänen rakkaudestaan, niin saattaisiko joku vl-ihminen pitää minua jopa Jumalan pilkkaajana? Vai miten he asian näkisivät ja ottaisivat ne vastaan? Olisi kiva jos osaisit antaa oman käsityksesi asiasta.
Sekö on ongelma, jos ymmärtää veeällien opin tuon kohdan ns. oikein, niin kuin se vl-seurakunnassa pohjimmiltaan on tarkoitettu ymmärtää?
Sehän on perustilanne, että ei-vl tajuaa oman uskonsa vääryyden ja alkaa etsiä Jumalan Valtakuntaa veeällien seurasta! Siis heitä ja Herraa Jeesusta seuraamaan...
Vai onko tuo tulkinta sinusta outo? Miten sen voisi mielestäsi lievemmin ymmärtää? Jotta ei aina erehtyisi ajattelemaan "pahiten päin"?
Jos huomaat tuollaisen ongelman minulla tai "äidillä", miten valmis olet sen ratkaisemaan rakentavalla tavalla?
Minulle ei ainakaan riitä, että sanotaan minulla olevan ongelman tai väärintulkinnan, eikä pienintäkään elettä tehdä, että asia tulisi kauniimmaksi korjatuksi. Eli hieman sinne parempaan päin selitetyksi!
Jumalasta ja Jumalan rakkaudesta kertovien taulujen antaminen lahjaksi on ele, josta en uskoisi kenekään pahastuvan. En todellakaan osaisi kuvitella, että joku voisi pitää sinua Jumalan pilkkaajana tuollaisen perusteella. Tietysti jos kuulut johonkin karismaattisempaan suuntaukseen, niin jo kuvatkin saattavat olla niin erilaisia suomalaiseen luterilaisuuteen verrattuna, että et ehkä näe niitä kummilapsesi perheessä seinillä seuraavalla käynnillä;-).
Muidenkin kuin vl-uskovaisten vakaumusta arvostamme. Näemme, että kristillinen arvopohja tuo mukanaan monenlaista hyvää, vaikkei mukana olisikaan vanhoillislestadiolaisuutta, jota itse pidämme elävän kristillisyyden ilmenemismuotona. Samalla tavalla arvostamme vieraampiakin, myös ei-kristillisiä kulttuureja.
Sinun esimerkkisi siitä, kuinka 10-vuotiasta lasta peloteltiin siitä, että tämä oli jäänyt pois seuroista, tuo minun mieleeni seuraavaa:
- Tuollainen pelottelija ei käyttäynyt oikein.
- Sinäkään et ilmeisesti ymmärtänyt, että tuollainen huomautus nousi kyllä ihan jostakin muualta kuin vanhoillislestadiolaisesta uskosta.
Tätäkin tarkoitin tuolla pahiten päin selittämisellä.
En tiedä onko tämä rakentava ehdotus, mutta ehdotus kuitenkin: jätä henkilökohtaiset loukkaukset taaksesi (asetu niiden yläpuolelle) ja mieti, voisiko vanhoillislestadiolainen usko olla sinunkin parhaaksesi.
Olipa tuo kauniisti ilmaistu!
Olet taitava.
Tuo oli kai sitä sinun rakentavaa tyyliä?
Mutta minä en ainakaan kaipaa mitään maallista arvostamista. Sen pitäisi olla itsestäänselvyys ihmisten välillä!
Mutta yritän olla tulkitsematta tuota "pahimpaan päin" . Vaikeaa!
Olen sitä olosuhteiden pakosta miettinyt jo monta kymmentä vuotta.
Mitä on vanhoillislestadiolainen usko? Keneltä sitä löytyy, jos ei puhujan tyttäreltä ja puhujan vaimolta? Miksi epäilet hänen motiivejaan? Kaikkihan tapahtui vl-uskon varjolla, nimissä ja hengessä?
Missä sitä oikeaa vl-uskoa on, jos ei kunnon veeällissä? Sinullako? Kerro puhtaat Hengen hedelmäsi, niin palataan asiaan!
Ei taida auttaa taivaspaikan varauksessa se, että on puhujan tytär tai puhujan vaimo. (Eikä se, että on puhuja). Eipä ole minunkaan hengen hedelmissäni kehumista.
Mutta eihän keskustelu noita koskenutkaan, vaan siitä minä ainakin keskustelin, että minulle tulee sellainen mielikuva, että selität kaiken "pahiten" etkä parhain päin.
Tietysti on niinkin, että jos olet elänyt tuollaisessa ympäristössä monta kymmentä vuotta, voi minun viisasteluni tuntua melko töykeältä. Viesteistäsi saa käsityksen, että joudut ympäristösi vl-ihmisten halveksunnan ja ylimielisyyden kohteeksi. Jos asia on todellakin noin, niin en ymmärrä, mitä väärää näet edellisessä kommentissani, jossa totean, että tuollainen nousee jostakin muusta kuin vl-uskosta? Siinä yritän sanoa, että pitäisi ehkä yrittää päästä hankalien henkilösuhteiden yläpuolelle.
En aio jatkaa enää keskustelua tästä asiasta. Sen verran vielä sanon, että eikö reaktiosi viesteihini, joissa mielestäni sympatiseeraan melko pitkälle sinua, ole juuri osoitus asioiden selittämisestä "pahiten" päin?
Siis mitä on oikea vl-usko?
Sinun kirjoituksesi perusteella se on sitä, että sympatiseeraa ulkopuolisia ja haluaa tuoda vl-näkemyksensä kauniisti esille. Esim. sen etten ole oikein uskomassa ja etten ole menossa taivaaseen, koska en ole vl.
Mutta nuo lähipiirissäni olevat veeällät eivät ole suhtautuneet minuun oikeasta vl-uskosta käsin. Heitäkin sinä uskallat arvioida. Eli heidän tapansa puhua vl-uskostaan nousee muusta kuin (oikeasta?) vl-uskosta? Siinä on ylimielisyyttä ja halveksuntaa. Sinulla ei sitä ole omien sanojesi mukaan.
Arvioinko läheistesi uskoa? En mielestäni, vaan totesin, että jos he käyttäytyvät sinua kohtaan ylimielisesti ja karkeasti, se nousee jostakin muualta kuin vl-uskosta. Jos minä teen jotakin väärin, se nousee jostakin muualta kuin vl-uskostani: siis ns. vanhasta osastani eli turmeltuneesta lihasta ja verestä.
En mielestäni myöskään väittänyt itseäni muita (esimerkiksi sinun läheisiäsi) paremmaksi.
Yritin sanoa, että ethän arvioi vl-uskoa sen mukaan, millaisia ovat esimerkiksi hankalat henkilösuhteesi.
Kiitos kärsivällisyydestä.
Jos vl-ihmiset ovat minulle hankalia, ylimielisiä, niin en osaa erottaa sitä milloin käytös johtuu vanhasta-aatamista ja milloin vl-uskosta. Minulla ne menee "iloisesti" sekaisin.
Jos esim. vl sanoo rukoilevansa puolestani lastensa kanssa iltaisin, että tekisin parannuksen, niin mitä se on. Minua se loukkaa ja suutun siitä. Oliko vanha-aatami/eeva asialla?
Voin sanoa, että kärsivällisyyttä minulle on elämänkoulussa yritetty opettaa. Joissakin tilanteissa itsekin huomaan sitä löytyvän.
En puhu nyt sinun kanssasi keskustelusta.
Osaat puhua kauniisti loukkaavistakin asioista. Eli ei ole ollut syytä hermostua. Vielä. ;)
En halua vähätellä ongelmaasi, mutta minä en tunnista tuollaista vastakkainasettelua omasta lähipiiristäni.
Kun sanoit, että on tehty tyhjästä ongelma, niin kerron sinulle oman kokemukseni tai oikeastaan lapseni kokemuksen.
Kyseessä oli alle 10-vuotias lapsi. Hänen kumminsa sanoi hänelle puhelimessa: "Miksi et ollut seuroissa, vaan menit kaverisi luo, vaikka täällä on isotseurat? Ei pääse taivaaseen, jos ei käy seuroissa."
Lapseni meni kamariinsa itkemään ja minä soitin vastapuhelun kyseiselle tädille. Sanoin suorat sanat ja löin luurin korvaan. Olin silloin jo "ulkona" julkisesti. Tunsin itseni loukatuksi ja sanoin sen selvästi.
Muutaman kuukauden perästä saimme kutsun heille ja asia "hoidettiin" kuntoon. Lapseni ihmettelee vieläkin sitä, mitä siinä oikein pyydeltiin anteeksi ja miksi kukaan ei kertonut mitään, ei selittänyt mitään. Asia kuitattiin pikaisesti normaalilla vl-käytännöllä hänen kanssaan. Eikä kukaan kysellyt sittenkään, vaikka hän meni vessaan itkemään. En minäkään huomannut lapseni hätää ja hämillään oloa. Minulla oli omat traumani tuollaisissa tilanteissa.
Olemme hiljattain jutelleet tästä. Ainakin herkille lapsille tuollaisista jää tympeät muistot ja ikävät ajatukset vuosikausiksi.
Luuletko, että kunnon vl pyytää oikeasti sitä anteeksi, että on huolehtinut kummilapsensa sieluntilasta? Vaikka siinä hieman on astuttu vanhempien varpaillekin?
Mutta eihän näin tapahdu usein. Siksi niistä on turha puhuakaan. Kummitäti oli kyllä puhujan tytär ja puhujan vaimo, joten ei kuka tahansa vl.
En itsekkään aiemmin ajatellut, enkä huomannut mitään vastakkaisuutta, kun en mitään ole tiennyt näistä uskon oppieroista, nyt vasta niitä mietiskellyt kun vl-usko on auennut itselleni, siinä on niin suuri ero, meillä ja teillä, että siksi sitä on pakko pohdiskella.
uskonasiat ovat niin vaikeita.
Itse olen aina ollut sitä mieltä, että usko on silloin tervettä kun lapsi saa siihen itse vapaasti kasvaa, ilman että kukaan sitä uskoa hänelle tuputtaa ja toitottaa omia näkemyksiään, hän saa itse päättää mikä hänen mielestään on oikein ja mikä väärin.
Meillä kotona ei kovin paljon uskonasioista puhuta (siis mitenkään yliammuttuna), siksi olen kehoittanut lasta kuuntelemaan Jumalan sanaa esim. koulujen uskontotunneilla ja rippikoulussa, että hän oppii sen myötä oman uskonsa, hän on siinä iässä silloin, että asiat on helpompi ymmärtää jo itse.
Ilmeiseti lapsi tämän oman heräämisen myötä alkaa myös käsittelemään näitä uskonasioita itsenäisesti.
Eräänä päivänä ihan yllättäen poika tuli juttusille, ja ihmeissään kysyi, että miten joku ihminen on voinnut joskus alkaa päättämään siitä, että kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei? Hänen ajatusmaailmaansa se ei mahtunut.
Ilmeiseti hän oli saannut jostain kuulla tästä vl-uskosta, ja kun meidän elämäämmekin se tavallaan liittyy, niin siksi osasi kysyä minulta sitä.
Tietysti vastasin siihen, että ei sitä kukaan ihminen voi päättääkään hölynpölyä koko juttu.
Jumala sen päätöksen tekee kuka taivaaseen pääsee, ei ihminen. Jumala ei hylkää ketään joka Häneen uskoo, sillä ei ole mitään merkitystä jos kuuluu johonkin järjestöön.
Näin lapsi on voinnut tehdä itse oman päätöksensä mikä hänestä on oikein, kun hän on saannut itse siihen itsenäisesti kasvaa, ja ihan itse poika on vl-opin vääräksi todennut (juuri tuo taivaaseen pääsyn päättäminen ihmisen luvalla), sillä meillä kotona ei siitä olla puhuttu, nyt vasta kun hän sitä itse kysyi.
Tämän vuoksi olisi juuri hyvä, ettei ala siitä omasta uskostaan niin paasaamaan ettei lapsia heti pienestä pitäen "aivopestä" tiettyyn suuntaukseen, vaan lapsi saisi rauhassa löytää sen oman sydänmenuskon.
Minun lapseni ovat saaneet kuulla paljon vastaavia asioita vl-sukulaisilta.
Olen jo aiemminkin kertonut täällä erään toisen esimerkin, joka koski minua itseäni.
Lapseni oli leikkimässä vl-naapurissa. Taisi olla alle kouluikäinen. Hän sanoi toisten lasten todenneen hänelle, että hänen äitinsä eli minä ei pääse taivaaseen. Tällaiset jutut olivat olleet vl-lapsilla! Asia tuli lapseni mieleen, kun aloin laulaa hänelle iltalauluna: "Onpa taivaassa tarjona..."
Kyllä siinä "kanteleet olivat murheen pajuissa" pitkän aikaa sen jälkeen. Jos Siionin Laulua saa lainata?
Kun vielä perheen vl-jäsen oli täysin samaa mieltä seurakantansa kanssa, niin ei siinä perhesovun takia voinut paljon puoliaan pitää. Ei kyllä olisi ollut voimiakaan pienten lasten keskellä.
Mutta kaikki tuollainen jättää jälkensä. Kun ne ovat tarpeeksi syvälle menneet, niin kuka voisi ne onkia pois ja antaa uuden positiivisemman vireen ja suhtautumistavan? Ei kai kukaan, jos itse veeällät eivät sitä voi autuutensa vuoksi tehdä? Siis todetaan: "En voi taivaspaikkaa luvata."
Vaikka sitä en ole edellyttämässäkään, niin silti tuntuu pahalta, että he ikään kuin olisivat valtuutetut tietämään itsekunkin kohtalon. Eli koska heillä ei ole todistetta, että minun sieluni kelpaa Jumalalle, niin sitten kunnon vl:n mielestä ainoa vaihtoehto on sitten se toinen...
Vaikka sillä ei loppupelissä olisikaan merkitystä, niin miten paljon tuo tulkinta vaikeuttaa kanssakäymistä! Paitsi jos olisin niin pinnallinen ihminen, että en välittäisi koko asiasta. Mutta kun en ole!
välinpitämätön, koska se äidinrakkaus lapseen yrittää suojella lasta kaikelta pahalta, ja koittaa opettaa lasta välttymään siltä minkä itse näkee vääräksi. Lapsen kärsimys tuntuu tuskana omassa sydänmessä, jos huomaa lapsen pahoittaneen mielensä jostain.
Nämä ovat niin vaikeita keskusteluja, koska tarkoittamattaan pahoittaa joidenkin vl-ihmisten mielen.
Mutta, pieni lapsi saataa todella saada traumoja siitä jos hän kuulee, että hänelle tärkeistä ihmisistä puhutaan siihen malliin, että he eivät pääse taivaaseen, ja kuitenkin siitä taivaaseen pääsystä tekee päätöksen Jumala, ei ihminen sitä voi koskaan päättää.
Ja mielestäni jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus omiin päätöksiin, siihen minkä kokee oikeaksi ja minkä vääräksi, varsinkin näissä uskonasioissa.
Meidän vanhempien tehtävä on opettaa lapselle hyvät ja kunnialliset elämäntavat, ja kertoa Jumalan olemassa olosta, ja kertoa myös ne asiat joita Jumala pitää väärinä, jos lapsi oppii noudattamaan ja kunnioittamaan Jumalan käskyjä, niin hän on jo hyvillä elämänraiteilla.
Meillä nyt on sinänsä helppo tilanne kun ei tarvitse näistä uskoneroavaisuuksista kotona "kinastella", kun meillä kaikki on onneksi samaamieltä, myös meidän ex-vl (hän on hyvin nuorena eronnut vl-liikeestä, koska hän ajatuksensa olivat eronneet vl-opeista ja hän ei ollut saanut niihin sitten vastauksia).
Mutta, kun vl-ihmiset tulevat kylään, niin sitten niitä otetaan puheeksi jos on tarvis. Viimeksi sanoimme isovanhemmille, että emme sitten tahdo että viette lastamme enään seuroihin, ja he kyllä lupasivat etteivät vie. He tuntuvat asiat kyllä hyvin ymmärtävän.
Siinäpä se ongelma onkin pahimmillaan, kun/jos toinen haluaa opettaa toisella lailla, mikä on syntiä. Lapsiraukka on ihmeissään. Eikä hän usko lievempää sanaa.
Lapsen on helpompi uskoa yksinkertaista ehdotonta kieltoa kuin selityksiä. Ei lapsen ajattelukyky riitä pohtimiseen eikä erittelemiseen. Siitähän lasten muutkin yksinkertaistukset johtuvat. Ei ne ainakaan aikuisille saisi malliksi kelvata.
Tätä vähän tarkoitinkin. Olen kirjoituksistasi ymmärtänyt, että ennen "vl-uskon avautumista sinulle" pystyit elämään vl-uskovaisten ihmisten kanssa tekemisissä ilman vastakkainasetteluja.
Mitä tulee tuohon, että "taivaspaikkaa ei voi luvata", niin mietipä sitä, kuinka vaikea tuon sanominen on ystävällesi ollut. Ei hän mielellään ole sinulle epäystävällinen. Hänen omatuntonsa kuitenkin pakotti hänet toteamaan tuosta asiasta niin kuin hän asian ymmärtää. Muuten hän olisi joutunut jatkossa miettimään sitä, onko hän toivottanut sinut niin sanotusti "väärään rauhaan". Eikö ole ihailtavaa se, että jos ihminen Raamatun pohjalta pidettyjen seurapuheiden vaikuttamana, kenties paljonkin myös itse Raamattua luettuaan, on saanut vanhoillislestadiolaisuuden mukaisen uskonymmärryksen, hän ei häpeä sitä vaan kysyttäessä kertoo uskonsa perustuksesta. Ei kuitenkaan niin, että olisi omaa uskoaan sinulle tuomassa väkisin. Olithan ilmeisesti pitkään ollut "tietämätön" joistakin vl-uskon ominaispiirteistä. (Ilmeisestikin nyt olet sitten tältä palstalta lukenut "tosiasioita", jotka ovat saaneet sinut hieman tuohduksiin. Näiden "tosiasioiden" paikkaansapitävyydestä voitaisiin keskustella enemmänkin, joskus.) Vielä viimeisenä ajatuksena ystäväsi toteamuksesta, ettei hän "voi taivaspaikkaa luvata": eikö hän kuitenkin tuonut asian esille melko kauniisti? Jos hän on siinä ymmärryksessä, että hän ei valitettavasti voi olla varma pelastumisestasi, niin miten asian voisi kauniimmin sanoa? Rumempia tapoja keksisin kyllä heti useitakin.
Tunnen tyylit. Minut on tuomittu helvettiin rumin sanoin ja melko kauniisti. Mitä eroa sillä on? Ei se ainakaan rakenna ihmisten välistä kanssakäymistä. Se repii ja rikkoo. Sekö on tärkeintä?
Hyvä kun kirjoitat noin selvästi. Ei tarvitse rivien välejä lueskella.
tuota sanomaa "pelastustakaan emme voi luvata" mitenkään siltä pohjalta, että se olisi epäkohteliasta ja loukkaavaa meitä kohtaan.
Sen sanoivat ihmiset joista pidämme todella paljon, emme edes yhdistäneet sitä ihmisiin, vain vl-oppeihin, ja eivät ihmiset tuon sanomisen jälkeen se huonommaksi silmissämme muuttuneet, ihan samanlaisia ystävällisiä ovat edelleen, ja ovat myös meille tervetulleet.
Mutta, kyllä täältä kotipuolestakin löytyy niitä tiukkiksia jotka voivat suoralta kädeltä sanoa sen pahimman suoraan, mutta sen voi laittaa hyvin "hönöyden" piikkiin, mutta uskonasioista ei voi tiukkisken kanssa keskustella, koska vastaus on, että uskonasia on uskonasia, ja sitä ei pidä järjellä eikä sydänmellä ajatella.
Teissä vl-ihmisissä on niin paljon eroja, ettei oikein koskaan voi olla varma mitä toinen ajattelee.
Ja yhtään asennettani vl-liikkeeseen en laita tämän palstan piikkiin, ne mitä olen täältä lukenut, niin niitä sitten kyselen vl-ihmisiltä, ja näin saan varmuuden useille ajatuksilleni, ja oma aavistukseni joistain asioista minulla oli silloin kuin tälle palstalle hakeuduin, ja omiin ajatuksiini ei ole kukaan ulkopuolinen vaikkuttanut.